Uh. Jouduin aamupalaverissa istumaan duunikaverin viereen, joka oli ilmeisesti käynyt uimassa Diorin Poisonissa tms yhtä vahvassa parfyymissä. Iski hillitön hedari heti ja se vain tuntuu jatkuvan, vaikka latasin heti kokouksesta päästyä pillerit naamariin.
Onko sitä hajuvettä ihan pakko kaataa päälleen puolta pullollista? Noinniinkuin tipoittain sitä yleensä annostellaan ~>:(
Johan kelin heitti. Hillittömiä räntäläpäreitä sataa, ja +2c lämmintä. Ei tällaisesta kyllä sääennusteessa puhuttu mitään. Vai puhuttiinko? En muista. Olen viime yönä nukkunut neljä tuntia, joten käsityskyky on kutakuinkin nolla. Järkyttävää. Pitäisi varmaan hakea jo apua tähän unettomuuteen, ennenkuin työkyky menee kokonaan.
Tänään töistä suoraan parturiin =)
Kusipäähörhö linnoittautuu taloon. On ampunut jotakuta käsiaseella, aiheuttaen vakavia vammoja. Uhkaa tunkeutua asuntoon, jossa on sisällä henkilö jonka on uhannut tappavansa. Poliisi on useaan otteeseen ilmoittanut olevansa aseistettu, että aseissa on kovat piipussa, että on valmis käyttämään voimakeinoja. Hörhö ei usko. Hörhö lähtee tunkeutumaan asuntoon, jossa on henkilö jonka hän on uhannut tappaa. Hörhöllä on tunkeutuessaan ase. On täysi syy olettaa, että hörhö aikoo tappaa tämän ihmisen. Hätävarjeluna poliisi ampuu hörhöä.
Järjenmukainen ohtopäätös: Kyseinen poliisi saa poliisin ansioristin, kehut ja paljon myönteistä julkisuutta, ja hänet kutsutaan presidentinlinnaan itsenäisyyspäivän kekkereille, ja siellä presidentti itse kädestä pitäen kiittää urheasta toiminnasta.
Väärin.
Sille poliisille ollaan nostamassa syytettä kuolemantuottamuksesta. Jälleen kerran kysyn: mitä vittua??
Selailin eräänä päivänä paikallista sanomalehteä. Yleensä en lue kuolinilmoituksia, mutta tällä kertaa jostain syystä selailin niitä läpi. Sivun vasemmassa alanurkassa katse pysähtyi. Tuttu nimi pomppasi silmille kuin huutomerkki, syntymäaika ja kaikki. Katsoin vielä ilmoituksesta, ketkä olivat jääneet kaipaamaan ja kyllä, isän ja äidin, siskon ja kahden veljen, puolison nimet täsmäsivät. Koulukaverini yläasteen ja lukion ajalta.
Olimme samalla luokalla kuusi vuotta ja aika paljon tekemisissä. Meitä oli semmoinen neljän poppoo, jonka kanssa oltiin tiiviisti yhdessä. Tämän tytön synttäreillä järjestettiin kerran Kiina-teema, ja kokattiin kiinalaista ruokaa ja koetettiin syödä puikoilla ekaa kertaa elämässämme. Nauruksihan se meni.
Tuli yo-kirjoitukset, opiskelut, naimisiinmenot, ja muu elämä. Yhteydenpito jäi. Muutaman kerran sattumalta nähtiin kun kävin entisessä kotikaupungissani, jonne hän jäi asumaan minun muutettuani muualle. Sitten sekin vähä jäi, kun kummallakin oma elämä jatkoi matkaansa eri suuntiin.
Joskus, muutama vuosi sitten ehkä, kuulin ettei hänellä mene oikein hyvin. Puhuttiin mielenterveysongelmista ja muusta. Viinaa tai huumeita ei kuitenkaan ollut kuvassa mukana. Sitten huhut itsemurhayrityksestä ja kariutuneesta avioliitosta sekä lapsen menettämisestä. Ja nyt koruton ilmoitus lehden sivulla. Kaipaamaan jäivät. Vääjäämättä tuli mieleen, että onnistuikohan hän nyt siinä, missä muutama vuosi sitten meni metsään.
Levätköön rauhassa.
Tiedättekö, mikä on sadistisinta maailmassa?
Se on se, kun täysin loppuunrääkätty ja kuolemanväsynyt ihminen ei saa nukkua. Illalla ei saa unta ja aamuyöllä herää, vaikka olis miten poikki.
Tää on ihan hirveetä.
Mun kämpässä on ollu romu uuni koko sen ajan, kun mä olen asunut siinä. Olen kärsinyt siitä uunista siis jo reilun vuoden. Luukku on löysä eikä mene kunnolla kiinni. Niinpä se falskaa lämpöä niin, että uuni on vaikea saada kuumaksi ja aina jos tekee jotain uuniruokaa tai leipomuksia, kämppä on kuin sauna. Nyt kypsyin siihen vihdoin, ja laitoin eilen sähköpostia asuntoimmeiselle, että voisiko hän pyytää huoltomiestä katsomaan sitä. Laitoin,että olen koettanut itse luukkua kiristää, mutta se ei korjaantunut.
Vartin päästä puhelimeni soi. Siellä oli huoltomies: ootko kotona, voinko tulla katsomaan sitä uunia? Mä olin ihan pihalla että anteeksi kuinka. Niin että kun sulla on siellä rikkonainen se hella, niin mä tulisin katsoo sitä.
Ziisös! No paniikkinappula pohjaan ja enimmät siivot piiloon. Huoltomies tuli ja totesi, että just. Uuninluukusta jousi poikki ja koko uuni 30v vanha. Totesi, että eihän nyt tollasta aleta todellakaan korjaamaan, että hommataan sulle tähän uusi uuni tilalle. Samalla totes, että laitetaan toi liesituulettimen valokin kuntoon siinä samalla. Ja sitten kun rohkaistuin niin pyysin sitä vielä katsomaan suihkun murtunutta letkua. Mä olisin ollu ikionnellinen jo pelkästä uudesta letkusta. Mies ilmotti, että uusi hana (!) ja suihku asennetaan maanantaina. Samana päivänä hän asentaa sit sen uunin ja korjaa liesituulettimen lampun. Ja että soita vaan rohkeesti jos jossain on sanomista, sitä vartenhan he on töissä että korjaavat paikkoja. Mä totesin sitten vaan, että taidan olla vähän turhan kaino pienistä valittelemaan, kun ihan hyvin olen pärjännyt näinkin.
Enää ei vituta ollenkaan niin paljon, että vuokra nousee ensi kuun alusta yli 30€/kk.
Jos keittiössä on neljä mattoa, kolme punaista ja yksi valkoinen, niin arvatkaapa mille niistä koira yrjöää yöllä?
Mahtava aloitus aamulle!
Läksin töistä tultua hiihtämään kodin lähellä olevalle valaistulle ladulle. Hiihtoharrastukseni on hyvin satunnaista ja yleensä tapahtuu umpihangessa kaupungin ulkopuolella, metsän siimeksessä. Arkisin on kuitenkin vaikeaa ennättää metsään ennen pimeän tuloa, ja viikonloppuisin olen ollut pääsääntöisesti töissä. Itse asiassa tulee kolme viikonloppua peräkkäin kiinni ensi sunnuntaina. Prkl.
No mutta, menin siis sinne ladulle ja alku olikin oikein nautittavaa kun hiihtelin ekan kilometrin rauhallista yhdyslauta kotini luota sinne varsinaiselle valaistulle lenkille. Yhdysladulla ei ollut ketään ja koska se ei ole valaistu, niin piti hiihdellä hissukseen. Siellä näki kuitenkin ihan hyvin. Vasta kun valaistu latu alkoi häämöttää, minua alkoi ahdistaa.
Erilaisiin tiukkoihin asuihin tungettuja ilmestyksiä kiisi ladulla hirveää vauhtia, kasvoillaan kireä ilme ja räkä nenästä roikkuen. Siinä oli liikunnan riemu kaukana, kun puristettiin perseellä ylämäkeen että saataisiin viimeisetkin tehot irti. Välillä tuntui että itsellä lentää ilmavirran voimasta pipokin päästä, kun jengi kaahasi ohi ihme pikajunameiningillä. Ja näitä oli siellä PALJON!!
Muistin taas, miksi en käy hiihtämässä valaistuilla laduilla iltaisin. No, jyystin mä siellä kuitenkin reilun tunnin. Oli se ihan ok, mut mä pelkäsin niitä tuikeailmeisiä kouhoja ja niiden huiskivia sauvoja, ja niiden superteknisten tekstiilien seassa mä tunsin itseni ihan juntiksi verkkareissani ja fleecetakissani.
Onneks ei oo pakko mennä =) Ja siellä umpihangessa mun on parempi ollakin junttikamppeineni. Suksetki varmaan 15v vanhat.
Voi herrajumala millanen päivä oli eilen töissä. Kertoisin jos voisin, mutta en voi. Ja ette uskoisi jos kertoisin. Huoh.
