Kohta tulee ruumiita

Tämä on taas niitä maanantaita, jolloin olisi voinut jäädä kotia nukkumaan.

Ei ainoastaan sen tähden, että olen nukkunut viime yönä kolmisen tuntia, eikä edes sen takia että bussikuski kaahaili aamulla niin pahasti poukkoillen ja heiluen, että piti kaivaa repusta Valintatalon tyhjä, muovinen kauppakassi oksennuksen varalta. Eikä edes sen takia ettei kaupassa ollut yhtään tuoretta leipää aamupalaksi syötäväksi, vaan sen takia että lainasin viime viikon keskiviikkona työpaikkani patteria työkaverilleni jonka hän vei "lainaan" erääseen asiakaskohteeseen ja joka piti palauttaa mulle perjantaina, mutta sain "sen" takaisin vasta tänään aamulla. "Se" odotti kiltisti työpaikkani oven ulkopuolella rappukäytävässä, patterin jalan alla lappu "Jennylle"
Patteri ei vain ollut samalta vuosikymmeneltä, tai edes samalta vuosituhannelta, kuin se patteri jonka lainasin hänelle keskiviikkona. Kyrpä rupesi kasvamaan otsassani ja otin puhelimen käteeni ja soitin työkaverilleni, että asianlaita on nyt niin, että mä haluan sen mun patterin takaisin!
Jos lainaan joltain jotain helvetti Mersun, niin en mä helvetti sille mitään Toyotaa tuo tilalle kuvitellen, ettei sitä auton omistajaa haittaa tällainen pieni vaihto. Vituttaa tuollainen touhu ihan helvetisti. Hyvää hyvyyttäni lainasin patteriani, joka on mulla sen takia että mun selän takana oleva hehtaarin kokoinen ikkuna vetää niin pahasti että multa on leukanivelet luiskahtanut paikoiltaan sen takia + olen joutunut käymään fysioterapiassa tuon vedon aiheuttaman kivun takia, niin mä todellakin odotan saavani patterini takaisin sovittuna ajankohtana.
Meille ollaan kuulemma tilattu uusia pattereita ja saan sitten ihan uuden tilalle, mutta kun mä haluan sen mun edellisen saatana!!

Kiukun laantuessa, kaivoin kaappieni kätköistä näkkileipää ja aloin tekemään aamupalaa. Keitin teevettä, levitin leivät leikkuulaudalle - otin jääkaapista juustoa, kinkkua, sulatejuustoa ja kurkkua. Tein oikein maittavan näköiset leivät. Istahdin rennosti koneeni äärelle ja aloin puuhastelemaan töitä. Jossain vaiheessa onnistuin törkkää teekuppini nuri ja se kasteli mun vaivalla ja rakkaudella väsäämäni leivät.

Voi tätä vitutuksen määrää. Ja kello on vasta 8:50. Tässähän kerkeää triplaamaan tämän vitutuksen määrän moneen kertaan vielä.