Suojelusprkl

tauolla oleva blogini, jota kaipaan toisinaan, jossain vaiheessa ehkä palaan:)

Vanhanen juhli Emma-Gaalassa rennosti  4

Rento Vanhanen.

Voi helvetti, että mie putosin kun katsoin tuon kuvan. Taidan olla hieman väsynyt. Tai jotain x)

Niille, jotka eivät pääse samaan huumorihurmokseen kanssani, niin pienimuotoinen tulkinta huumoristani - kuka vittu juhlii "rennosti" puku ja kravatti päällä niin tiukalla, että voi melkein nähdä verisuonien pullistelevan ohimoilla. Vittu tuo on just niin kankeeta, ku ois joku vitun rautakanki hanurissa ja yrittäis hymyillä luontevasti.

Voi voi Vanhasta, kun on pitänyt lähteä oikein Emma-Gaalaan "hymyilemään" kun on juuri saanut Suskilta henkisesti turpaan oikeussalissa.
Kunnon "tulenpa julkisuuteen näyttämään, ettei minua harmita, vaikka oikeasti mua vituttaa ihan helvetisti"-esiintyminen.



Näläkä  4

Baarireissu jäi lyhyeen heikon olotilan takia. Ehkä parempi niin, ei todellakaan ollut ehkä se paras ilta lähteä ulos tässä mielen/olotilassa.

Hirveä nälkä olisi, mutta ei uskalla syödä mitään, koska on sellainen olo että se mitä pistää suusta alas - tulee hetken päästä takaisin ulos joko suusta tai perseen kautta. Kumpikaan vaihtoehtoista ei houkuttele juuri tällä hetkellä.

Josko sitä saisi nukuttua tämän olotilan pois. Hieman jo helpotti, kun mietti kotimatkalla asioita ja tajusi kuinka tyhmä ja naivi sitä on ollut. Ehkä ensi kerralla on parempi tuuri, noin niin kuin ylipäätään elämässä.

Sillä välin odottelen sitä parempaa huomista...



Teinin vikaa  4

Hain eilen kaupasta pari siideriä, multa kysyttiin henkkarit. Tänään hain Alkosta viinaa, multa kysyttiin henkkarit. Mutta hauskinta oli se, että kävin Alkon jälkeen ruokakaupassa, jossa kassoilla jaeltiin naisille ruusuja naistenpäivän kunniaksi, niin mä en saanu ruusua.

Joko olen niin nuoren näköinen tyttö, tai sit näytän kundilta, mutta ruusua en saanut vaikka olenkin nainen - epistä. Vittu, mie oon 27v enkö mie jo mene naisesta!!


Kirotun pankkikortti  3

Sain keskiviikkona puhelua pankistani, että mun kortit on tuotu sinne. Pitkä juttu mutta kuitenkin
( http://www.city.fi/yhteisot/blogi/suojelusprkl/68569/ ). Lähdin töistä tuolloin puol tuntia aikaisempaa sen tähden, että kerkeisin hakee kortit ennen kuin pankkini menee kii.

Bussi tuli pysäkille ajoissa, mutta Pasilaan mentäessä oli niin hirvee ruuhka, etten kerennyt junaan enkä pankkiini.

Tänään oli toinen yritys. Lähdin aiemmin töistä kuin ke. koska ajattelin että kerkeän aiempaan bussiin ja siten paremmin pankkiin.

Bussi tuli ajoissa, mutta se oli niin turvoksissa, ettei kuski ottanut ketään matkustajia kiinni. Kiroilin ääneen pari minuuttia ja pysäkille kanssa jäänyt mies naureskeli että kyllä sieltä tulee kohta toinen bussi. Selitin hälle että mulla on aika helvetin kiire pankkiin ja keskiviikkona en kerennyt tuolla seuraavalla bussilla sinne. Ihmeteltiin tosin sitä, miten helvetissä se bussi olikin noin täynnä ja naurettiin sitä, että saas nähdä ottaako seuraavakaan bussi kyytiin.

Bussi tuli ja se oli aikas täynnä, mutta otti sentään meidät kyytiin. Kuulin edessäni juteltavan siitä, että metrot oli jotenkin sekaisin ja sen takia bussit oli niin turvoksissa.

Bussi mateli kohti Pasilaa ja mulla nousi kylmä hiki otsalle, koska olin varma että myöhästyn TAAS siitä junasta. Ja myöhästyminen ei ollutkaan kaukana, lopulta kun bussi saapui Pasilaan oli mulla minuutti aikaa keretä junaan ja juoksin mielipuolena ja kerkesin kuin kerkesin junalle.

Pankissa sitten jonottelin neuvontapalveluun ja lopulta paloi pinna ja menin kassapalveluiden tädin luokse, koska pankissa ei ollut muita asiakkaita ja mun neuvonta-täti oli varattu. Kerroin hälle, että mulla olisi täällä pari korttia noudettavissa ja ilmeni, että hän oli juuri tämä samainen täti, joka soitti mulle noista korteista keskiviikkona:D Hauska sattuma.
Kiitin hyvästä palveluksesta ja toivotin hyvät viikonloput ja sain vihdoin ja viimein korttini takaisin. Meinasi tulla niitä jo iksu.


Helvetin naistenpäivät  3

Ilmoitin esimiehelleni, että joudun karkaa aiemmin töistä, hän sanoi etten saa vielä karkaa. Syy selvisi hetkeä myöhemmin kun hän ja toimari lähti jakaa naisille ruusuja, haleja ja kortteja huomisen naistenpäivän kunniaksi.

Jostain syystä töissäkin kaikki ovat tietoisia siitä, etten ole hali-ihminen, joten sain taas kuulla vittuilua siitä, että mulla oli sellainen ilme kuin olisin just enkä melkein vetämässä turpaan, kun miehet tulivat halailee mua. Mutta sain positiivista palautetta siitä, etten kuitenkaan tintannut kumpaakaan halaajaa kuonoon. Taidan alkaa pehmentymään.



Pinnallisuus  7

Eilen katsoessani Muodon vuoksi-tv-sarjaa maikkarilta rupesin pohtimaan sitä, kuinka helvetin onnellinen sitä saa olla, ettei ole tullut mitään kehityshäiriöitä, koska sitä voisi olla oikeastikin aika paljon erinäköisempi kuin nyt on. Itseasiassa tuota asiaa tulee pohdittua vähän väliä. Samalla rupesi kiukuttaa se, että tavalliset ihmiset käyvät kauneusleikkauksissa korjauttamassa "vikojaan" - pienentämässä nenää, leventämässä leukaa, pumppaamassa poskiin korkeampia poskipäitä, piikittämässä hermomyrkkyä ryppyihin ja niin edelleen... ja samalla maailmalla on satojatuhansia sellaisia ihmisiä, jotka ovat saaneet syntymälahjana hyvin pahoja epämuodostumia kroppaansa ja kasvoihin tai ovat joutuneet onnettomuuteen ja sen takia menettäneet kasvonsa ja tällaiset ihmiset joutuvat elää elämäänsä itseään kauneuskirurgian avulla korjaavien turhamaisten ihmisten maailmassa - maailmassa, jossa ulkonäöllinen poikkeavuus on negatiivinen asia.

Jokaiselle voi kuitenkin tulla joskus se päivä vastaan, kun peilistä ei enää tuijota takaisin se normaalikasvoinen tyttö tai poika, koska ei voi koskaan tietää mitä sitä elämä tuo tullessaan - voi joutua onnettomuuteen, tai saada jonkun sairauden joka "vie" kasvot mennessään.

Haluan tänään todeta ja osaltani kiittää, sanotaanko nyt vaikka korkeampaa voimaa ja vanhempiani, että olen normaalin näköinen tyttö ja että olen tyytyväinen ulkonäkööni juuri tällaisena kuin se on - kaikkine "vikoineni". Aina voi mennä huonomminkin, joten mitä suotta morkkaamaan sitä mitä on ja toivoa sitä mitä ei ole, koska pitäisi oppia elämään itsensä kanssa juuri sellaisena kuin on juuri nyt.