Ei, painoni ei ole pudonnut - vielä. On muuten vain kevyt olo. Tuntuu siltä kuin joku olisi vienyt painavan viitan pois mun harteilta ja avannu mun silmät elämän mahdollisuuksille. Ja tämä kaikki tapahtui silmänräpäyksessä eilen aamupäivällä, ryvettyäni jo pidemmän aikaa pahassa olossa.
Mietin tuossa tunti sitten, kun heräsin enkä enää saanut unta, että tulen jossain määrin jättämään menneen elämäni enkä enää katso taakseni. Se ei tule olemaan helppoa, mutta mikä mun elämässä olisi ollutkaan helppoa viime vuosina. Pidän lähelläni vain sellaisia ihmisiä, jotka eivät laukaise käytöksellään mussa epämiellyttäviä tuntemuksia ja sitä kautta laukaise mulle sellaista mielentilaa että alan käyttäytymään paskamaisesti muitakin kohtaan.
En vain ole tunnistanut itseäni peilistä viimeaikoina, sieltä on tuijottanut sellainen ihminen jollainen en vain ole.
Ja nyt on aika kaivaa esille se tyttö jollainen olin ennen tätä kaikkea ikävää. Tosin se vaatii vielä sen, että saan ensin syyttäjältä lappusen jossa lukisi mieluiten niin ettei minun tekemästä rikosilmoituksesta tule syytteitä ja että tämä ääliö jota kohtaan tein rikosilmoituksen pysyisi "maan alla" jonne hän katosi muiden ihmisten rahojen kanssa, koska tällä hetkellä en välttämättä jaksaisi lähteä kohtaamaan tuota(kaan) idioottia.
En nyt sano sitä, että mennyt vuosi on kaiken paskan alkupiste tuo kaikki alkoi jo hyvissäajoin ennen viime vuoden päättymistä ja jossain määrin jo kolme vuotta sitten. Ja jostain syystä sitä paskan niskaan vierimistä ei voinut vain estää, sitä tuli ja tuli aina vaan lisää ja lisää. Mutta nyt se loppui. Ei enää stressailua, ei masiksia, ei turhanpäiväistä kiukuttelua/itkustelua, ei varsinkaan sellaisien asioiden takia jotka eivät ole sellaista ansainnut.
Ei ihmisen tarvitse kantaa murheita harteillaan, kuin sen verran mitä hän jaksaa yksinään kantaa ja mun voimat on meinannut pettää liian monta kertaa tämän vuoden aikana. Vaikka olenkin vahva ihminen, niin kyllä mä voin myöntää, että välillä on ollut sellainen tunne etten enää jaksa käsitellä kaikkea.
En muista, olenko koskaan sanonut tällaisen tilanteen edessä, että odotan paljon ensi vuodelta.