Suojelusprkl

*repeilee lisää*

Ei pitäis olla näin yllytyshullu x)

Olen käynyt viimeisten kuuden vuoden aikana valittelemassa nivelkipuja kahdessa eri terveyskeskuksessa + yksityisillä lääkäriasemilla. En ole nyt vuoteen käynyt lääkärillä näistä nivelkivuista, koska ne eivät ota mua tosissaan.

Erään kerran terveyskeskuksen lääkäri sanoi ivallisesti mun sääriluussa olleeseen polttavaan kipuun, kun kuvailin sitä kasvukivun tapaiseksi, että kasvukipuja voi esiintyä 25 ikävuoteen asti. Ja toinen lääkäri heitti minulle ettei kivun syyn löytyminen vie kipua pois. Tuolloin päätin, että en mene valittamaan kivuista enää tuonne paikkaan.

Tällä viikolla oli pakko mennä työpaikkalääkärille, koska alkoi jalkapöydät kipeytymään enkä pystynyt enää kävelemään.

Kävin tosiaan Tikkurilan terkkarilla kolmessa eri reumakokeessa, kaksi niistä oli positiivisia ja kolmas negatiivinen. Tästä johtuen lääkäri teki sen johtopäätöksen, ettei minulla ole ainakaan selkäreumaa. En nyt enää muista mitä selitteli noista kahdesta positiivisesta tuloksesta, mutta ei häntä ainakaan näyttänyt liikuttavan se että mulla on oikeasti välillä sellaisia kipukohtauksia jolloin vain itken, kun ei pysty liikkumaan ja johon ei lääkkeet auta. Eikä myöskään laittanut mua reumalääkärille tutkittavaksi.

Tänään sain puhelun mun työpaikkalääkäriltä, jossa kävin tosiaan ke. ja to. antamassa verta, sekä kuvauttamassa jalkapöydän luut. Hän laittoi mulle nyt lähetteen reumalääkärille, koska pikareumatesti oli positiivinen, joten ehkä tähän kipuiluun on tiedossa helpotusta. Tosin tuo ei tullut mulle yllärinä, koska kyllä mä tiedän että mulla on reuma, ei näille mitään muuta syytä voi ollakaan jos verikokeista ei löyty mitään ihmeellistä.

On se jumakiuta kumma, ettei terveyskeskuksen lääkäri voinut moista tehdä aikoja sitten jo. Olen nyt kuutisen vuotta kärvistellyt näiden kipujen kanssa ja vasta nyt saan lähetteen tarkempiin tutkimuksiin!!

Menen ensi viikolla hakemaan terveyskeskuksesta mun testitulokset vuodesta 2001 eteenpäin ja aivan varmasti asia ei jää siihen, jos reumalääkäri toteaa mulle että "miksi et tullut aiemmin tutkimuksiin". Luulisi, ettei moinen tutkiminen ole lääkäreiden tilipussista pois. Enemmän se heitä kuormittaa, jos ravaan kerran kuukaudessa itkemässä kipuja heille.

Innostuin raivaamaan asuntoani. Heittelin vanhaksi menneitä kuiva-aineita roskiin ja nyt käyn läpi vaatekaappia ja heittelen tavaraa hullunkiilto silmissä roskiin.

Asunnossa on kauheampi kaaos mitä ennen kuin innostuin "siivoamaan". Tätä tämä on aina, kun tekee suursiivousta, asunto menee kaaokseen ja sit alkaa ahdistaa kun tajuaa katsoa ympärilleen ja näkee millaisen sotkun on siivoilullaan saanut aikaan. Iskee sellainen tajuton epätoivo, eikä tiedä enää mistä aloittaisi järjestelyn, koska asunto on yltäpäätä tavaroiden peitossa.

Sit menee sängylle peiton alle siihen kohtaan, johon ei vielä ole saanut survottua tavaraa. Ts. siirtelee isoimmat tavarat pois sängyltä ja pistää silmät kii.

Minulla oli kännykässä herätys viestillä: Käy verikokeissa aamulla, älä syö mitään! Okei, älä syö mitään-käy verikokeissa! Ei luulisi olevan ylitsepääsemättömän vaikea muistaa moista asiaa. Niin, luulisi.

Nousen ylös. Menen pesemään rähmät silmäkulmistani, levitän kosteusvoidetta, tulen koneen äärelle katsomaan reittioppaasta aikatauluja. Huomaan pöydälläni purkkapussin, otan purkan suuhuni, alan jauhaa sitä ja samalla näpyttelen konetta.

Olin puraissut purkkaani ehkä kolmasti, kun aivojeni kätköstä tuli viesti: Käy verikokeissa, älä syö mitään. Ja mitä mä sitten tein? Jauhoin jotain helvetin purkkaa!! Onneksi en vissiin kerennyt nieleskelemään sen aikana, joten ehkä haitta ei ole niin suuri. Josko nyt muistaisi olla syömättä mitään, lyödäänkö vetoa etten muista x)

Mutta minä en kaipaa sellaista apua jota täällä miehet minulle tarjoavat.

Pistin ystävänpäivän kunniaksi kuvagalleriaan hempeän valokuvan itsestäni tikkarin kanssa. Ei mennyt kuin hetki niin jo tulee sähköpostiin viestiä: Kiinnostaisiko seikkailu ilman sitoutumista.

Miesten lukutaidon puute alkaa huolestuttamaan minua. Jos käyntikortissani lukee hyvin selkeästi etten halua yhteydenottoja niin mikä saa miehen kuvittelemaan, että etsin täältä seikkailuja ilman sitoutumista?

Se, että olen ottanut valokuvan itsestäni, jossa syön tikkaria ei tarkoita sitä, että haluaisin harrastaa irstailuja ilman sitoutumista.

Tulin juuri kotia lääkäristä. Olin siellä kaksi tuntia. Kävin lääkärin haistateltavana, verikokeissa ja röntgenissä. Nyt jään odottamaan tuomiota. Tosin huomenna pitää vielä käydä verikokeessa, koska yhtä koetta ei saanut otettua kun se vaatii kymmenentunnin paastoamisen.

Mulla tuli maanantaina ihan järkyttävä kipu kumpaankin jalkapöytään, tai noihin varpaiden niveliin. Se tuli luultavasti mun kengistä, jotka olivat sellaiset joita olen pitänyt ennenkin, eikä niistä ole tullut ennen mitään kipua.

Luulisi, että tuollainen kipu kestäisi vain muutamia tunteja, kun on ottanut kengät pois mutta eipä kestänytkään. En pysty vieläkään kävelemään kunnolla, oikeastaan kipu on vain yltynyt. Jalkapöytää(tuosta pääliosasta) polttaa niin maan perkeleesti, että kävelen kuin Martti Ahtisaari konsanaan. Ja se ei oikein sovi mun tarkkaan hiotulle imagolleni x)

Nyt sitten napsin 3kertaa päivässä 600mg ibuprofeiniä ja toivon, että kipu jeesaa. Ei sit tarvitse mennä huomenna katsomaan Jokerit-Hifk paikalliskamppailuakaan. Perskule.

En ymmärrä millä logiikalla spotteristani on poistettu tiettyjä menojani. Siis ymmärtäisin vielä sen, jos ne olisivat sellaisia ns. vanhoja menoja, mutta kun näinkään ei ole. Siellä on vanhempiakin menoja, kuin ne jotka on kadonnut tuolta, vaikka onhan nämä kadonneetkin menot jo ns. vanhoja. Tämä on juurikin tätä cityn logiikkaa taas.

Iski taas pitkästä aikaan aivan järkyttävä olo junassa. Käveltiin syrran kanssa Puistolaan ja olin pukeutunut lämpimästi. Junassa en päässyt istumaan ja hieman ennen Oulunkylää alkoi tuntumaan päässä siltä, että kohta alkaa sumenee silmissä. Eipä auttanut muu kuin avata hieman takkia ja yrittää viilentää itseään. Pipoa en kehdannut ottaa pois, koska mulla oli tukka ihan pystyssä. Hieman ennen Pasilaa pääsin vasta istumaan, olin sitä ennen kyykkinyt junassa ja istuskellut reppuni päällä. Pasilassa hyppäsin ulos haukkaa happea ja kävin ostaa litran juotavaa. Sitä ryypiskelin penkillä ja ilmoitin työkaverille, että myöhästyn hieman töistä. Nyt on sitten kummatkin korvat lukossa ja hieman heikko olo.

Olipa mukava ylläri odottamassa, kun tulin hetki sitten kotia. Rakas kissani Peto istui tietokoneeni näppäimistöllä, tai no oikeastaan tietokoneeni päällä, koska mulla on läppäri. Tietokone tietenkin aivan sekaisin ja kissalla tyytyväisen ylimielinen ilme kasvoilla. Kyllä, kissatkin osaavat ilmeillä, ainakin tuo. Tai sitten vain kuvittelin moisen.

Ei auttanut muu, kuin repiä akku irti ja pistää sormet ristiin, ja toivoa että kone vörkkii. Ja kuten huomaat, sehän toimii.

Nyt se mouruaa pimeässä vessassa, mikä lie sillä nyt on ongelmana. Saakelin kapinen narttu!

"Kolmannes uskoo, ettei nainen tule raskaaksi, jos pomppii suojaamattoman yhdynnän jälkeen. "
Näin siis briteissä x)

http://www.iltalehti.fi/uutiset/200702125734220_uu.shtml

Voi elämä mitä läppää.