Suojelusprkl

tauolla oleva blogini, jota kaipaan toisinaan, jossain vaiheessa ehkä palaan:)

Näytetään kirjoitukset marraskuulta 2008.

Joo-o  3

Mielenkiintoista kahlaa lumessa lähes 4km kun mitään kävelyteitä ei oltu aurattu. Tuntui extra ihanalta eilisen BodyCompat-Challengen jälkeen, kun paikat on aivan jumissa kyseisestä rääkistä. Tuli pakottava tarve ottaa juoksuaskelia ja jos en olisi ollut menossa töihin, olisin mennyt läheisille pelloille vetää lumihankijuoksua ja pistänyt Trio Niskalaukauksen Lumessa kahlaajat soimaan mp3-soittimeeni.

Naureskelin tuossa miettiessäni näitä naisia jotka köpöttelee pikkuruisissa korkokengissään tuolla lumen keskellä, kun näin kaupasta töihin mennessä lumihangessa jäljet korkokengistä - tulin töihin ja näin, että työkaverillani oli korkkarit jalassa. Luultavasti nämä jäljet olivat juurikin hänen, koska hän asuu siellä päin josta itse tänään töihin tulin.

Onneksi omistan vaelluskengät ja housut, jotka saa nilkoista kiristettyä kuminauhoilla, enkä jaksa välittää siitä miltä näytän muiden mielestä. Oli ihan mukavaa kävellä tuolla myrräkässä.




Samperi  5

Pitää muistaa olla vastaamatta tuntemattomiin numeroihin, siis näihin jotka on salattuja numeroita.

Tämä mun parin kuukauden takainen bussituttavuus "Jenny" soitteli tänään mulle ja menin vastaa puhelimeeni pienen epäröinnin jälkeen. Piti sitten höpötellä sen kanssa viitisen minuuttia tosi väkinäisesti se jutteli itse mulle kuin hyvälle tuttavalleen. En ole jaksanut vastailla sen soittoihin, koska en ole tuntenut tarvetta jutella hänen kanssa.

Ihme tapaus kyllä. Jos ei muuta, niin ainakin sinnikäs. Mä en jaksaisi kovin montaa kertaa soitella ihmiselle, joka ei ole kymmeneen kertaan vastannut puhelimeen.

Pitääkin jättää vastailematta puhelimeen, jos en tiiä kuka soittaa, tai vielä parempaa - jättää antamatta omaa puhelinnumeroaan tuntemattomille ihmisille:D Edes naispuolisille sellaisille. Kaikkeen sitä pienessä hiprakassa suostuukin...



Pervoperjantai?  1

Miten niin levotonta?

Jeih, pääsin vihdoinkin kostaa työkaverilleni sen mun kaakaoon laittaman suolatempauksen. Oltiin tuossa toisen työkaverin läksijäiskakuilla ja tuo "PH" jätti mukinsa yhdelle matalalle tasolle niin laitoin siihen kourallisen hermesetasta. Seisoin mukin vieressä ja tiputtelin makeutusainenappeja yksitellen tuohon mukiin, työkaverini seistessä vieressäni. Oli hauska ilme työkaverilla, kun se otti huikan kahvistaan x)


Selkeesti perjantai  1

Töissä kuultua "Vittu, perkele, saatana voi jumalauta" Ihanaa, en ole ainoa joka harrastaa kiroilua:D

Voisi joskus laskea monta kertaa tässä meidän osastolla kuuluu vittu-sana viikon aikana. Ja mä olin aidosti huolissani siitä, miten sopeudun tänne kun käyn välillä aika kuumana ja kiroilen paljon x)

Ihanaa, ettei tartte miettiä mitä suustaan päästelee. Ei haittaa, jos on kiroilua tai röyhäilyä. Aina saa olla kuin kotonaan:D


Taattua Jennylaatua  3

Nyt on Helsingin tuuraukset tehty ja oli aika palata takaisin Vantaalle. Kun lähdin tuurausreissulle, otin oman näppäimistöni mukaan koska se on niin ihana. Tän työkaverin näppäimistö oli ihan tyhmä.

Noh, tuossa vaiheessa jo mietin että unohdan aivan varmasti näppäimistön Helsinkiin kun tuuraukseni päättyy, mutta näin ei käynyt - koska en muistanut viedä koko helvetin näppäimistöä sinne mukanani edes, vaan se unohtui kotiini joka päivä ja lopulta tulin siihen lopputulokseen että kestän loppuajan ilman omaa näppäimistöäni.

Tänään aamu alkoi hyvin, ensinnäkin piti pistää muikkari kännykkään että muistan ylipäätään mennä omalle toimistolle töihin, kun lähdin fillaroimaan muistin pihalle päästyä että jaaha lääkkeet unohtui kotia. Ei muuta kuin takaisin kämpille ja sit takaisin jatkaa matkaa töihin. Puolessa välissä matkaa muistin, että niin joo se oma näppäimistö jäi sitten kotia. En kuitenkaan viitsinyt enää kääntyä takaisin, koska olin jo valmiiksi myöhässä töistä.

Sain hieman naureskelua osakseni, kun menin pyytämään it-mieheltämme näppäimistöä, koska unohdin oman näppäimistön kotia:D


Ei saatana  3

Cityily väsyneenä pitäisi kieltää, tulee taas kirjoiteltua asioita joita ei välttämättä tarttis kirjoitella muiden luettavaksi x)

Ollut taas mitä hämärämpiä ajatuksia päässä koko päivän, mulla on hieman oudonlainen mielikuvitus... Hauskinta tästä tekee se, että meikä repeilee täällä omille ajatuksilleni, työkaverit ihmettelee mille vitulle mä nauran ja muut tuntemattomat kelailee varmaan, olenko joku avohoitopotilas. Toisaalta, nauraminen on kivaa.