Kulttuuriinmenevät blogistit yhdistävät voimansa – seuraa kulttuuripuhetta ja suoraa huutoa! Lue tästä Extempore Kulttuuriblogeissa julkaisut taiteilijahaastattelut.
Todellisuuden tutkimuskeskuksessa paraikaa tapahtuva Queer Up! on osa Todellisuuden tutkimuskeskuksen Toisaalla, samaan aikaan… -tutkimussuunnitelmaa, josta TTK:n nettisivuilla kerrotaan näin: "Suunnitelma koostuu Queer Up! -etkojen lisäksi kahdesta muusta projektista: Toiseuttaminen ja Taidevankila – toisenlaiset olosuhteet. Tutkimussuunnitelman aikana tuodaan esille vaihtoehtoisia todellisuuksia sekä kysytään, mitä tapahtuu toisaalla, samaan aikaan?"
1. Mitä paraikaa järjestettävät Queer up -etkot pyrkivät saamaan aikaan osallistujissaan, tilaisuutta järkkäävä "DisOrientaatioSohva" (kuvissa)?
Queer Up! -etkoilla osallistujat saavat olla toisin ja toisaalla. Täällä ristiriitaisetkin mahdollisuudet saavat kukoistaa. Voit astua sukupuolten väliin tai niiden ulkopuolelle, sujahtaa seksuaalisuuteen uudesta kulmasta, tai vain istahtaa Sohvaan juttelemaan.
2. Mistä Queer up sai alkunsa?
Kysymyksestä: Kuinka sinä haluat olla juuri nyt?
3. Mitä sinä ymmärrät sanalla "queer"?
Queer on adjektiivi, substantiivi tai verbi. Kummallinen, outo, yllättävä, kammottava, epätavallinen, epänormaali, merkillinen, kiero. Pilata, tärvellä, turmella, vinouttaa. Homoseksuaali. Pervo.
80-luvun lopulla queer "otettiin takaisin", kuten sanotaan, sanana, poliittisena ja filosofisena liikkeenä. Queer-teoria jatkoi naistutkimuksen ja sukupuolentutkimuksen viitoittamalla tiellä mutta myös sen kritiikkinä. Queer -politiikka ja -aktivismi syntyi etenkin aidsin aiheuttaman kriisin seurauksena. Nykyään queer-termin alla toisilleen pitävät seuraa sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaiset maailmassa olemisen tavat.
4. Onko kaikki vähän "queer"? Onko maailmassa ihmisiä jotka ei ole "queer"?
Jos kaikki olisi "queer" se ei enää tarkoittaisi mitään. Mutta ehkä kaikissa on potentiaalia olla queer. Ketään ei tietenkään vinouteta vasten tahtoaan. Mutta kaikkea voi katsoa queerien linssien läpi.
5. Kenen pitäisi ehdottomasti tulla Queer Up! -etkoille?
Jokaisen jossa herää uteliaisuus. Jonka queer-potentiaali on vielä nupullaan tai täydessä kukassa. Ehdottomasti jokaisen joka tykkää glitteristä.
Lue lisää Queer Up! -etkoista Todellisuuden tutkimuskeskuksen sivuillta.
Artikkelin kuvat: Maija Mustonen.
x Eero Tiainen
Helsingin Kellariteatterissa sai viime viikolla ensi-iltansa Joonas Kallosen Insomnia. Teos kertoo unettomuudesta kärsivästä Mikaelista, joka uskoo maailmanlopun olevan lähellä. Kysyimme ohjaaja-käsikirjoittaja Kalloselta, mikä meidät voisi pelastaa maailmalopulta!
1. Mistä Insomnian tekeminen sai alkunsa?
Insomnian tekeminen sai alkunsa yhdestä kuvasta. Siinä mies lausuu runoa samalla kun häntä ruoskitaan. Kärsin kesällä vaikeasta unettomuudesta ja aloin kuvitella kuvan inspiroimana tarinaa ihmisestä, joka alkaa menettää otettaan todellisuuteen unenpuutteen vuoksi. Lopputulos on yhä kertomus tuosta miehestä, mutta se kehittyi käsittelemään niin yhteiskunnallisia kuin psyykkisiäkin ongelmia. Lopputulos on yhtä aikaa psykologinen draama, musikaali ja suora sivallus Stubb-Suomen arvomaailmaa vastaan.
2. Nykyään kuulee usein, että maailma on suuressa muutoksessa ja aika ajoin maailmanloppuakin ennustetaan. Mikä on mielestäsi suurin uhka maailmalle?
Suurin uhka maailmalle on itsekkyys, johon yhdistyy kaukonäköisyyden puute. Ihmiset ovat taipuvaisia ajattelemaan, että aina joku muu kuin itse varmasti puuttuu ongelmiin ja parantaa maailman. ’’Koska olen vain yksi ihminen eikä yksi ihminen voi muuttaa maailmaa, voin keskittyä nauttimaan yltäkylläisyydestä’’. Kun kaikki ihmiset ajattelevat näin, tuloksena on katastrofi.
3. Onko maailmanloppu vääjämätön - vai mikä meidät voisi pelastaa?
Maailman voi pelastaa radikaali ja nopea ajattelumallien muutos. Ilmastonmuutoksen aiheuttamia mullistuksia ei voi enää väistää, mutta väitän yhä, että ihminen voi oppia virheistään. On kuitenkin valmistauduttava luopumaan paljosta sellaisesta, joka tänä päivänä tuntuu itsestäänselvyydeltä.
Unettomuus ei naurata.
4. "Insomnia on unenomainen esitys David Lynchin ja Eugene Ionescon hengessä" Ionesco lienee suurelle yleisölle tuntemattoma mpi tekijä. Voisitko avata hiukan millä tavalla hän on vaikuttanut teokseesi?
Ionesco on mielestäni yksi teatterin historian hulvattomimmista ja samalla viisaimmista näytelmäkirjailijoista. Hän on yksi ’’absurdin teatterin’’ kehittäjistä, joka käytti esityksissään paljon unien logiikkaa ja eriskummallisten tilanteiden synnyttämää huumoria. Insomnia on täynnä mustaa huumoria, joka kumpuaa hahmojen välisen kommunikaation epäonnistumisesta ja heidän äärettömästä tekopyhyydestään. Olemme pyrkineet vapautumaan realismin kahleista ja pyrkimään Ionescon tavoin kohti unien maailmaa, jossa kaikki on mahdollista.
5. Mikä on harrastajateatterin tekemisen tila Suomessa? Millaista teatteritaidetta haluat itse tehdä tulevaisuudessa?
Harrastajateatterit ovat Suomessa kenties aktiivisempia kuin koskaan. Vaikka produktioita tehdään paljon ja vakavasti, harva niistä on taiteellisesti täysipainoisia. Harrastajateatterikentällä pelätään ottaa kantaa suuriin kysymyksiin, ja jos niin tehdään, se on kliseiden välityksellä. Tämä on sääli, sillä harrastajateatterissa on laitosteatteria suurempi vapaus kokeilla ja löytää uusia tapoja ilmaista asioita. Se on teatterin laboratorio, josta ammattilaisteatterit imevät jatkuvasti uusia keksintöjä. Helsingin Kellariteatteri on perinteisesti ollut ja on yhä yksi Suomen kunnioitetuimmista ’’teatterilaboratorioista’’
Itse haluan jatkaa valitsemallani tiellä ja keskittyä sekoittamaan esityksissäni unen ja valveen, toden ja valheen rajoja ja sitä kautta kertomaan jotakin uutta maailmasta. Tällä hetkellä suunnittelen esitystä Pentti Saarikosken elämästä.
Tanssielokuvafestivaali Loikka tuo jälleen maailman parhaat tanssielokuvat tällä viikolla Helsinkiin. Loikan taiteellinen johtaja Kati Kallio on ollut itsekin mukana tekemässä useita tanssielokuvia - lue viiden kysymyksen haastis ja katso mitkä tanssielokuvat on pakko nähdä!
1. Mikä tässä taidemuodossa sinua kiehtoo, Kati Kallio?
Kuvallinen ilmaisu on aina ollut minulle luontevaa, mutta vasta elokuvia tehdessäni osasin hyödyntää kuvallisen kykyni taiteessani. Tanssi ja tanssielokuva ovat liikkeen, toiminnan, koreografian ja kuvien taidetta. Ne ovat kielestä riippumattomia taiteenaloja, tunteiden ja tunnelmien väittäjiä.
Elokuva antaa mahdollisuuden hallita katsojan silmää. Voin focusoida kaikki katsojat näkemään kuvassa saman asia ja viestintä on selkeämpää. Näyttämöteoksessa katsojan katse vaeltaa näyttämökuvassa, en voi koskaan varmuudella kiinnittää kaikkien katsojien huomion samaan asiaan.
Koen että lyhytelokuvaa on katsojan helpompi lähestyä kuin lavateosta. Länsimaiset ihmiset ovat taitavia kuvanlukijoita ja meille on luontevaa katsella elokuvia. Lyhytelokuvat voivat tavoittaa myös niitä katsojia, jotka eivät syystä tai toisesta tule tanssiesitystä katsomaan. Valmis elokuva matkustaa helposti eripuolille maailmaa ja on kopioitavissa. Sen äärelle voi palata vuosienkin jälkeen vaivattomasti.
2. Kuulut M.A.D. Tanssimaisterit ry:hyn. Mitä teette ja mikä on missionne?
MAD edesauttaa tanssielokuvan näkyvyyttä Suomessa ja kansainvälisesti sekä edistää tanssielokuvan asemaa ja taiteellista kehitystä elokuvan ja tanssitaiteen kentällä. Järjestämämme Loikka-tanssielokuvafestivaali tarjoaa esitysfoorumin, LoikkaPro-toiminta keskittyy tanssielokuvan kehittelytyöhön ja ammattilaisten koulutukseen, Loikka on tour – levittää tanssielokuvaa. Lisäksi teemme laajaa elokuvakasvatustyötä lasten ja nuorten parissa tarjoten elokuvanäytöksiä ja työpajoa. MADissä on myös kehitteillä mittava, kansainvälinen pitkän tanssielokuvan tuotanto. MADin missiona on nostaa suomalainen tanssielokuva kansainväliselle huipputasolle.
3. Mitkä teoksesi ovat sinulle itsellesi merkityksellisimpiä ja miksi?
Vuonna 2008 valmistui esikoislyhytelokuvani ’Breath’ yhteistyössä elokuvantekijä Mika Ailasmäen kanssa. Tämä esikoinen on ehdottomasti minulle yksi tärkeimmistä elokuvistani, sillä siitä koko rakastuminen taidelajiin alkoi.
Äärellä on ääreton aika -trilogia:
Myrskyryhmän Pauliina Tyni ja minä löysimme toisemme sattuman kautta ja pian Pauliina ja Elli Isokoski ehdottivat yhteistyötä tanssielokuvan ja vanhustentyön yhdistämisestä. Äitini oli tuolloin hoitolaitoksessa ja katseeni oli muutenkin suuntautunut vanhuksiin. Ensimmäinen osa on Kattaus kahdelle (2011), toinen osa Toinen (2012) ja kolmas osa Sykli on käsikirjoitus-vaiheessa.
Yhteisöllinen työskentely on kiinnostava ja hedelmällinen tapa tehdä taidetta. Tutustun monenlaisiin persooniin, kuulen paljon tarinoita, opin uusia asioita, saan uusia virikkeitä taiteen tekemiseen. Olen käytännön ihminen, pidän yksinkertaisista ja konkreettisista asioista. Toivon, että katsoja saa samaistumisen kokemuksia myös elokuvieni kautta.
MISS PISS, 1 min tanssielokuva:
4. Mikä on tanssielokuvan asema Suomessa tällä hetkellä?
Suomalainen tanssielokuva tekee juuri nousuaan. Katsojamäärät Loikka festivaalilla ovat olleet nousujohteiset ja yhä useampi elokuvantekijä kiinnostuu tanssielokuvasta, mikä on nostanut myös elokuvien tasoa merkittävästi. Kahden taidemuoson yhdistymisessä on etua kun tanssitaiteilijat ja elokuvantekijät tekevät yhteistyötä. Loikka saa tänäpäivänä yhä useampia suomalaisen tanssielokuvan kuratointipyyntöjä kansainvälisiltä festivaaleilta. Erityisesti iloitsen Euroopan merkittävimmän festivaalin Cinedansin kutsusta. Loikka on Tour esittää 13.3.2015 Cinedans festivaalilla suomalaista tanssielokuvaa 1960-luvulta tähän päivään.
Tanssielokuvan rahoituskanavat ovat puutteelliset Suomessa. Kahden taidemuodon yhdistäminen ei ole avannut elokuvataiteen tukia tanssielokuvagenrelle. Ne rahoitetaan lähes kokonaan indie-tuotantoina, vaikkakin yhä enenevämmässä määrin alalla työskentelee sekä elokuvataiteen että tanssitaiteen ammattilaisia. Tähän on kuitenkin jo tänävuonna saatu parannusta. Yhdessä Loikan kanssa Suomen elokuvasäätiö ja Yle on aloittanut uuden tanssielokuvan tukihankkeen, missä ensimmäisenä vuonna annetaan 40 000 € tuotantotuki yhdelle lyhytelokuvalle. Tämä ei tietenkään vielä riitä. Tarvitaan useampia tahoja tanssielokuvan rahoittamiseksi.
5. Linkitä tähän tanssielokuvat, jotka kaikkien pitäisi nähdä!
Loikka festivaalilla on monta hyvää elokuvaa joita ehdottomasti suosittelen. Valitettavasti kaikista ei löydy kokonaisia elokuvia netistä.
Yksi kaunis, yllätyksellinen ja oivallisesti toteutettu elokuva on Tove Skeidsvollin Outside In.
Toinen elokuva jota suosittelen tässä on kaunis ja tunteikas kuvaus mielenterveysongelmasta kärsivästä pariskunnasta. Elokuva Dance with me on espanjalaisen Cristina Molin ohjaama.
Carlos Saura Veren häät on yksi upeimmista tanssielokuvista, joka kaikkien tulisi nähdä.
Suomen ja maailman tanssielokuvan huiput nähtävillä Loikassa 19.3.-22.3. Lue lisää Loikan kotisivuilta.
Artikkelikuva Loikan ohjelmistosta: Antti / Juha Karikoski, photo by Malla Helin.
”Perplex on moderni huonedraama neljälle näyttelijälle, joka laajenee yksilötasolta käsittelemään länsimaisen keskiluokkaisen ihmisen merkityksellisyyden kaipuuta.” Teatteri Viiruksessa parhaillaan esitettävä Perplex on ohjaaja Janne Pellisen esikoisohjaus, joka on vaihtanut ammattia juristista teatteriohjaajaksi.
Ammatinvaihdos harvoin on kovin helppo prosessi. Mistä alan vaihtamisen ajatus syntyi ja millaisia vaiheita siihen on kuulunut?
Ammatinvaihdos on tapahtunut pitkällä aikavälillä, eikä se ole vieläkään tapahtunut täydellisesti – toimin edelleenkin päivän viikossa lakimiehenä elokuvaohjaajaliitossa. Mutta lyhyesti siinä kävi niin, että intohimoisesta harrastuksesta tuli ammatti. Teatterin tekeminen on niin kokonaisvaltaista, etenkin ohjaaminen, että se yksinkertaisesti vei mennessään. Aluksi harrastin teatteria, sitten olin töissä assarina Todellisuuden tutkimuskeskuksessa ja lopulta aloitin ohjaajalinjalla Teatterikorkeakoulussa.
Käsitteleekö näytelmä teemaltaan omaa elämääsi ja kuinka paljon elämäsi tapahtumia olet vuodattanut näytelmään?
Lähden kaikissa ohjauksissani liikkelle jostain eksistentialistisesta kysymyksestä, joka minua riivaa tai kiinnostaa. Sillä tavalla voi ehkä sanoa, että kaikki ohjaamani näytelmät käsittelevät jollain tasolla omaa elämääni. Ajattelen, että näyttämö on ihmisenä olemisen, maailman tutkimisen ja ihmettelyn paikka. Perplex ei ole oma tekstini, joten elämäni tapahtumia siinä ehkä ei ole, mutta ohjaukselliset ratkaisut kertovat varmastikin jotain minusta. Yleensä en osaa itse sanoa, mitä se on, muut näkevät sen yleensä paremmin kuin itse.
Olet harrastanut teatteria jo pitkään. Onko siinä mitään haittapuolia, että harrastuksesta tulee työ?
Haittapuolena on kenties se, että mitä enemmän sitä tekee, sitä vaikeampi siitä on nauttia ilman analysointia ja tietoisuutta teoksen ”ulkopuolisista” asioista. Sama koskee oikeastaan kaikkea taiteen tekemistä ja kokemista nykyään, ajattelen että se on kaikki työtä eikä vapaa-aikaa. Toisaalta tämä on itselleni parasta mahdollista työtä, ei voi valittaa.
Perplexin esittelyssä maalaillaan: ”Varsin pian käy ilmi, että mikään ei ole sitä miltä se näyttää, eikä kukaan näytä tietävän mistä kaikessa loppujen lopuksi on kysymys.” Mistä elämässä loppujen lopuksi on kysymys?
Siihen saa parhaiten vastauksen olemalla taiteen äärellä! Juuri nyt sanoisin, että elämässä on kysymys viisauden kasvattamisesta, empatiasta, viime kädessä rakkaudesta. On pyrittävä kohti rakkautta; sen parempaa ideaa ei ole, joten sen ääreen on pyrittävä, oli se sitten kuinka vaikeaa tahansa.
Kenen pitää aivan ehdottomasti nähdä Perplex?
Kaikkien, jotka ovat kiinnostuneet kiinnostavasta ulkomaalaisesta nykydraamasta ja siitä, kuinka teksti muuttuu näyttämölliseksi ajatteluksi täällä ja nyt. Viirukseen kannattaa tosin tulla jo senkin takia, että siellä saa nauttia upeasti yhteen näyttelevästä ensemblesta ja hienosta tekemisen meiningistä.
Mitä sinulla on suunnitteilla seuraavaksi?
Ensi syksynä ohjaan uutta kuunnelmasarjaa Yleisradiolle, siitä tulee nasta juttu. Keväällä aion tehdä lopputyöni ja valmistua Teatterikorkeakoulusta!
Lue lisää Perplexista Viiruksen sivuilta. Esitykseen on suomenkielinen tekstitys saatavilla. Tekstitetyt näytökset: 12.3., 13.3, 10.4., 11.4. Juttu julkaistu alun perin Extempore Kulttuuriblogeissa.
Tampereella asuva Lari Halme on monessa liemessä keitetty näyttelijä ja koomikko. Tällä viikolla hän esittää Helsingin Klubiteatterissa yhden miehen komedian Ihan kusessa, jossa hän tykittää yksin kolmekymmentä roolia. Nappasin Larin pikahaastatteluun ja vapautin sen jälkeen jälleen luontoon!
Esityksen on ohjannut koomikko Mika Eirtovaara. Onko tällaisen esityksen tekeminen kusista hommaa näyttelijälle?
Ei se enää ole, kun vetoja on takana jo noin 70 ja homma on aika tukevasti selkäytimessä. Alkuun se ehkä sitä vähän oli…
Milloit olit viimeksi kusessa?
Tammikuun lopussa kotkan komediapäivillä, siviilissä en ole ihan hetkeen kusessa ollut.
Kenen pitäisi erityisesti tulla katsomaan Ihan kusessa? (Alla esityksen traileri Tampereen Työväen Teatterin tekemänä.)
Simppelisti kaikkien jotka arvostavat täysin päätöntä toimintaa hyvin tehtynä. Spesifimmin ehkä suosittelen juttua puhelinvaihteen hoitajille!
Milloin tiesit, että haluat näyttelijäksi? Eli miksi näyttelet?
Homman juju alkoi hahmottua joskus varhaisessa teini-iässä ja täysi-ikäisyyden kynnyksellä ei ollut enää mitään tehtävissä ja reitti oli selvä. Joku sisäinen pakko alan ihmisiä – ainakin minua – varmaan ohjaa eli ei ole juuri muuta vaihtoehtoa. Tietysti tää on myös ihan älyttömän kivaa ja haastavaa!
Onko sinulla esikuvia?
Mitään varsinaisia ei ole, mutta joidenkin tiettyjen näyttelijöiden duunia on älyttömän mielenkiintoista ja inspiroivaa katsoa.
Mitä muita töitä sinulla on työn alla?
Teen Ylellä uusi päivä- sarjaa ja myöskin Yleltä alkaa 12.2. viides kausi Kätevä emäntä -sketsisarjaa. Vierailen Tampereen Työväen Teatterin Evita-musikaalissa ja Tampereen teatterissa näytelmissä Tiputus ja Sugar. Ja keikkailen tietenkin tämän Ihan kusessa -jutun kanssa.
Lari Halmeen Ihan kusessa Klubiteatterissa torstaina 12.2. ja keskiviikkona 18.2. Katso lisää Klubiteatterin sivuilta.
