Blogi

Nämä ovat taas näitä sinkkuelämän omituisuuksia.

Parisuhteessa lauantai-illan viettäminen kotona katsotaan kuuluvan asiaan. Mutta miten on, jos sinkku haluaa mieluummin viettää lauantai-illan yksin kotona vaikka katsellen elokuvia? Mikä olisi ensimmäinen ajatuksesi, jos itse olisit tuo ihminen?

Yllätin juuri itseni, sillä koin syyllisyyttä miettiessäni, että haluan viettää lauantai-illan katsellen Hercule Poirot elokuvia. Ostin kaikki 6 kautta dvd:llä ja tänään ajattelin mussutella suolakeksejä, miniporkkanoita ja hörppiä pepsi maxia katsellessani näitä niin viattomia murhia. Samalla sekunnilla, kun moitin itseäni sosiaalisten rientojen välttelemisestä, tulin ajatelleeksi, että jos olisin parisuhteessa, kokisin tämän illan laatuaikana itseni kanssa. Jos minulla olisi vielä lapsia, kokisin tämän riemulomana.

Miksi siis syyllisyys?

Ah tätä epätasa-arvoa ja naisten julmuutta itseään kohtaan. Iltalehden jutussa on laitettu miesten kropat järjestykseen sen perusteella, mikä vetää naisia puoleensa ja mikä ei. Kuvissa vilahtelee jäntevä, treenattu kroppa voittajana, kakkoseksi tuli liian treenattu muskelimies ja kolmanneksi jäi valtavan kaljamahan omaava mies. Tekstissä tähän viimeiseen viitataan sanalla pulska.

http://www.iltalehti.fi/suhteet/200806277835202_su.shtml

Muistellaanpa sitten naisten painon käsittelyä vastaavissa medioissa. Joku missi oli lihonut 4kg ja maailman rumin mies, joka järjestää missikisoja kertoi, et ”noilla läskeillä” ei pärjätä. Sairaanhoitajien lakkoillessa media käsitteli hyvin tiukkaan sävyyn Tehyn puheenjohtajan ulkonäköä ja nimenomaan painoa. Sehän se tärkein asia on siinä ammatissa. Mutta mies on vain pulska omistaessaan kaljatynnyrin.

Miksi naiset tekevät tämän itselleen ja miehille? Onko kyse loputtomasta hyväksytyksi tulemisen tarpeesta? Koetaanko toiset naiset aina uhkana? Onko miehen egoa hiveltävä viimeiseen saakka, jotta saisi hyväksyntää? Miksi nainen on niin käsittämättömän julma omaa ulkonäköään kohtaan? Miksi miehen ulkonäöllä ei sivalleta miestä? Kuuluuko tähän samaan miehen egon hivelyyn ikuinen selittely, ettei koolla ole väliä?

Pohdimme erilaisia äärimmäisiä tilanteita.

a) Jos tapailet miestä, ihastut ja alat jopa rakastumaan, mutta seksiä ei ole vielä harrastettu, etkä näin ollen ole päässyt tarkistamaan tavaraa. Ensimmäinen kerta kyseisen ihmisen kanssa kertoo karvaan totuuden. Miehellä on todella pieni. Voitko katkaista suhteen? Heti? Vai onko olemassa jokin odotusaika? Vai pääsetkö koon yli? Pystytkö elämään suhteessa tietäen, että koko loppuelämäsi saat niin pientä munaa, ettet tunne onko se jo sisällä vai ei?

b) Mistä voisi tietää, että miehellä saattaa olla pienemmän puoleinen? Onko seksin lykkääminen miehen taholta merkki epävarmuudesta, joka juontuu pienestä munasta tai todella heikosta itsetunnosta? Iso auto? Iso ruma koira? Miehen maskuliinisuutta korostavat vaatteet, kulkuvälineet jne?

c) Mistä tietää, että miehen ei tarvitse kompensoida kokoaan? Voimme vedota tässä vain kokemuksen tuomaan tietoon. Hyväpalkkaisesta työstä huolimatta liikkuu julkisilla, ei korosta maskuliinisuuttaan, on luonteva myös omien feminiinisten ominaisuuksiensa kanssa, vonkaa seksiä heti tai kohta ja ajaa vanhaa Opelia.

Hahahaha, sijaistoiminnot huipussaan? Vai vihdoinkin aikaa asioihin, joista pidän? En tiedä. Onko sillä edes väliä? Lomaa on takana kolme viikkoa ja vielä paljon edessä.

Tähän mennessä olen:

leiponut kahdesti, tänään kokkaan ruokaa ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen, piirtänyt epämääräisyyksiä, lukenut muutaman kirjan, köllinyt stadikalla parina päivänä, siivonnut, pessyt pyykkiä, sisustanut, kehystänyt peilin (tästä olen erityisen ylpeä), pelannut lautapelejä, tavannut ystäviä, kestinnyt ystäviä, sairastanut kesäflunssan, miettinyt elämää ja haluamisiani. Ja tuo viimeinen vaatii aikaa.

En siis juurikaan ole tehnyt mitään merkittävää, mutta siitähän lomassa on kyse. Ja luovuus vaatii ihanaa joutilaisuutta. Lopulta kyllästyy tekemään ”ei mitään” ja silloin on valmis palaamaan lomalta, tai tekemään lomallaan jotain suurempaa. Talvella pidin kahden viikon mittaisen loman. Lähdin Brasseihin, makasin auringossa evääni liikauttamatta ja kirjoja lukien ensimmäiset 11 päivää. Lopulta kyllästyin ja aloin puuhailemaan ja viihdyttämään itseäni. Nyt sitä päivää odotellessa nautiskelen jälleen pienistä asioista.

Hieman kutkuttelee tietenkin ajatus äkkilähdöstä jonnekin. Mihin kissa raidoistaan pääsisi. En tosin tiedä minne menisin. Euroopan rantakohteet kesällä eivät luo houkuttelevaa mielikuvaa. Loputon määrä brittituristeja ördäämässä. Tai jos valitsisin lapsiperheille tarkoitetun paikan, josta ei löydy kuin yksi ravintola? Tai jos menisin mummojen suosimaan kohteeseen?

http://www.iltasanomat.fi/viihde/uutinen.asp?id=1546831

The Daily Mail uutisoi kahdesta tuoreesta tutkimuksesta, joiden mukaan itserakas ja -keskeinen, epäluotettava ja jopa tunnekylmä mies pärjää naismarkkinoilla symppistä paremmin. Asiasta kertoi Suomessa ensimmäisenä Uusisuomi.fi.

New Mexicon yliopiston tutkijan Peter Jonasonin mukaan asiaa havainnollistaa mainiosti James Bond: tämä on suhteissaan epäluotettava ja haluaa kokeilla uusia asioita sekä suhteita.

Jonason tutki yliopistossaan 200 opiskelijan persoonallisuutta, mieltymyksiä sekä seksikumppanien määrää. Tulokset tukevat väitettä, että "pahoilla pojilla" on keskimäärin vilkkaampaa sukupuolisuhderintamalla.

Artikkelin mukaan myös toisessa amerikkalaistutkimuksessa saatiin vastaavia tuloksia. Siinä tarkasteltiin peräti 35 000 ihmistä 57 eri maasta.

Molemmat tutkimukset väittävät, että naiset yhdistävät nämä negatiiviset piirteet - itsekeskeisyyden, tunnekylmyyden sekä epäluotettavuuden - maskuliinisuuteen ja ovat siksi kiinnostuneita pahoista pojista.

Evoluutiopsykologiaan perehtynyt Gayle Brewer Lancashiren yliopistosta lohduttaa kilttejä miehiä: hänen mukaansa naiset yleensä haluavat lasettua aloilleen ja perustaa perheen luotettavan ja kunnollisen miehen kanssa pelehdittyään aikansa pahisten kanssa.
________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________

Entäpä ne naiset, jotka eivät halua perustaa perhettä? Mitä he tekevät?

Hyvä olo.
Uusia ihmisiä.
Vanhoja hyviä ystäviä.
Miellyttävää tekemistä.
Hyvää ruokaa.
Kokemus tarpeellisuudesta.
Kokemus merkityksellisyydestä.
Kiireetön kesä.
Valoa.
Lämpöä.
Mitä muuta tarvitaan?

No ehkä uros leikkimään.
Mutta niin kauan kun en tiedä tarkalleen, mitä haluan, ei uroksen puute ole akuutti olotila.
Tietenkin levottomuus on kasvussa.
Pian olen edesvastuuton.
Mutta olen ollut sitä ennenkin.
Toistaiseksi olen tyytynyt kanavoimaan levottomuutta piirtämiseen.
Milloin lähden hakemaan korviketta?
Saa nähdä.
Toivon etten hae, sillä korvikkeet sotkevat ajatuksia.
Korvikkeet sumentavat näkyvyyden itseen.
Korvikkeet tyydyttävät addiktioita, mutta hintana on eksyminen.
Kadottaminen.

Mistä tämä kaikki kumpuaa?
Syvistä vesistä.
Sieltä mistä aina ennenkin.
Et koskaan ollut kiinnostunut syvistä vesistäni.
Pelkäsitkö omiasi?

Ah, miehille tätä tarjoillaan joka kesä ja paljon, naisia pienissä vaatteissa ja viettelevin ilmein ja elein. Naisille näitä on harvemmin tarjolla. Aikanaan Dressmann iski tietoisuuteen tuomalla mainoksiinsa karut miehet. Muistattehan ne ”Onnea Helsinki” mainokset, joissa joukko karun komeita miehiä katsoo hieman alaspäin tummissa puvuissaan. Tai mainoksen, jossa miehet tiukoissa boxereissa nousevat joukolla vedestä. Muistattehan myös H&M:n alusvaatemainokset metrossa?

Tässä on jatkoa. Olisi niin mukavaa jos vastaavia olisi myös katukuvassa näkyvillä, iloista mieltä tuomassa arjen keskelle.

MIES ja lupaavat pöksyt

Mies ja lupaavat pöksyt osa 2

I don't want my freedom
There's no reason for living with a broken heart.

Kaipuu pysyvään on olemassa.
Onko kykyä pysyvään?
En tiedä.
Lähelle on pitkä matka.

This is a tricky situation -
I've only got myself to blame
It's just a simple fact of life
It can happen to anyone –

Itselleen anteeksi antaminen onkin vaikeinta.
Antaa anteeksi se miten on itseään antanut kohdella.
Antaa anteeksi ajattelemattomuutensa.
Antaa anteeksi kokemattomuutensa.
Antaa anteeksi tyhmyytensä.

You win - you lose
It's a chance you have to take with love
Oh yeah - I fell in love
But now you say it's over and I'm falling apart.

Ei, en kadu.
Haluan tuntea.
Ilman toista, ei ole toista.
Kipu on kova hinta, mutta joistain asioista kannattaa maksaa.

It's a hard life
To be true lovers together
To love and live forever in each others hearts -
It's a long hard fight
To learn to care for each other
To trust in one another right from the start
When you're in love -

It's a long hard fight -
But I'll always live for tomorrow
I'll look back on myself and say I did it for love
Yes I did it for love - for love - oh I did it for love.

Ah, paremmin sitä ei voisi sanoa.
Freddie setä aikanaan totesi jossain haastattelussa
”The bigger, the better in everything”.

Kutsuja sinne ja tänne. Tule kuuntelemaan. Tule keikalle.
Ei, en halua.
Musiikin kuuntelu on matka sisimpääni.
En voi tehdä sitä kymmenien, satojen, tuhansien ihmisten ympäröimänä.
Miten voi avata ovet? Miten voi paljastaa haavoittuvimman edes itselleen tuon massan keskellä?
Ei, haluan tehdä sen yksin.
Haluan peilata itseäni musiikilla.
Loppujen lopuksi siitähän on kyse omituisen musiikinkuluttajan kohdalla.
Tekijän sanomat, tavoitteet tms. on ihan yhdentekeviä.
On vain minun tulkintani, minusta.
Lisäksi.
On olemassa myötähäpeä.
Pahin kaikista.
Mitä jos esiintyjä onkin huono esiintymään?

Jo muutaman päivän on soinut päässä tauotta:

http://www.youtube.com/watch?v=9aRKZFR5imM

Its four in the morning, the end of december
Im writing you now just to see if youre better
New york is cold, but I like where Im living
Theres music on clinton street all through the evening.

I hear that youre building your little house deep in the desert
Youre living for nothing now, I hope youre keeping some kind of record.

Yes, and jane came by with a lock of your hair
She said that you gave it to her
That night that you planned to go clear
Did you ever go clear?

Ah, the last time we saw you you looked so much older
Your famous blue raincoat was torn at the shoulder
Youd been to the station to meet every train
And you came home without lili marlene

And you treated my woman to a flake of your life
And when she came back she was nobodys wife.

Well I see you there with the rose in your teeth
One more thin gypsy thief
Well I see janes awake --

She sends her regards.
And what can I tell you my brother, my killer
What can I possibly say?
I guess that I miss you, I guess I forgive you
Im glad you stood in my way.

If you ever come by here, for jane or for me
Your enemy is sleeping, and his woman is free.

Yes, and thanks, for the trouble you took from her eyes
I thought it was there for good so I never tried.

And jane came by with a lock of your hair
She said that you gave it to her
That night that you planned to go clear

-- sincerely, l. cohen

Heräsin yöllä ja päässäni soi:

And what can I tell you my brother, my killer
What can I possibly say?
I guess that I miss you, I guess I forgive you
Im glad you stood in my way.

Tänään sain sen.
Ensimmäistä kertaa.
Shoppailuorgasmin.
Ei, en ollut henkka maukan alennusmyynnissä.
En ostamassa kenkiä.
En edes laukkuja.
En stockan hulluilla päivillä.
Sen sijaan olin rautakaupassa.
Se tapahtui lautaosastolla ja sahauspisteessä.
Ja sitten jiirisahaa ostaessani tajusin menettäneeni sydämeni.
Tästä lähetien, aina kun en ole tavoitettavissa, voi olettaa että leikin sahallani.