Suojelusprkl

..jos omistaa paljon cd-levyjä.

Ajattelet että olisi kiva kuunnella tiettyä levyä ja kun otat levyn kannet kätösiin ja avaat paketin, tajuat ettei kyseinen levy ole kyseisessä paketissa vaan jossain teillä tietämättömillä...

Ihanaa. Olen viimeksi kuunnellut tuota levyä yli vuosi sitten, tästä onkin kiva lähteä miettimään sitä, että minnehän tuo levy olisi voinut kadota...

Tuttavani kiroilee usein sitä, että hänen työkaverinsa on tosi usein naama norsunvitulla ja kiukuttelee töissä sen takia, että hänellä on kotona ongelmia.
Miksi pitää purkaa kotona olevaa paskaa oloa työkavereihin, tai toisin päin - työpaikalla koettua stressiä kumppaniin?

Ylipäätään tuollainen kiukuttelu toisille on jotenkin keskenkasvuista. Tulisi mieleenkään alkaa kiukuttelee töissä työkavereille vain sen takia, kun kotona on kaikki perseestä. Tai vielä vähemmän kumppanille jostain sellaisista asioista, joihin hänellä ei ole osaa eikä arpaa. Korkeintaan sanon, että nyt on ollut tosi paska päivä.

Suhdekeskustelussa oli puhetta parisuhderiitelystä ja siitä, että usein riitely johtuu jostain turhautumisesta toiseen asiaan. Tuollainen on myös asia jota en ymmärrä, että aletaan riitelemään jostain typeristä asioista - esimerkiksi roskien viemisestä, jos se pohjimmainen syy on siinä, että toinen on ollut paskamainen joskus kuukausi sitten jossain täysin eri asiassa.
Pitäisikö parisuhteessa, tai miksipä ei muissakin suhteissa esimerkiksi töissä, tietää milloin toisen naurettavat kiukuttelut johtuu siitä, että joku asia ärsyttää, esimerkiksi tapa pyyhkiä pölyt, että toinen tekee asian jotenkin typerästi, vai siitä kun toinen on joskus aikoja sitten tehnyt jotain joka on jäänyt kalvaa mieltä.

Ei toisen ajatuksia pysty kukaan lukemaan, enkä tajua miksi pitää alkaa kiukuttelemaan pohjimmiltaan jostain täysin eri asiasta, kuin josta avaa suunsa. Ja sitten ihmetellään sitä, kun toinen sanoo toista mulkuksi kun se skitsoilee täysin typeristä asioista. En mä ainakaan halua että toinen joutuu arvuuttelemaan mistä mä tällä kertaa skitsoilen, kun voisin avata suuni ja kertoa oikean syyn. Tai parempi vaihtoehto, olla avaamatta sitä suuta kiukuttelumielessäkään, jos ei kerran halua kertoa todellisia motiiveja sille kiukuttelulle.

Turhanpäiväinen kiukuttelu on turn off ja aiheuttaa mussa ainakin sen, että toinen alkaa lopulta vituttamaan niin paljon etten jaksa katsella sen naamaa edes. Aivan sama onko ne motiivit jossain vuoden takaisessa asiassa, vai missä. Jos ei osaa purkaa turhautumistaan muutoin, kuin sillä että kiukuttelee siitä, että toinen valitsee toisen mielestä vääränlaisen veitsen ruokailuun, niin saisi kyllä hieman mennä kasvaa henkisesti. Mä ainakaan jaksa alkaa pohtimaan sitä, että onko toinen oikeasti niin idari, että skitsoilee naurettavuuksista ilman että on ollut lähiaikoina jotain isompaa riitaa, vai onko sillä nyt joku muu ongelma.
Jos toinen ei osaa avata suutaan niistä todellisista motiiveista, niin turha odottaa että toiselle jäisi mitään järkevää mielikuvaa siitä kiukuttelijasta. Kiukuttelu kiukuttelun ilosta, ilman järkevää Näkyvää aihetta kiukuttelulle, ei vaan tunnu musta mitenkään järkevältä toiminnalta.
Jos mua ärsyttää toisen tapa tehdä jotain asioita, niin silloin se tapa tehdä asioita on se joka mua ärsyttää, ei se että se on joskus suuttuttanut mut jostain toisesta asiasta ja puran vanhan suuttumuksen kautta pahaa oloa ihan eri asiasta toiselle.

Oli taas turhan lähellä, ettenkö nolannut itseäni illan pelissä. Lähdin tauolle ja katselin, että yksi tuttu oli tullut katsomaan peliä. Olin jo melkein käsi ojossa pörröttämässä sen tukkaa, kunnes tajusin katsoa hieman tarkemmin häntä. Ei olisi ollut mun tuttu. Onneksi on oppinut hillitsee omia mielitekoja mennä pörröttelee tuttujen hiuksia, olisi taas saanut hävetä silmät irti päästä, jos en olisi malttanut mieltäni.

Ransu-koira täyttää 30 vuotta

Pikku Kakkosen Ransu Karvakuono viettää 30-vuotisjuhliaan lauantaina 4. lokakuuta.
http://www.iltalehti.fi/viihde/200810028360827_vi.shtml

Melkoinen saavutus kyllä. Onnittelut Ransulle!