Blogi

Ah, me naiset kasvamme erilaisten testien ympäröiminä. Kaikki alkaa siitä ensimmäisestä ”Onko poikaystäväsi vaarallinen natsi”- testistä ja jatkuu läpi elämän. Naisten lehdet ovat pullollaan mitä ihmeellisimpiä testejä.

Miten on miesten lehtien laita? Löytyykö miestenlehdistä testejä, joissa miehiä kehotetaan testaamaan kuinka kimmoisia ja piukkoja heidän pakaralihaksensa on tai kuinka sitoutuneita he ovat työhönsä tai parisuhteeseensa?

No tässä testien luvatussa maassa tein yhden testin aikani kuluksi. Tulos oli yllättävän paikkansa pitävä monissa suhteissa.
____________________________________________________________________________

Sinä olet TUTKIJA/rakentaja

Sinussa on paljon elinvoimaa. Sinä olet utelias, kekseliäs ja lannistumaton. Ja sinä nautit kaikenlaisten asioiden tekemisestä ja ajettemisesta, usein samanaikaisesti.

Olet optimistinen, näet maailman paikkana seikkailuille. Sinä etsit omakohtaisia kokemuksia. Ja kun ryhdyt projektiin tai tutkimusmatkaan, sinä haluat olla järjestelmällinen, huolellinen ja vastuuntuntoinen.

Sinulla on jalat vahvasti maassa, elät tässä ja nyt. Puolustat omia vakaumuksiasi. Sinussa on myötätuntoinen ja sielullinen puoli joka lisää lämpöä ja syvyyttä olemukseesi.

Uutuudenviehätyksen etsimisestä huolimatta sinä arvostat aidosti kotia, perhettä, työtä ja yhteisöä. Sinä olet tunnollinen ja luotettava. Silti sinä joskus yllätät läheisimpäsi runsain lahjoin.

Yleisesti ottaen sinä nautit elämästä. Sinä olet terävä-älyinen. Ja koska sinä olet avarakatseinen, joustava ja leikkisä, sinä voit olla ihana ystävä.
Oletko valmiina ottamaan seuraavat askelet?

Persoonallisuutesi Pää- ja Sivu- Tyypit

* Sinun päätyyppisi = Tutkija
* Sinun sivutyyppisi = Rakentaja

T
-Tutkija - 28%
N
-Neuvottelija - 23%
R
-Rakentaja - 26%
J
-Johtaja - 23%
Sinun personaalisuutesi
Meillä kaikilla on ominaisuuksia, jotka kuuluvat kaikkiin neljään persoonallisuustyyppiin. Melkein aina on kuitenkin niin että yksi persoonallisuuden tyyppi on hallitseva. Sanomme tätä persoonallisuuden päätyypiksi..

Persoonallisuusprofiiliin Kertoo myös persoonalisuutesi ala- tai sivu- tyypin.

Rakentaja, 26%: Usein erittäin suosittu. Syvä kiintymys kotiin ja perheeseen. Tyyni käyttäytyminen ja alhainen ahdistuneisuus. Usein johdonmukainen, uskollinen ja suojaava.

Tutkija, 28%: Tunnettuja suuresta energiastaan, suuresta luovuudestaan ja oma-aloitteisuudestaan. Etsii uutuudenviehätystä, riskejä ja mielihyvää. Älyllisesti utelias ja ei helposti kallistu mielipiteen perusteella.

Muutama päivä odotusta jäljellä. Olennaisten asioiden tarkistus voi alkaa.

Bikinien kunto on tsekattu.
Aurinkorasvan määrä ja laatu tarkistetaan mitä pikimmiten.
Kirjoja on kasattuna neljä matkalaukun viereen.
Musiikkia on ladattu tunti kaupalla mp3:lle.
Passin ja hammasharjan sijainti on tiedossa.
Korvatulpat varattu.
Loma ja lepo voivat alkaa.
Mä oon valmis ;D

A) Miksi olen hereillä?
B) Miksi olen ollut hereillä jo 2 tuntia?

Kärsin aamu-unettomuudesta?
En suinkaan mistää perinteisestä nukahtamisvaikeuksista.
Vaan herään aivan käsittämättömän aikaisin vapaapäivinäkin.
Toisaalta, nämä ovat niitä päiviä, kun voin kömpiä takaisin sänkyyn kahdeksalta ja nukkua ”aamupäiväunet”.
Mikäpä sen mukavampaa kuin nousta syömään aamupala, hetken pyöriä
ympyrää ja palata viileiden lakanoiden väliin.

Tänään on soinut aamusta alkaen musiikki todella kovalla. Ensin purettiin agressioita työmatkalla:

http://www.youtube.com/watch?v=bPKUdoBKVqc

"Never Again"

I hope the ring you gave to her turns her finger green
I hope when your in bed with her, you think of me
I would never wish bad things, but I don't wish you well
Could you tell, by the flames that burned your words

I never read your letter
'Cos I knew what you'd say
Give me that Sunday school answer
Try and make it all OK

[Chorus]
Does it hurt to know I'll never be there
Bet it sucks, to see my face everywhere
It was you, who chose to end it like you did
I was the last to know
You knew exactly what you would do
And don't say, you simply lost your way
She may believe you but I never will
Never again

If she really knows the truth, she deserves you
A trophy wife, oh how cute
Ignorance is bliss
But when your day comes, and he's through with you
And he'll be through with you
You'll die together but alone

You wrote me in a letter
You couldn't say it right to my face
Give me that Sunday school answer
Repent yourself away

[Chorus]
Does it hurt to know I'll never be there
Bet it sucks, to see my face everywhere
It was you, who chose to end it like you did
I was the last to know
You knew exactly what you would do
And don't say, you simply lost your way
They may believe you but I never will
Never again

[Bridge]
Never again will I hear you
Never again will I miss you
Never again will I fall to you
Never

Never again will I kiss you
Never again will I want to
Never again will I love you
Never

[Chorus]
Does it hurt to know I'll never be there
Bet it sucks, to see my face everywhere
It was you, who chose to end it like you did
I was the last to know
You knew exactly what you would do
And don't say, you simply lost your way
They may believe you but I never will
I never will
I never will
Never again

Ja nyt soi sitten hieman rauhallisempi, mutta edelleen ah niin ihanan elämäntuskainen James Blunt =D.

http://www.youtube.com/watch?v=b3c32wBYdU0

Same mistake…. (James Blunt)

I'm not calling for a second chance,
I'm screaming at the top of my voice.
Give me reason but don't give me choice.
'Cause I'll just make the same mistake again…

Menin lupaamaan majoittavani pari ihmistä. Kävi ilmi, että kyseessä on tarkemmin ottaen kolme teiniä. Voi uuuuuuuuuuuuuuuh. En jaksa. Mun olis lähdettävä maanpakoon, mutta minne?

Ah, tuolla keskusteluissa on meneillään keskustelu naisten unelmamiehistä. Itselleni nuo ovat sellaisia ihania päiväunia. Siis hieman sama asia kuin kahvilassa katselee toinen toistaan herkullisemman näköisiä leivoksia. Ja kuten niiden leivosten, on niiden päiväunimiestenkin hyvä pysyä siellä lasin takana.

Itselläni oli nuorempana vakava univormufetissi. Sen seurauksena poliisit saivat pään kääntymään paikassa kuin paikassa. Hymy nousi huulille sensuroitujen ajatusten seuraksi. Kunnes menin tekemään elämäni virheen. Menin treffeille poliisin kanssa. Jo muutaman minuutin keskustelun jälkeen mietin, että voisikohan sen pyytää olla hiljaa ja vaan olla komea. Ah, jotkut miehet ovat vain katselemista varten.

Sama tilanne on noiden unelmamiesten kanssa. Omalla ”unelmamies ikilistalla” ovat vuosia olleet Bono, Michael Stipe, Liam Neeson, Ewan McGregor, Russel Crowe...huoh. Ja jotta jotain päiväunia edelleen saisin unelmoida, niin en todella lue ainoatakaan juttua kyseisistä ihmisistä. Pidän mielikuvani ja kermaleivokset lasin takana. Turvassa, kaukana todellisuudesta.

Saako puhelinmyyjälle lyödä luurin korvaan vai pitääkö kiltisti odottaa se lätinä loppuun ja sanoa kohteliaasti ”Kiitos ei”? Tätä mietin tänään noin 3 minuuttia odottaessani, että reippaan tekstinlukutaidon omannut neiti pääsi toisessa päässä tekstinsä loppuun. Tiedän olevani niin kiltti, että saattaisin potea huonoa omaatuntoa jälkikäteen. Olisikin hyvä kuulla nyt puhelinmyyjien omia kantoja asiaan.

Toisekseen, sain kutsun ensimmäiseen haastatteluun. Metsästän siis uutta työpaikkaa, ei siksi ettenkö pitäisi nykyisestä, mutta kyseinen paikka sijaitsee kaukana kotoa ja aamuherätykset nyppii. Pientä jännitystä on ilmassa. Miten valmistautua haastatteluun, ilman että menettää sen spontaaniuden joka tekee minusta minut?

Hmmmm. Elämällä on tapana heitellä ihmistä tilanteesta toiseen. Meillä kaikilla on omat tapamme selviytyä tästä turbulenssista. Toiset päätyvä aina tipahtamaan jaloilleen, toiset taas tipahtavat turvalleen, sillä seurauksella etteivät tunnu koskaan enää nousevan. Mikä erottaa nämä kaksi sitten toisistaan?

Luulen että siihen vaikuttaa ainakin kyky nähdä asioita useammalta kantilta. Aiemmassa blogissani kirjoitin pätkätyöläisyydestä. Julkinen keskustelu pätkätöistä on keskittynyt lähinnä lyhyiden työsopimusten mukanaan tuomiin epävarmuuksiin. Kukaan ei ole erityisemmin kiinnittänyt huomiota pätkätyöläisyyden positiivisiin puoliin. Vapauteen vastuusta ja mahdollisuuksiin pitää lomaa työrupeamien välissä, jos talous antaa periksi.

Ihminen on taipuvainen hakeutumaan tutun ja turvallisen luo, vaikka siinä uudessa ja vieraassa saattaisi olla mahdollisuus rakentaa jotain itseään tyydyttävämpää. Muutokset ovat aina jännittäviä. Toiset meistä hakevat ikuista muutostilaa, saavat jännityksestä lisää adrenaliinia ja kokevat olevansa elossa. Toisille ajatus esimerkiksi asunnon tai työpaikan vaihdosta on kauhistuttava tai äärettömän stressaava. Entistä, usein stressaavaa, pahaa oloa ja kiristystä aiheuttavaa ei uskalleta hylätä, ennen kuin uusi on varmistettu tilalle. Samaa voisi soveltaa myös parisuhteisiin. Osa meistä on ns. saattaen vaihdettavia, jotka kulkevat parisuhteesta toiseen ilman taukoja. Yksin oleminen ei ole mahdollisuus vaan uhka.

Hmm, niin ja lauantai-ilta yksin kotona ;D…sekin voidaan nähdä niin monella tavalla. Itse nautin tänään siitä, ettei tarvitse tehdä mitään. Nukuttuani viiden tunnin päiväunet, suunnittelen meneväni ajoissa nukkumaan =D.

Työpaikan vaihtaminen on ollut kartalla viime päivinä. Akateeminen pätkätyöläinen on jälleen etsimässä itselleen uutta paikkaa. Työn kuva ei muutu, mutta työpaikan sijainti kyllä. Tavallaan on hyvin terveellistä kerran vuodessa arvioida uudestaan omaa työtään, omia vahvuuksiaan ja halujaan. Toisaalta se tarkoittaa myös pientä alitajuista stressilisää. Ja niin kuin työ itsessään ei olisi tarpeeksi ;D.

Toisaalta pätkätöihinkin tottuu. Työhön suhtautuu ehkä asteen kevyemmin tietäessään sen jatkuvan vain vuoden. Voi ajatella itsensä olevan ”pelastava enkeli”, joka saapuu hoitamaan tehtävää kaaoksen keskelle. Tästä ajatuksesta on vaikea siirtyä ajatukseen pysyvästä virasta. Se tuo tullessaan vaatimuksen pitkäjänteisemmästä suunnittelusta, näkemyksestä minne suuntaan työtä pitäisi kehittää nimenomaan kyseisessä paikassa. Lisäksi päälle tulevat vielä työpaikan ihmissuhteet. Pätkätyöläinen pitää itsensä helposti ihmissuhdesolmujen ulkopuolella, mutta vuosien saatossa voi olla vaikeampaa olla ulkopuolinen. Kaiken huippuna painaa ajatus siitä, että tässäkö nyt olen seuraavat 35 vuotta. Viimeinen on tietenkin vain itsestään kiinni, mutta silti…se ajatus painaa.

Mä olen niin kaivannut.
Kulkenut aivan liian kauan otsa rutussa ja silmät loskassa.
Unohtanut miltä se tuntuu, mitä se saa aikaan ja melkein luopunut kaikesta toivosta.
Mutta nyt.
Mielen täyttää odotus.
Nauru on herkässä.
Pörriäinen alkaa heräillä.

Huomasitteko?
Se on tulossa takaisin.
Valo.

Valo todellakin saa ihmeitä aikaan. Viikonloppuna Töölönlahti täyttyi ihmisistä, jotka kääntyivät kasvot valoon päin hymy kasvoillaan. Seisoivat ja imivät valoa itseensä. Liityin seuraan kirjavaan ja imin valoa. Ja jo muutaman tunnin paistattelun jälkeen mieli oli virkeä ja kuinka ollakkaan kevätpörriäinen antoi ensimmäiset merkit itsestään.

Kevät on ihanaa aikaa. Jokainen kaksilahkeinen on unelmauros ja hormonit hyrrää ylikierroksilla. Toisilla se alkaa vasta huhtikuussa. Itse kuulun ihmisryhmään, jolla jo muutama tunti aurinkoa saa moottorin käynnistymään. Hih. Ah, tätä olen odottanut jo muutaman kuukauden. Tämän voimalla kestää marraskuun ja joulukuun.

Huaaaaaaaaaaah ja Jeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeee =D