tauolla oleva blogini, jota kaipaan toisinaan, jossain vaiheessa ehkä palaan:)
Kävin ruokakaupassa, mutta erehdyin käymään myös muualla ja ostin sitten uudet juoksupopot itselleni kun löysin kerrankin mustat, Niken juoksukenkulit. Ja sit kun tuossa on vielä tummaa aniliininpunaista, niin en voinut olla ostamatta. On nuo sit söpikset.
Ei tartte alkaa hinkkailee toisten juoksukenkien pohjia puhtaaksi kivistä, jos niitä käyttää myös juoksumatolla jolkottamiseen, nyt voi pyhittää ne hyvällä omatunnolla täysin ulkokäyttöön.
Pitäytyäkseni(<-onko tuo edes oikea sana?!?) päivän teemassa - alkoholissa - voin myöntää omaavani lievemmän alkoholiongelman. Juotiin työkavereiden kanssa päivän päätteeksi lasit valkkaria ja mulla nousi se niin pahasti hattuun, että hirvitti fillaroida kauppaan. Musta tuntuu vieläkin siltä, että olen hieman hiprakassa. Siis pienestä (vajaasta) lasillisestä valkoviiniä. Tää on jo oikeasti noloa!! Ei noin vähästä voi tulla hiprakkaa!
Kävin Anttilasta ostamassa uuden SingStarin ja kopautin kyseisen pelipaketin otsaani laittaessani sitä reppuuni sillä aikaa kun myyjä odotti maksulaitteen tulostamaa pankkikorttikuittia. Naurahdin myyjälle, että yritän pahoinpidellä itseäni tässä ja pitelin silmäkulmaani naureskellen.
Sen jälkeen suuntasin ruokakauppaan, ostin pihviä, kasviksia ja lohkoperunoita. Kohta korkkaan punaviinipullon ja juon siitä lasillisen punkkua. Sitten alan laulaa SuomiRockia.
Onnea naapurit!
Höpöttelin eilen yhden miekkosen kanssa ja jossain vaiheessa hän sitten kertoi olevansa absolutisti.
Rupesin myöhemmin miettimään tuota asiaa siltä kantilta, minkälaista olisi olla sellaisen ihmisen kanssa suhteessa, joka ei juo alkoholia sen takia, että se on ollut joskus ongelma.
Voisin kuvitella, kuinka menisimme vanhempieni luokse ja iskä alkaisi tarjoamaan viinaa ja toteaa "ei nyt yksi pieni huikka haittaa". Tai kuinka itse miettisin, kehtaanko ottaa punaviiniä ruuan kyytipojaksi tai pitääkö mun syödä yksinään nämä kaikki juustot punaviinin kaverina vai syökö tuo tapaus niitä maidon kanssa?
Voisi tulla monia kiusallisia tilanteita sen takia, että toinen ei juo alkoholia ja kun tietää miten paha rasti joku tuollainen "sairaus" on. Ainakin mulle on jäänyt sellainen kuva, että jos on kerran alkoholi ollut ongelmana niin sitä ei voi kauheasti enää käyttää, ettei ratkea uudelleen.
Mutta toisaalta, kukapa normaali ihminen nyt kuolisi ilman alkoholia, joten ei kai tuo nyt ole loppupeleissä mitenkään kamala asia edes. Pahempihan se on, että ei ole osannut lopettaa viinan kanssa läträämistä.
Sekoita palautusjuoma voimakkaalla ravistuksella siten, että juomapullon korkki on huonosti kiinni. Tulee kiva sotku....
Se on jännä juttu miten paljon paskaa naiset, ja miksi ei miehetkin, nielevät mitä tulee pettämiseen ja selän takana touhuiluun. Vaikka saisi toisen melkeinpä verekseltään pettämisestä kiinni niin silti sitä uskotellaan, ettei toinen ole tehnyt mitään ja uskotaan sinisilmäisenä ukon/akan selittelyitä siitä kuinka toinen aavistelee/tulkitsee/lukee/näkee väärin asiat vaikka toinen olisi kuinka oikeassa.
Mikä siinä on, että jotain pettämistäkin on vaikea myöntää, niin petettynä kuin pettäjänä? Siis vaikka olisi päivän selvät todisteet asiasta?
Kaipa sitä itse kukin sitten haluaa uskotella itselleen, ettei toinen voisi tehdä mitään niin kamalaa kuin pettäminen, varsinkin kun toinen kieltää harrastavansa moista. Tai kun sanoo toiselle, että on sellainen tunne, että sillä on jotain vipinää jonkun toisen kanssa, niin aletaan selittelemään silmät ja korvat täyteen paskaa, vaikka se asia olisi päivän selvä juttu. Ja jotku typerät uskoo vielä tuota paskaa. Pitkän aikaa.
Jos on säpinää jonkun toisen (kuin seurustelukumppanin) kanssa, niin eikö siinä vaiheessa olisi järkevintä sanoa siitä suoraan sille suhteen toiselle osapuolle päin naamaa se, varsinkin jos toinen kysyy asiasta suoraan että onko asianlaita näin, miksi siinä vaiheessa pitää lähteä valehtelemaan enää? Okei, ehkä sen takia että voi jättää takaoven auki, jos se salasuhde ei maistukaan enää pienen herkuttelun jälkeen niin voi aina palata takaisin siihen vanhaan.
Tai jos on tullut sellainen fiilis, että haluaa lämmitellä muitakin tapauksia, kuin vain sitä omaa vanhaa puoliskoaan, niin miksi sitä pitää antaa toisen elätellä toiveita että se toinen haluaa olla juuri sun kanssa suhteessa, vaikka todellisuudessa toinen on silmät ja suu auki etsimässä uutta seuralaista itselleen. Parhaimmillaan ei itse edes tätä asiaa itsessään tiedosta, mutta toinen sanoo siitä että on huomannut toisen tekevän sellaisia asioita, joista saa sellaisen kuvan että nyt on uudet kujeet mielessä. Tai ainakin haaveissa. Ihminen kun voi tehdä tai sanoa alitajuntaisesti asioita, joita ei itse välttämättä tiedosta vielä itse mutta toiset kyllä näkee mitä se toinen meinaa.
Ja jos jätetään lopulta se oma eukko/ukko toisen takia niin siltikään ei kerrota sitä todellista syytä, vaan selitetään vain jotain muuta sontaa, ettei "pahoiteta" toisen mieltä tai parhaimmillaan provosoidaan toista tekemään jotain josta saa hyvän syyn "itse suuttua" ja lähteä ovet paukkuen pois. Tai suututaan muuten vain naurettavista asioista ja aletaan riehumaan ja haukkumaan toista niin, että sille toiselle tulee paska olo ja se toinen itse lähtee vetään.
Ollaan me ihmiset sitten metkoja eliöitä.
Hitto mie hajoilen täällä. Miten insinöörikoulutuksen saanut tapaus onnistuu kirjoittamaan niinkin helpot yhdyssanat väärin kuin sähköala (sähkö ala) tai kollikissa (kolli kissa) ja vielä sanan kirjoittaa viellä? Ja siis kyseessä on vielä sähköalalla työskentelevä insinööri.
Olenko ilkeä, jos kysyn suoraan miten tuo ihminen onnistuu kirjoittamaan nuo sanat väärin insinöörikoulutuksenkin jälkeen? Ei sillä, että itsellänikään olisi tuo kirjoitustaito täysin hallinnassa, kun tulee sitä tehtyä itsekin typeriä kirjoitusvirheitä jatkuvasti, mutta mä en sentään ole mikään sähköalalla toimiva insinööri, joka ei osaa kirjoittaa sähköalaa edes oikein.
Jännä juttu miten joku kirjoitustaitokin on alkanut merkitsemään itselle näinkin paljon tietyissä asioissa, kun ennen sillä ei ollu juurikaan väliä.
Tehtävät jäynät listalle:
Vaihda helposti punastuvan ja nolostuvan työkaverin kännykän soittoääneksi pieruääniä ja aseta soittoääni korkeimmalle mahdolliselle tasolle. Odota että työkaveri alkaa puhumaan pöytäpuhelimessaan asiakkaan kanssa ja soita työkaverin kännykkään ja jää odottamaan puhelimen soimista.
Voisi hieman hävettää, jos puhelin pärähtäisi soimaan pierusoittoäänellä.
Jo tehdyt jäynät:
Ota palaverissa puheeksi alkoholi ja kysy yleisesti kaikilta, kuka tietää mikä se viina on, jota juodessa alkaa näkemään tonttuja. Odota sen aikaa, kunnes kaikista rauhallisin ja tunnollisin kommentoi "absintti". Tuli muuten helvetin hyvät naurut.
Ostin tuollaisia kertakäyttöisiä höyliä ja ajattelin testaa näitä joka kaupan hyllyiltä löytyviä BiC sensitivejä, niitä osanssivartisia joissa on valkoinen ajopää. Äsken hilpasin suihkuun, levitin Veetin vaahdon säärille ja aloin höyläämään sääriäni. Sheivailun loppuvaiheessa, kun huuhtelin tuon vaahdon pois sääriltä, alkoi hirveä kirvely. Ajattelin, että nyt on tullut pari vekkiä ja siirryin toiseen sääreeni sen suurempia ihmettelemättä. Lopetin suihkuleikit ja aloin kuivaamaan itseäni ja huomasin, että nyt on tullut ihan kunnon vekit. Oli lähtenyt nahkaa ihan kiitettävästi jalan sivusta ja kantapäähän tullut kunnon vekki.
En ole koskaan ennen onnistunut saamaan haavoja jalkoihin, ainakaan noihin kohtiin, edes monesti käytetyillä ajoterillä. Nyt täysin uusilla tuli aivan järjettömät vekit ja lähti ihan nahkaakin irti.
Kävin tuossa ostamassa juoksua varten uudet tissiliivit. Päätin suunnata Intersporttiin, josta löysinkin kivan näköiset tissikset. Otin liivit kätösiini ja suuntasin sovituskoppiin. Puin ne vaivalloisesti päälleni ja tuumailin, että nämä on jees tuntuiset. Ongelma tuli vastaan siinä vaiheessa, kun aloin riisumaan näitä liivenä yltäni pois. Meinasi mennä olkapää paikoiltaan ja iskeä ahdistus, kun eivät suostuneet lähtemään pois mun päältäni ja mielessäni pyöri jo skenaario siitä, kuinka pyytäisin apua myyjältä ja joutuisin kymppiuutisten kevennykseen; "nainen joka meinasi jäädä tissiliiviensä vangiksi" ja sovituskopin ulkopuolella olisi iso määrä asiakkaita osoittelemassa mua sormella ja nauramassa mulle kippurassa. Sain lopulta kuitenkin onnekseni pienen tappelun jälkeen nuo yltäni pois ilman sen suurempia henkilövahinkoja.
Ostin nuo liivit kaikesta huolimatta, koska ne oli ainakin tarpeeksi tukevat, vaikka ei mulla mitkään isot tissit olekaan.
Ei, en pistä valokuvia kyseisistä liiveistä tänne, kun joku kuitenkin sitä alkaa tivaamaan :-p
