Mitä ajattelin tänään

Miten ihmeessä tunnetilat voivat vaihdella näin äkillisesti ja voimakkaasti? Viimeinen viikko on mennyt melkoisessa epätoivon ahjossa, ja nyt, ykskaks, tuntuu kuin olisi ottanut jonkun ihmeellisen onnellisuuspillerin! Onkohan tässä nyt käymässä niin, että viimeinenkin järjenripe alkaa kaikota?

Eräs läheinen olento näytti minulle itsessäni olevan, todella kipeän paikan. Pelästyttiin reaktiota molemmat, enemmän kuitenkin minä. Toinen pyyteli anteeksi, minä kiitin tarkkanäköisyydestä ja siitä että edes välittää katsoa. Aina jaksaa yllättyä siitä miten hyvin mieli vetää peittoa kaikkien kipeiden ja aitojen asioiden päälle, lempeästi kuiskutellen ohjaa kiinnittämään huomiota johonkin vähemmän tärkeään.
Hirvittävää huomata, miten sanat: ”hyvä ihminen olet, riittävän hyvä” voi saada aikaan reaktion jossa huomaakin ajattelevansa, ettei tuo pidä paikkaansa!

Jotenkin sellainen toisten ihmisten syyttely asioista, jotka ovat omalla työlistalla ”Minän” kohdalla, tuntuu olevan pelin henki. Jos syyllistä etsitään, (parisuhteissa) pelkästään toisen syyttäminen, tai pelkästään itsensä syyttäminen on kuitenkin aina vain puoli totuutta. Pettynyt, surullinen, vaiheessa, eksynyt; miksi ei? Vihainen, syyttävä, loukkaava, kylmä; miksi ihmeessä? Ensimmäisissä neljässä objekti olen Minä, Seuraavissa Sinä. Minun työlistaani kuuluu vain Minä. Ja minä olen ihan hyvä ihminen. Riittävän hyvä.