Suojelusprkl

Huvittuneena seurasin viikonloppuna, kuinka tiettyyn tyyliin jämähtäneet ihmiset eivät pukeudu sään mukaisesti. Pitää laittaa ne pillifarkut ja se ohut pusakka päälle kun pakkasmittari morjestaa 20 pakkasastetta, ja miksi-vain sen tähden kun luulee näyttävänsä hyvältä niissä vaatteissa. Mun silmissä tällaiset ihmiset näyttävät sangen huvittavilta pakkaskeleillä.

Onko mitään kamalampaa katseltavaa kuin ruipelo, jolla on pillifarkut päällä ja juuri ja juuri vyön yläpuolelle ulottuva ohut pusakka jossa on ehkä huppu. Mutta huppuakaan ei pysty pistää päähän, koska tukka menee sekaisin. Eikö tällaisilla immeisillä ole kylmä tuolla viimassa ja pakkasessa?

Itse ainakin pukeudun rehellisesti michelinmieheksi, kun on kylmä, en mä ala persettäni palelluttamaan vain sen tähden että mun "pettämätön tyyli" ei kestä pitkiä kalsareita, tai villapaitaa, tai pitkää toppatakkia. Pipon pistän päähän, ettei korvat jäädy, ihan sama vaikka tukka menee länään. Tai jos on pakko hieman katsoa miten tukka on niin silloin heitän hupun päähän.

Saakelin sokeriperseet. Turha itkeä sitten vanhana, kun niveliin kolottaa, kun olette nuorempana pukeutuneet pakkasella liian keveästi.

Niskani takana on noin 1,5x2m kokoinen ikkuna. Aiemmin päivällä katselin ikkunastani kuinka koivut kaartuivat kauniisti tuulen huokauksiin. Enkä sen koommin pihalle ole vilkaissut, olen vain kuunnellut tuulen tuisketta.

Työkaverini kävi tuossa pyörähtää toteamassa, että kiva tuuli pihalla. Hän katsoi takanani olevasta ikkunasta ulos ja myhäilin hänelle jotain "joo, niin on" En kuitenkaan itse katsonut ulos vaan naureskelin hiljaa mielessäni miesten herkkää hipiää ja näytin varmasti hieman ivalliselta ajatuksineni *Kyynel, pihalla vähän tuulee, tulenko pitämään hatustanne kiinni*

Äsken kuitenkin vilkaisin ulos, koska työkaverini tulivat yksi toisensa jälkeen pihalta uitetun koiran näköisinä.
-Juma. Siellähän tulee lunta vaakatasossa. Helvetin kiva lähteä töistä yleisillä poies. Taitaa joku muukin olla, kuin uitettu hurtta, kun bussille asti pääsee.

Ketä kiinnostaisi lukea kirjaa Susan K:n ja Matti V:n vajaan vuoden kestäneestä "parisuhteesta"? Kirjaa jonka on kirjoittanut katkera?, jätetty yksinhuoltaja. Kuinka alas ihminen voi vajota. Eikö hän tajua, että hän tekee itsestään täysin ääliön.

Tällaisiin tyyppeihin sitä voi netissä törmätä.

http://www.iltalehti.fi/viihde/200701265659979_vi.shtml

80/90-luvun vaihteessa kovassa huudossa olleet, talvihatut-ne joissa oli se jumalaton pallero pään korkeimmalla kohdalla. Niitä ei soisi enää koskaan tulevan muotiin.

Aamulla näin tuollaisen pipon. Tilanne oli itseasiassa aika koominen. Olin omissa ajatuksissani pysäkillä, kun näin sivusilmällä varjon ihmisestä ja hänen päästään. Ja siitä pallosta pään päällä. Hetken aikaa hieroin unisia silmiäni miettien samalla, että pitäisi varmaan nukkua hieman paremmin kun alan näkemään ihan hassuja juttuja, mutta tämä varjotus ei muuttunut. Oli edelleen se ihmisen hahmo, ja sen ihmisen pää ja se pään päällä oleva pallo. Minun oli nostettava katsettani katsoakseni tätä friikkiä. Huokaisin helpotuksesta, ihminen oli ihmisen näköinen, eikä hänellä kasvanut palloa päässä. Hänellä oli vain pipo, jossa oli pään kokoinen pallero.

Mikä saa ihmisen pukeutumaan pipoon, jossa on lähes oman pään kokoinen "pallokoriste". Minä ainakaan en pukeutuisi. Paitsi pentuna, tarhassa minulla oli semmoinen. Muistan sen siitä, koska kaaduin luistellessa tällainen pipo päässä ja löin ohimoni jäähän samalla saaden aivotärähdyksen. Aamulla tästä piposta oli muistona resoria mukailevat mustelma. Eihän sillä helvetin pallolla ole mitään virkaa siinä hatussa edes, joten miksi helvetissä sellainen on pitänyt väsätä!

Kiitoksia purkautumisesta, tästä on hyvä jatkaa kohti viikonloppua.

http://www.city.fi/keskustelut/view.php?id=27722&offset=33

Minä en tykkää siitä, että minua pyydetään mustamaalaamaan henkilöitä, jotka tunnen henkilökohtaisesti. Teen sen vain jos siihen on aihetta. Joten ei kiitos pikaviestejä tänne suuntaan, joissa toivotaan minun vittuilevan jollekin.

Viime kertainen tapaus kaivoi verta nenästään ja sen vuoksi siitä täällä julkisesti puin. Tätä eroa ei tulla täällä puimaan. Piste.

Se, että kesällä puin "suhdettani" blogissa, ei tarkoita sitä että puisin viimeisintä suhdettani täällä. Se aiempi tapaus oli itse syyllistynyt minun mustamaalaukseen, ennen kuin sitten siitä paskanjauhamisesta sain kuulla sellaiselta ihmiseltä, jonka luuli olevansa minun kanssa vihoissa.

Sen tähden viime kerralla lauoin kaikki totuudet, kyllä luit oikein TOTUUDET, tästä tapauksesta jota tapailin kesällä. Se, että hän ei itse kestänyt kuulla totuutta, vaan lähti mainostamaan minun kirjoituksiani (joissa en muuten ketään henkilöä nimellä/nimimerkillä edes kuvaillut)ja sitä kautta poliiseille itkemään, kuinka hänestä kirjoitetaan pipipäänä ja kuinka nyt kaikki on tunnistanut hänet minun teksteistään. Vaikka fakta oli se, että hän itse minun kirjoituksiaan mainosti cityläisille.

Hirveä haloo jostain "myymälävarkaudesta". Ihan oikeasti, ihminen voi unohtaa maksaa ostoksensa, minä olen siitä kävelevä esimerkki. Tosin kertaakaan en ole vielä ruokakaupasta kävellyt kotia asti maksamaton tavara kätösissäni, vaikkakin se on ollut lähellä. Joskus, jos ostaa hedelmiä ja laittaa sen hedelmäpussin ranteeseen roikkumaan ja hääräilee jotain muuta, niin sen pussukan on havainnut vasta maksuvaiheessa, kun on nostanut kättä ylemmäksi.

Yhden kerran olin Tikkurilan Anttilassa ostamassa hiusväriä. Kävin ennen kauppaan menoa automaatilla nostamassa käteistä.

Menin ostoksille ja kassajonossa tajusin unohtaneeni rahan automaattiin. Mulle iski paniikki, koska tuolloin oli rahat todella tiukilla, ja säntäsin hiusväripaketti kädessä ulos kaupasta ja automaatille, joka sijaitsee rullaportainen alapäässä samassa rakennuksessa kuin kyseinen kauppa. Tietenkään mun rahat ei ollut koneessa enää, vaan jouduin nostaa lisää rahaa. Tuolloin vitutti tosi paljon, koska olin juuri muuttanut vanhempien nurkista omaan asuntoon poikaystäväni kanssa ja piti tällainen tapahtuma sattua, juuri silloin kun oli rahallisesti tiukkaa.

Vartijat kävelivät perässäni, mutta eivät kuitenkaan tulleet sanomaan mulle mitään, kun näkivät että tulen takaisin kauppaan. Vasta nostoautomaatilla tajusin että mulla on se maksamaton hiusväripaketti kädessä x)

Työkoneeni ollessa kaksi vuorokautta tietokonelääkärien hellässä hoivassa (kiitoksia kiukkuisten työsähköpostin kautta tulleiden viirusten) rupesin miettimään kuinka kusessa olisimmekaan ilman tietotekniikkaa.

Itselleni "välttämättömät" pahat tietokoneen käytössä on ytv:n reittiopas yms karttapalvelut, nettipankki, sähköposti niin henkilökohtainen kuin työn puolesta + minun työ on täysin tietokoneen varassa. Eli ainakin töiden teko vaikeutuisi helvetisti, jos ei olisi tietokoneita.

Kun mietin aikaa taaksepäin, palataan nyt vaikka vuoteen 1997, niin en mä tuolloin ollut juurikaan käyttänyt tietokoneita. Jumakiuta, opin liittämään liitetiedoston sähköpostiin vasta joskus 2002vuonna x) Olin juuri ja juuri oppinut käyttämään KISS FM:n chattia, kaikki muu oli hepreaa. Ei sillä, että tietokoneista/tekniikasta vieläkään mitään ymmärtäisin.

Entä sitten yleisellä tasolla, mitä kävisi, jos nyt kaikki tietoliikenneyhteydet katkeaisivat. Voisi olla aikamoinen kaaos. Olemme tuudittautuneet tietotekniikan hellään hoivaan, mutta mitä sitten, kun tietotekniikka päättää möksähtää. Voisi aika moni repii pelihousunsa ja maailmanlaajuinen kaaos olisi valmis.

Miltähän tuntuisi olla vainoharhainen? Siis sillä tavalla vainoharhainen, että kuvittelisi olevansa jollain tapaa vainottu ja että kaikki on vain yhtä suurta salaliittoa häntä kohtaan. Ettei uskalla puhua edes omassa puhelimessaan, jossa on prepaid-liittymä, koska pelkää että hänen juttujaan kuunnellaan.

Voisi olla aika mielenkiintoinen elämä tuollainen.

En ole ikinä saanut kiksejä toisen ihmisen parisuhteen kariutumisesta. En edes ex-poikaystävieni, saatikka omien joissa olen ollut jättävä osapuoli. Paitsi nyt tietty tuosta yhdestä kesäisestä pipipäästä eroonpääseminen oli iloinen asia, tosin vielä iloisemman siitä tekisi sen, että se pääsisi kaltaistensa joukkoon eikä yrittäisi pilata herkkien ihmisten sielunelämää omalla pakonomaisella omistuksenhaluisuudellaan.

Miten kukaan voi iloita toisen pahasta olosta? Ainakaan siten, että sille pahaa oloo kärsivälle menisi sanomaan, että ihan oikein että sut on jätetty. Miten kukaan voi olla niin tunnevammainen, että menee sanomaan tuollein kellekään jätetylle?