Blogi

sosiaalisuusmerkintä  1

Piiklen merkintä kirvoitti tämän merkinnän. Aloin ensin vastaamaan piiklen plokiin, mutta tuli sen verran sepustusta, että piti laittaa tämä omaksi merkinnäkseen ja lakata terrorisoimasta toisten blogitilaa.

Mä olen rajotetusti epäsosiaalinen: tykkään olla hyvien ystävien/kavereiden kanssa ja jossain määrin tutustua uusiin ihmisiin, mutta esim. jotkut sukukokokukset, serkun häät, yhteiset perhejoulut tai Taavi-sedän 60v -juhlat saa mut kananlihalle kauttaaltaan. Mä osaan kyllä käyttäytyä kun tarve vaatii, mutta mä en ole kiinnostunut pätkääkään jostain pönötysjuhlista tai juhlista, joissa en koe kuuluvani messiin, olevani oman viitekehykseni puitteissa jos hienosti sanotaan.

Mun mutsi taas oli ihan toista maata. Se oli aina ihan intopiukkana järjestämässä kaiken maailman kissanristiäisiä ja mutsin puolen koko suku on oikeestaan ihan samanlaista. Jos Olli-sedän kolmannen nimen nimipäivät on tänään niin sinne ryntää puoli sukua, kutsuttiin tai ei, ja sitten siellä kaakatetaan kahvikupit sylissä ihan onnessaan ja kaikilla on NIIN mukavaa. Mä vaan koetan vältellä tollasia tilaisuuksia parhaani mukaan, ja jos mut sinne pakotetaan, yritän paeta heti kun se vain suinkin on mahdollista.

Mä olen varmaan periny tän isältäni, joka on mestarillinen sosiaalisten tilanteiden välttelijä silloin, jos se kokeee että ei ole tulossa sen maun mukaiset kinkerit. Oikeestaan koko faijan puolen suku on sellasta, mikä on oikeestaan tosi mukavaa. Ei koskaan pönötysuhlia. Esim. faijan viiskymppiset pidettiin mökillä, jonne kutsuttiin vain se rennoin lähipiiri ja sit oltiin ja saunottiin ja syötiin liikaa ja juotiinki kait. Ja kaikilla oli tosi kivaa, ja sai olla verkkareissa.

Ensi lauantaina on siskon lakkiaiset. Apua. Mä olin jo keksiny kunniallisen pakokeinon sossuilusta ja ilmoittautunu keittiöön laittamaan ruokaa ja huolehtimaan tarjoiluista, mutta nyt kun käsi on kipsissä sormista kyynärtaipeeseen niin pikainen suunnitelma B ois nyt tarpeen!


Money makes the world go round  2

Tänään sitä sai taas törmätä ajattelumalliin, että jos minulla (=mun isillä ja äidillä on rahaa), mä saan olla niin pikkunilkki ja kusipaa kuin vain haluan. Sääli, että jo alle täysi-ikäinen kakara voi olla täysin pilalla.

GRH!

Sinänsä tekisi mieli kyllä taputtaa itselleni karvaisia käsiä, sillä onnistuin jälleen kerran hillitsemään itseni enkä avannut sanaista arkkuani kuin ihan vähän. Ehkä mä olen vihdoin luomassa itselleni jonkinlaista inhibitiomekanismia. Tai sit ne on nää särkylääkkeet, kun tekee mut lepposaks ja hyvänsuovaks =)



Kahden tulen välissä  1

On painajaismainen tilanne joutua sekoitetuksi toisten ihmisten parisuhdekolmiodraamaan. Erityisen kiusallista on se, etten ole yksikään draaman kolmesta osapuolesta, vaan jonkinlainen uskottu, jolle kaikki osapuolet kaatavat huolensa niskaan. Olen sanonut kaikille, että en halua olla tässä osallisena enkä halua millään tavalla sekaantua tähän. Silti olenkin yhtäkkiä huomannut, että minun kerrotaan sanoneen sitä tai tehneen tätä, ja että kukin näistä kolmesta haluaa toisien osapuolien kanssa jutellessaan jotenkin piiloutua selkäni taakse.

Tilanne alkoi puolitutun känniavautumisesta reilu kuukausi sitten, ja viime viikolla tilanne kärjistyi. Nyt sitten viestiä sinkoilee puoleen ja toiseen, ja homma menee aina vain hullummaksi.

Kohta mun on varmaan totaalisesti katkaistava välit kaikkiin näihin kolmeen, sillä alkaa vaikuttaa että muuten tästä ei tule mitään. Minä en halua olla selittelemässä kellekään jonkun muun parisuhdesotkuja, helvetti vieköön.



Koirulin kiva keikka  5

Wu-HUUU!!! Käytin koiraa eilen ortopedillä, ja iso kivi vierähti sydämeltä.

http://www.city.fi/yhteisot/blogi/caduceus/99879/
http://www.city.fi/yhteisot/blogi/caduceus/99150/
http://www.city.fi/yhteisot/blogi/caduceus/99011/
http://www.city.fi/yhteisot/blogi/caduceus/98917/

Polvispesialisti oli sitä mieltä, että nivelrikko on lievä. Ristisiteessä ei myöskään ole totaalirepeämää, vaan korkeintaan muutama säie on poikki, eikä sitä tarvitse leikata. Jos se pamahtaa kokonaan niin leikataan, muuten ei tarvitse. Kuvattiin myös selkä, joka oli kunnossa. Lääkitystä se tarvitsee, mutta mitäs pienistä. Se on paljon pienempi paha kuin leikkaus....tai se viimeinen vaihtoehto.

<3 <3 <3 <3 Mamman pieni kultainen koiruli!!!


Vapun jälkimaininkeja  2

Kuten aiemminkin tämän kevään aikana, myös vappuun liittyi tietty ilmiö. Nimittäin se, että yhdenkin päivän pidemmältä vapaalta paluu töihin vituttaa ihan hirveästi. Kaksi ekaa vapaan jälkeistä työpäivää tuntuu yksinkertaisesti niin hirveältä, että aamulla kellon soidessa sitä on suunnilleen valmis vetämään itsensä jojoon. Oloa ei helpota tippaakaan se, että tietää että viikonloppu on vapaata. Päinvastoin.

Kaksi kuukautta lomaan, kutakuinkin päivälleen. Onneksi välissä on juhannus, jonka olen vapaalla ekaa kertaa moneen vuoteen. Ja sit lomalla reissuun, jei!!


Kurssille  3

Huomenna pitäis lähteä suoraan töistä taas reissun päälle ja osallistua ke-pe kurssille 400km päässä kotoa. Plääh. Musta on viime aikoina tullut niin totaalinen kotihiiri, että ajatus ärsyttää, etenkin nyt kun vihdoin on lämmintä ja mukavaa ja voisi iltansa viettää ulkoillen koiran kanssa ja puuhastellen kaikenlaista muutakin mukavaa.

Kurssille. Voi yök.


Allergiaa  3

Olen aina ollut jossain määrin huono sietämään punaviiniä. Mulle ei tule siitä päänsärkyä tai kaameaa krapulaa tms, vaan yksinkertaisesti menee maha ihan sekaisin. Jo lasillinen punaviiniä aiheuttaa ilmiön, jota kutsutaan nimellä "punaviinipaska", ja jonka jälkeen on kiitollinen siitä että vessassa on ikkuna. Ilmiön kesto on n. puoli vuorokautta, ja se riittää kyllä pilaamaan hauskan illan aika totaalisesti. Tämän vuoksi kieltäydyn yleensä punaviinistä, paitsi silloin kun kiusaus käy liian suureksi. Ja eilen se kävi.

Nautittiin kolmen ruokalajin menua ja pääruokana oli paistettua poron sisäfileetä. En kertakaikkiaan kestänyt ajatusta että joisin poron painikkeeksi valkkaria, joten annoin illan isännän kaataa minulle puoli lasillista punaviiniä. Viini oli todella hyvää ja sopi porolle kuin nakutettu, ja ajattelin, että sen nautinnon edestä kestän kyllä hieman vatsanväänteitä ja "ilmiön", etenkin kun kyläpaikassa on ikkunallinen vessa ja monta askia tulitikkuja. En kuitenkaan ollut ottanut huomioon sitä, että punaviinistä voisi seurata jotain muutakin kuin ympäristöpoliittisia tai luonnonsuojelullisia kysymyksiä.

Mulle alkoi tulla jotenkin tosi kuuma, ja etenkin poskia poltti. Kohta niitä suorastaan kirveli, ja sitten kirveli jo vähän muualtakin. Ja kun menin peilin eteen, olinkin melkoinen näky. Koko ylävartaloni oli nimittäin aivan täysillä päälle lehahtaneen nokkosrokon peitossa!!! Onneksi talosta löytyi allergialääkettä, ja tunnin päästä kukkiva olemukseni oli poissa.

Kyllä mä nyt uskon, että siihen punaviiniin ei pidä koskea. Nimittäin jos seuraava reaktio on esim. kurkun turpoaminen, niin eipä viitsi kokeilla.