tauolla oleva blogini, jota kaipaan toisinaan, jossain vaiheessa ehkä palaan:)
Pikkujoulut alkaa olee jo hyvällä mallilla, tiedämme jo koomikkoparin jotka haluamme esiintymään firman pikkujouluihin:
http://www.iltalehti.fi/nettitv/?27995302
Toimistolla oli äsken aivan käsittämätön räkätys, kun porukka repeili tuolle videolle. Päätimme ehdottaa johtoportaalle tuota ryhmää pikkujouluihimme esiintymään.
Joskus ei tiedä, mitä pitäisi sanoa. Sitten sanoo sen, joka tuntuu helpoimmalta sillä hetkellä. Ja myöhemmin katuu sitä, mitä sanoi, kun sen asian olisi voinut sanoa paremminkin.
Mutta ei joka kerta voi löytää oikeita sanoja sanoa asialle, jota ei haluaisi sanoa.
Joskus menen sieltä, mistä aita on matalin. Ei se silti tarkoita sitä, etteikö se minuun koskisi.
Vaikka kyseinen otsikossa esiintyvän fraasin yllättävyys ja omaperäisyys on luokkaa nolla, en osannut parempaa toteamusta kirjoittaa kuvaamaan tämän hetkistä olotilaani. Olen pitänyt tarkoituksella hieman taukoa City-miiteistä, koska minusta oli tulossa äiti. Tänään tuo ihana koitos sitten koitti, kun näin ensimmäistä kertaa vauvani kasvamassa, luulin hetken jo etten tuota tulisi koskaan kokemaan mutta onnekseni olin väärässä. Tunne oli sanoinkuvailemattoman koskettava, koskettavampi kuin tuhat Yrjänän sulosointua, koskettavampaa kuin ensilumi tai kaunein maisema.
Haluan jakaa tämän hetken teidän kanssanne ja esittää teille vauvani, joista olen niin suunnattoman ylpeä ja toivon, että heistä kehkeytyy joskus vielä jotain suurta, kaunista ja herkullista.
<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<
Kävin äsken kakkostarpeella kun vedin vessan niin huomasin outoja jälkiä pöntön reunoilla. En ollut jaksanut pistää valoja vessaan ja oli pelkkä vessan ovi auki ja tuossa valaistuksessa läiskät näytti joko ruskeilta roiskeilta tai vereltä. Pistin valot päälle ja hetken aikaa läiskät näytti vereltä. Kunnes muistin, että olin heittänyt pönttöön mustaherukka-mansikka-rahkaa ja se oli näköjään tarttunut pöntön reunoille ja näytti siltä, kuin olisin räjäyttänyt perseeni pöntön sisälle.
Jumakiuta, että säikähdin nyt tulevan noutaja.
Nyt on varattu hammaslääkäriin aika viisaudenhampaan ihmettelyä varten, saas nähdä koska pääsen tuosta inhasta ilmestyksestä eroon. Ilmeisesti alapuolen viisurit pitää ensin röntgenkuvata, ennen kuin ne voi poistaa.
Huomenna kasilta olen ehkä hieman viisaampi. Pelottaa.
Iltalehden tekemän kyselyn mukaan lähes 70 prosenttia naisista ja noin 35 prosenttia miehistä on teeskennellyt orgasmia sängyssä. Muulla tavoin seksin miellyttävyyttä on teeskennellyt yli puolet miesvastaajista ja noin 70 prosenttia naisista.
Kyselyn tulokset.
Luulisi olevan rankkaa feikata vuosikausia orkkua ja pitää vielä turpa kiinni asiasta. Seksille asetetaan kyllä melkoisia paineita mediassa, etten siinä mielessä ole yhtään yllättynyt, että kyselyn tulos oli tuonkaltainen. Vaikka aika pienimuotoinen tuo kysely näytti olevan... Pistää silti miettimään sitä, että mitä feikkaaja luulee saavuttavansa tuollaisilla toimillaan. Varsinkin, jos sitä tekee vuosikausia eikä asiasta osaa keskustella kumppaninsa kanssa avoimesti.
Katsotaan miten asianlaita on Cityssä:
Osallistu kyselyyn:
Erehdyin eilen katsomaan Hostellin. Se ei tullut yllätyksenä, että mun teki pahaa katsoa kyseinen elokuva, mutta se yllätti että meinasin oikeasti oksentaa tuon pätkän aikana. Olin jotenkin liian eläytynyt kyseiseen kohtaukseen, että tuli aivan helvetillinen ahdistus ja oksetus siitä näystä vaikka en pystynyt katsomaankaan sitä(kään) kohtaa elokuvasta kääntämättä katsetta pois ja ottamatta sormia pois korvista.
Ei pysty ymmärtämään, miten kukaan kykenee kirjoittamaan noin sairaan käsikirjoituksen edes. Hyi helvetti.
Tulee sellainen olo, että eikö ihmisille riitä enää mikään kamaluus ja kilpaillaan siitä, kuka saa tehtyä sairaimman elokuvan hinnalla millä hyvänsä.
Kohta tuollaisia "elämysmatkoja" aletaan (jos ei jo ole alettu) järjestelemään tylsistyneille miljonääreille, jotka haluavat kokea jotain ennenkokematonta. Toisaalta, kyllähän jo gladiaattorit aikoinaan harrastivat tuon kaltaista toimintaa viihdyttääkseen kansaa, aikana jolloin ei ollut televisioita. Mutta se nyt oli sentään vähän reilumpaa touhua ja tosiaan vähän eri meininkiäkin.
Onneksi ei ole pakko saastuttaa omaa mieltään tuollaisella pahuudella ja saastalla, harmi vain että monet hyvin nuoret ihmiset katselevat tuollaisia elokuvia naureskellen - eihän sitä pysty sanomaan, miten tuollainen vaikuttaa ihmismieleen. Mä olen varmasti poikkeustapaus, kun reagoin elokuvien väkivaltaan todella TODELLA voimakkaasti, mutta ihmettelen suuresti jos tuollaisen pahuuden ihannointi ei vaikuttaisi ihmisen mieleen mitenkään, varsinkin jos kyseessä on lapsi. Jos mä olisin katsellut tuollaisia elokuvia lapsena, olisin varmasti ihan valmis hullujen huoneelle. Sen verran voimakkaita tunteita tuo pätkä herätti musta jo tällein 27-vuotiaanakin.
Vaikka se onkin vain elokuva, niin se minkä takia mun tekee pahaa tuollaiset asiat, johtuu siitä että tuonkaltaisia asioita tapahtuu aivan varmasti maailmalla oikeastikin. Ja sen takia tuntuu niin pahalta katsoa, että tuollaisesta revitään iloa irti elokuvan muodossa.
Pitääkin mennä takaisin tuonne ämpäriin herkistelemään ja piiloutumaan tuollaisilta kauhuelokuvilta, pukea kukkahattu päähän, pistää sormet korviin ja rallattaa LAALAALAATA. Ehkä mä olen kuitenkin tällainen herkkis, kuin sellainen jota ei kohauta yhtään tuollaiset elokuvat.
Ihmettelin perjantaina, kun kuulin ihme kopsahduksen mun parvekkeelta ja sitä kun kissa tuli sieltä pois. Kuulin myös, että joku lähti juoksemaan hirveetä kyytiä pihalla piiloon. Kävin kurkkaamassa mitä mun partsille heitettiin tai heitettiinkö sinne ylipäätään mitään. En kuitenkaan nähnyt tuolloin siellä mitään outoa.
Eilen iltapäivästä aloin siivoskelee parveketta ja löysin sieltä omenan raakileen. Pihalla on omenapuita joista on tippunut maahan pieniä, raakoja omenoita.
Huomasin pihalla pentuja, jotka heitteli toisiaan omenoilla ja kirosin messengerissä sitä, että joku idiootti on yrittänyt heittää mun kissaa omenalla perjantaina. Siinä hetken aikaa kerätessäni kiukkua menin parvekkeelle ja huusin näille pihalla rääkyville ja toisiaan omenoita heitteleville idiooteille, että ovatko he kenties heitelleet mun kissaa raaoilla omenoilla kun parvekkeelta löyty omena. Eivätpä asiaa ainakaan myöntäneet, mutta ilmoitin suhteellisen ystävällisesti, että mun parvekkeelle ei tartte heittää yhtään omenaa, etten tykkää siitä jos mun kissaan osuu omenan raato. Lapset eivät jääneet edes kuuntelemaan asiaa loppuun, joten luultavasti he olivat juuri näitä tapauksia, jotka olivat syyllistyneet tuohon, tai tuli ainakin sellainen olo.
Pystyin hillitsemään itseni sen verran, etten alkanut pelottelemaan pentuja liikaa sormien katkomisilla..
Odotan innolla, kuinka pahasti mulla kilahtaa siinä vaiheessa, jos joku osuu mun parvekkeen kaiteella päivää paistattelevaan kissaan ja se tippuu alas ja loukkaa itsensä. Siinä vaiheessa voi olla, ettei se omenoita heittelevä tapaus heittele tänä kesänä yhtään mitään enää.
En pysty ymmärtämään tuollaista käytöstä, en mitenkään päin. Mulle on opetettu pienestä pitäen, että jokaista eläintä pitää kunnioittaa. Joko noille pennuille ei ole opetettu eläinten kunnioitusta tai sitten ne ovat muuten vain ääliöitä. Tuollaisia tapauksia pitäisi vedellä viikko pitkin poskia, niin oppisivat käyttäytymään - ehkä.
Toivon heidän raajojensa tähden, etteivät tule koskaan enää heittää mun parvekkeelle yhtään mitään.
Mun mielestä tällainen biisien raiskaus pitäisi kieltää lailla: http://www.youtube.com/watch?v=7Yb9YackX8g
Oikeasti, miten kukaan onnistuu raiskaamaan biisin noinkin pahasti?
Jipun onni, etten ollut kuuntelemassa tuota vetoa tai keikkaa ylipäätään, olisin ehkä heittänyt sitä kengälläni rangaistukseksi.
Miten näin hyvän vedon voi pilata noin pahasti: http://www.youtube.com/watch?v=5kl5OMZR-3k
Luen usein kirjoja sängyssä peiton alla ja yhtä usein mun lukemista häiritään sillä, että joko ängetään kirjan ja nenän väliin tai sitten kuten kuvassa - tuijotetaan kirjan takaa murhaavasti.
Yritä siinä sitten lukea, kun toinen mulkoilee syyttävästi kirjan takaa siten, ettei sitä voi olla huomaamatta. Varsinkin, kun kirjaa yrittää siirtää siten, ettei näe kissaa niin sitten kissa siirtyy kirjan perässä ja jatkaa tuijottamistaan toisesta asennosta.
