Kulttuuriinmenevät blogistit yhdistävät voimansa – seuraa kulttuuripuhetta ja suoraa huutoa! Lue tästä Extempore Kulttuuriblogeissa julkaisut taiteilijahaastattelut.
Suomalainen barokkiorkesteri tarjoaa torstaina 21.5. suurta kauneutta klassisen musiikin ja proosarunouden liiton muodossa. Maria Magdaleena eli Pelastus on belgialais-ranskalaisen kirjailijan Marguerite Yourcenarin huumaava proosaruno. Tekstin lukee teoksen suomentaja, näyttelijä Jussi Lehtonen.
Millä viidellä sanalla kuvailisit itseäsi?
iik ilmielävä ihminen isolla iillä
Mikä sinua viehättää tässä tekstissä? Miten pystyt samaistumaan eri hahmojen, vaikkapa Maria Magdaleenan elämään?
Monitasoinen ihmiskuva ja kielen tenho. Tää on pitkä tarina, kun olen oleillut tekstin kanssa jo vuosia, ensin suomentaen ja nyt esiintyen. Olen tehnyt ja opettanut näitä hommia iät ja ajat. Olen siis syvällä tässä savessa jo valmiiksi!
Kenen kannattaa erityisesti tulla kuuntelemaan Pelastus?
Jos Bach sytyttää ja uudelleen tulkinta Raamatun syntisen naisen tarinasta, kannattaa tulla hyppien keikkuen. Avoimin mielin ja aistit auki kantsii kenen tahansa tulla!
Kuva: Hanna Westerberg
Mitä sinulla on työn alla?
Teen esitystä Kiasmaan yhdessä vapautuvien vankien kanssa.
Pelastuksen teksteissä Yourcenar käyttää yhdeksää eri myyttistä ja historiallista henkilöä. Tarinat kertovat epätoivoisesta rakkaudesta ja niitä yhdistää toisiinsa tietty rakkauskäsitys sekä sukupuolirooleilla leikkiminen. Suomalaisen barokkiorkesterin melodraamassa Marguerite Yourcenarin lumoava ja raaka tarina Maria Magdaleenasta saa tuekseen J. S. Bachin yhtä lailla Jeesuksen elämän vaiheita seuraavat teokset sekä uuden tätä kokonaisuutta varten sävelletyn musiikin. Katso lisää ja hanki paikkasi Suomalaisen barokkiorkesterin sivuilta.
Kansallisbaletin tanssijat ovat päässeet nyt siivilleen esittelemään omia koreografioitaan. Seitsemästä eri koreografiasta koostuva Dance ON -esityskokonaisuus antaa mahdollisuuden nähdä uutta ilmaisua virtuoosimaisten tanssijoiden esittämänä. Haastattelimme ballerina Emmi Pennasta, joka on tehnyt koreografian Dance ON:n avaavaan Squares and Circles -teokseen.
Milloin sinulle selvisi, että haluat balettitanssijaksi? Onko sinulla innoittajia tai esikuvia?
Tiesin aina haluavani esiintyjäksi, mutta viisivuotiaana päätin isoisoäitini ehdotuksesta, että minusta tulisi nimenomaan ballerina. Kun yhdeksänvuotiaana pääsin ammattiin tähtäävään balettikouluun astuin junaan, joka vei mennessään. Olen koko matkani ajan saanut tukea ja inspiraatiota monilta eri tahoilta. Etenkin apu ja neuvot, joita olen kokeneemmilta kollegoilta saanut, ovat olleet arvokkaita.
Olet opiskellut Wienin balettikonservatoriossa, Wienin valtionoopperan balettikoulussa ja Suomen Kansallisoopperan balettioppilaitoksessa. Mitä eroja on Wienin ja Suomen balettiskenessä?
Balettimaailma on pieni ja niinpä ero Wienin ja Helsingin välillä on hyvin hienovireinen. Kansallisbaletti on mielestäni nykytanssin suhteen selkeästi monipuolisempi kuin Wienin valtionoopperan baletti, joka on vahvasti klassinen ryhmä. Suomessa nuoren balettitanssijan opetussuunitelmaan kuuluvat myös kehonhuolto ja pilates. Se on mielestäni ehdottomasti hyvä asia pitkän ja antoisan uran kannalta.
Kuvaile normaalia työpäivääsi. Mikä on parasta päivässä? Mikä on haastavinta?
Jokainen työpäivä alkaa balettitunnilla. Sen jälkeen harjoitukset kestävät viiteen asti. Näytöspäivinä harjoitellaan vähemmän, jotta jää aikaa levätä ennen esitystä. Meillä on kauden aikana noin seitsemän eri produktiota ja harjoitusten kulku riippuu kovasti työn alla olevasta teoksesta. Rakastan harjoitusprosessia, sen eri vaiheita ja yhteistyötä kollegoiden ja harjoittajien kanssa. Nautin erityisesti siitä, kun uuden teoksen osaset alkavat loksahtaa yhteen. Kaikki työ, jota teemme tähtää kuitenkin esitykseen, ja niinpä työviikkojen huippuhetket sijoittuvat ehdottomasti näyttämölle. Koen että ylitän itseni ja pelkoni joka esityksessä. Aina on hyväksyttävä se mahdollisuus, että yli tuhannen ihmisen edessä jokin voi myös mennä pieleen. Esiintyminen on kuin vuoristorata.
Kuvassa Salla Eerola. Kuva Emmi Pennasen teoksesta Squares and Circles. Kuva: Sakari Viika
Mitkä olivat Squares and Circles -esityksen lähtökohdat eli mistä olet saanut innoituksen koreografiaasi?
En ollut oikeastaan ikinä suunitellut tekeväni koreografiaa. Mieleeni kuitenkin juolahti eräs ajatus teoksen rakenteesta ja tietynlaisesta liikeestä tilassa ja ajassa. Visio jäi vaivaamaan mieltä ja niinpä päätin tarttua Dance ON -esityksen tarjoamaan mahdollisuuteen luoda koreografia. Prosessin aikana teokseen, jonka alkuinspiraatio oli hyvin abstrakti, on löytynyt myös sanoma. Squares and Circles kuvaa ristiin rastiin kulkevia elämänpolkuja ja muutosta, jota toisissamme aiheutamme – sitä kuinka kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Kun ajattelet Dance ON -koreografioita kokonaisuutena, mihin tyylisuuntaan baletti on sinusta menossa ja millaista ilmaisua tällä hetkellä suositaan?
Siitä päätellen, mitä olen kollegoideni teoksista nähnyt uskallan sanoa, että luvassa on todella monipuolinen esitys, jossa nähdään lukuisia eri tanssilajeja. On vaikea nimetä tiettyä suuntaa, johon baletti ja tanssi ovat tällä hetkellä menossa, enkä myöskään koe lokerointia välttämättömäksi. Minusta yleisten tyylisuuntien jäljittelyn sijaan sekä koreografit että tanssijat etsivät itselleen ominaista ilmaisutapaa.
Dance ON Kansallisbaletissa vielä lauantaina 16.5. Katso lisätietoja ja hanki liput täältä.
Kesäkuussa Helsinkiin saapuva koomikko ja rap-artisti Doc Brown tunnetaan Suomessa parhaiten hänen Ricky Gervaisin kanssa tekemästään Equality Street -musiikkivideosta. Haastattelimme nousukiidossa olevaa monitaituria - haastattelu on tehty englanniksi.
Doc Brown ja Ricky Gervais Tasa-arvon tiellä.
Doc Brown, you started your creative career as a battle rapper. How did you become comedian?
Mainly by chance. A friend who went into writing comedy asked me to help out with the dialogue in a script for the BBC, I ended up becoming a joke writer for BBC Radio Comedy, but because I was already a performer from my music days, that kind of naturally led into stand up.
What else do you do than comedy and rap music?
I write children’s picture books. My first is released worldwide in March 2016. I also write for the screen and am currently developing a three part crime thriller for television. I’m a dramatic actor too and have notched up a few credits now such as Law&Order and Hunted. I’m currently shooting a new thriller about the Occult for ITV called Midwinter of the Spirit.
Your birth name is Ben Bailey Smith. How did you end up with artist name Doc Brown?
It was a nickname from school, I kept it when I started rapping as a teenager and it has stuck with me ever since - for 20 years in fact. I’m pretty sick of it now but it is what it is!
What do you expect from your show in Finland and Finnish people?
I heard that you guys were very polite and smell really good. Nah, I really don’t know much about Finland except what I’ve been told which is that it is often very dark and very cold and yet the people are very open and honest and friendly. If I saw that little of the sun I’d be constantly angry, so that is an impressive factor, even if it’s based on stereotype. I’ve been to Norway, Sweden and Denmark so many times but never Finland so I’m very excited but also intrigued to see if you guys have anything in common with those neighbouring countries.
Based on YouTube-videos of your performances you seem to have a strong underlying theme of equality in your work. Where does this stem from and why is it so close to your heart?
I’m half black half white. When I was born that was still an issue for a lot of people. My very existence is a metaphor for equality, so it’s something that’s in my blood. Black, White, Asian, Men, Women, Children, Disabled, Gay, Lesbian, Bi, Transgender, Religious, Secular - every single person on earth suffers from some form of prejudice yet everyone wants and needs the same things: food, shelter, love, hope and happiness. That means that all we are really separated by is our own crazy ideas about what a human being should or shouldn’t be like. That has always felt dumb to me, so I fight prejudice not out of charity or some bleeding heart syndrome, I fight it because it’s in my nature. It’s not work to me, it’s just how I feel everyday.
What do you want to leave behind in the world?
I love the idea that a song or a sketch, a joke, a book or a movie I wrote is still making people smile when I’m not around. There’s a litter selfish self-aggrandisement in that, sure, but mainly it’s a sense of pride and achievement. Something to inspire my kids to believe in their own creative ideas.
Doc Brownin Suomen-keikan ovat mahdollistaneet parikin Suomessa toimivaa englantilaistaustaista yritystä. Keikan järjestävän Emblan Matti Simpson, miksi halusit tuoda Doc Brownin Suomeen?
Olen Englannista kotoisin ja halusin tuoda pienen palan kulttuuriani Suomeen. Täällä on paljon englanninkielisiä maahanmuuttajia ja myös brittikulttuurista kiinnostuneita suomalaisia. Embla perustettiin juuri sen vuoksi, että tarjotaan kansainvälistä viihdettä ja toivottavasti samalla tuodaan ihmisiä eri kulttuuritaustoista yhteen pitämään hauskaa.
Miten levy-yhtiönä paremmin tunnettu "L.A. Shone!!" liittyy Doc Brownin keikkaan?
L.A. Shone!! järjestää myös fanipainotteisia tapahtumia, myös tulevan Doc Brownin keikan yhteydessä. L.A. Shone!! on Stephen Burgessin rakentama yritys, jonka verkostot ulottuvat Isoon-Britanniaan ja Yhdysvaltoihin. 30.5. L.A. Shone!! on mukana järjestämässä Metallica-klubin Suomen fanijaoston 10-vuotisjuhlat, jossa kuullaan kotimaisista metallimuusikoista koostuva superyhtye!
Doc Brown esiintyy Helsingin Savoy-teatterissa 10.6.
Hanki liput Doc Brownin keikalle täältä!
Emblan Facebook-sivut.
The Finnish Metallica Chapterin Facebook-sivut.
Turkulaisia kulttuurinystäviä jo vuodesta 1981 palvellut Aurinkobaletti tunnetaan monipuolisena ja korkeatasoisena nykytanssiryhmänä, jonka ohjelmisto koostuu niin aikuisille kuin lapsillekin suunnatuista teoksista. Lauantaina 9.5. uusintaensi-iltansa saava Keisarin uudet vaatteet on koko perheen tanssisatu, jonka on ohjannut Aurinkobaletin taiteellinen johtaja, koreografi Urmas Poolamets.
1. "Keisarin uudet vaatteet on tarina siitä, kuinka kukaan ei usko, mutta kuinka kaikki uskovat, että kaikki muut uskovat." Mikä saa sinut innostumaan tästä klassikosadusta, Urmas Poolamets?
Innostumaan minut sai aiheen ajattomuus. Monessa asiassa ollaan liian sinisilmäisiä. Sadun opetukset voivat tulla vastaan monessakin yhteydessä ja yllättävissä paikoissa.
2. Mitä uutta olette tuoneet alkuperäistekstiin?
Olen pistänyt aika lailla uusiksi koko sadun ainakin tapahtumapaikkojen ja henkilöiden osalta. Olen lisännyt esimerkiksi valtaan nousun, jota ei alkuperäissadussa ole. Mutta itse tarina huijauksesta pysyy.
3. Kenen pitää aivan ehdottomasti tulla katsomaan esitys?
Keisarin uudet vaatteet on suunnattu ennenkaikkea lapsille, mutta luulisin että aikuiskatsoja saa siitä irti yhtä paljon kuin lapsetkin. Joten koko perhe on tervetullut!
Keisarin uudet vaatteet
4. Miksi lapsille olisi tärkeää nähdä tanssiesityksiä mielestäsi?
Luulisin, että tanssiteoksien katsominen lapsille on vapauttava elämys, sillä siinä jää tilaa omalle mielikuvitukselle eikä se ole sidottu mihinkään tiettyyn kieleen. Tanssiesityksissä kaikki on samalla viivalla taustasta riippumatta.
5. Mitä sinulla on työn alla nyt?
Tällä hetkellä työn alla on parikin uutta teosta. Uusi koko perheen Joulusatu tulee ensi-iltaan loppuvuodesta. Toinen puolestaan keskittyy sota-ajan Lappiin, mikä on aiheena äärettömän kiehtova ja ristiriitainen.
Keisarin uudet vaatteet -tanssisatu nähtävillä 23.5. saakka.
Koreografia Urmas Poolamets | Puvut Marjo Haapasalo | Valot Marko Kallela | Äänet Eero Auvinen | Tanssijat Eeva Bang, Mikko Kaikkonen, Päivi Kujansuu, Elina Raiskinmäki, Anton Wretling | Julisteen kuvitus Sami Leppänen | Valokuvat Juha Lukala | Kesto n. 45 min | Ikäsuositus yli 5-vuotiaille
Lue lisää ja hanki paikat Aurinkobaletin sivuilta.
Lähtö tarjoaa huikaisevia näkymiä erään pariskunnan arkeen.
Ensi torstaina käynnistyvä Cirko-festivaali juhlii kymmenvuotista taivaltaan tarjoamalla jälleen täyslaidallisen kotimaista ja ulkomaista huipputaikuruutta. Tarjottimella on myös visuaalista teatteria ja sirkusta huikaisevalla tavalla yhdistävä Lähtö-teos. Lähdön takana olevan WHS-työryhmän ovat perustaneet jonglööri Ville Walo, visuaalinen taitelija/taikuri Kalle Nio ja lavastaja/pukusuunnittelija Anne Jämsä.
”There is a woman and a man, who have a complicated relationship.” Lähtö-esitys kuvaa sitä, kun ihmiset muuttuvat toisilleen vieraiksi. Esitys tavoittaa mielestäni sitä tunnetta kun koko universumilla ja esineillä on oma ilkeä tahtonsa – ja ne kaikki ovat sinua vastaan. Vaan mikä oli sinun lähtökohtasi Lähdön tunnelmaa rakennettaessa, Kalle Nio?
Yksi Lähdön lähtokohdista oli Michelangelo Antonioni elokuvat, ja ennenkaikkea hänen trilogiansa johon kuuluvat elokuvat Yö, Seikkailu ja Auringonpimennys. Elokuvissa Antonioni kuvaa tuhoon tuomittua rakkautta ja ihmisten vieraantumista toisistaan ja elämästään. Lähdön pariskunta on joutunut samankaltaiseen tilanteeseen ja liukuu luovuttamisen, taistelun ja välinpitämättömyyden tuntemusten välillä. Teoksessa ulkoiset elementit kuvaavat henkilöiden sisäistä maailmaa. Ulkoisesta muuttuu sisäistä ja sisäisestä ulkoista. Ihmisten tunteet ilmaistaan kokonaisvaltaisesti teatterin kaikkia keinoja käyttäen, näyttelijäntyön jäädessä yhdeksi keinoksi muiden joukossa.
Harjoitusprosessit ovat varmasti pitkiä esityksissänne. Kuvaile hiukan normaalia harjoittelupäiväänne. Miten pidätte yllä tunnelmaa ja huolehditte että johtoajatus ei huku näkyvistä?
Ennen Lähdön tekemistä teimme saman työryhmän kanssa Bardo-nimisen taidenäyttelyn, joka koostui lyhyistä elokuvakohtauksista. Tämä näyttely toimi sekä itsenäisenä teoksena, että Lähtö-teoksen visuaalisena käsikirjoituksena. Lähdön tekoprosessi kesti liki kaksi vuotta, joten oli tärkeää säilyttää yhteinen pohja-ajatus jotta visio ei päässyt pitkän harjoitusjakson aikana karkaamaan.
Normaalit harjoituspäivät koostuivat mitä moninaisimmista toimenpiteistä. Koko työryhmä osallistui kaikkien teoksen osa-alueiden pohtimiseen, joten jokainen pääsi varmasti oppimaan paljon uutta. Teoksen työryhmä on näin suureen ja teknisesti monimutkaiseen teokseen melkoisen pieni, joten jouduimme kehittämään lukuisia teatteriteknisiä sovelluksia, jotta teoksen kaikki liikkuvat osat saatiin teknisesti toimimaan. Normaali treenipäivä koostui siis insinöörityöstä, askartelusta, tanssista, taikuudesta ja tuotannosta.
Kalle Nio esityksessä Nopeussokeus. Kuva: Petri Virtanen
Työssäsi rakennat hämmästyttäviä näyttämökuvia ja näytät uhmaavan fysiikkaa. Miten WHS syntyi?
WHS syntyi 2000-luvun alussa. Tutustuimme Villen kanssa Helsingin Nuorisoasiainkeskuksen Narrin nuorisotalolla, jossa oli tuolloin jonglöörien harjoitustila. Tilassa harjoitteli suurin osa Suomen nykysirkuksen pioneereista, ja voi sanoa, että Suomen nykysirkuksen pohja luotiin tuolloin Narrissa. Päädyimme sattumalta Villen kanssa esiintyjiksi pitkälle komennukselle ruotsinlaivalle. Lopulta tulimme siihen tuloksen, että ehkä laivakeikat on tällä erää tehty ja nyt voisi tehdä jotain taiteellisesti mielekkäämpää.
Teimme yhdessä Odotustila-nimisen teoksen joka päätyi kiertämään yli 10-vuotta liki 30 eri maassa. Yhdessä Villen kanssa olemme tehneet neljä näyttämöteosta, joiden jälkeen olemme keskittyneet tekemään teoksia itsenäisesti tahoillamme, mutta WHS-nimen alla.
Mitä sinulla on työn alla? Mihin suuntaan taiteesi on menossa ja mitä asioita tutkit tällä hetkellä?
Teen pariakin uutta projektia samanaikaisesti. Työn alla on videoteoksista koostuva näyttely tälle vuodelle, sekä uusi näyttämöteos vuodelle 2016. Olen tällä hetkellä erityisen kiinnostunut ihmisistä objekteina ja subjekteina, ihmisten aisteista ja havaintokyvystä, sekä taikuuden, aistien ja mielen suhteista. Lisäksi pyöritän yhdessä WHS-ryhmän kanssa Teatteri Union nimistä kokeellisen esitystaiteen ja elokuvan teatteria, johon yritämme järjestää mielenkiintoista ohjelmaa.
Korjaamoon saapuu vappuviikonloppuna "Bite-Size Plays" -pienoisnäytelmäkollaasi "Tarantinoa, teetä ja OMG". Vaan mikä on tämän uuden teatterikonseptin idea, esitykset ohjannut pitkän linjan käsikirjoittaja, Pro Finlandia -mitalinkin ansioistaan saanut Juha Siltanen?
Pienoisnäytelmä on vanha ja hieno draamatyyppi, joka vain on pitkään ollut vähän syrjässä. Uutta "Bite Size´issa" on ehkä se, että siinä esitetään yhden esityksen puitteissa tarkoin valikoituja, hyvinkin erilaisten kirjoittajien tekstejä, tällainen mosaiikkiajattelu. Toki huonoina aikoina teatterin tekeminen on erityisen kallista, ja ajatuksena WRT:lla on ollut varmasti sekin, että saataisiin pienillä materiaalikuluilla täysipainoinen ja helposti siirreltävä show. Jos eri näytelmiä vielä esittävät eri ensemblet, säästyy myös harjoitusaikaa. Mutta hulluja kun olemme, olemme halunneet näissä kohdin vähän poiketa "Bite Size´in" perusideasta...
Tarantinoa, Teetä ja OMG!
Millaista yhteistyö White Room Theatren kanssa on? Miksi valitsit juuri nämä tekstit työstettäväksesi?
En ole koskaan tavannut WRT:n ihmisiä, mutta heistä kertoo hyvää se, että tavoistaan poiketen antoivat näiden piisien lisenssin Poriin. Kappaleet valitsi Rakastajat-teatteri ja nakitti sitten ystävällisyydessään homman minulle. Mutta jos olisivat valinneet jonkin kehnon mukaan, niin varmaan olisin sanonut, että valitkaa parempi!
Näytelmät.fi -portaalin mukaan olet kirjoittanut "pitkälle yli viisikymmentä näytelmää sekä kymmenittäin kuunnelmia, dramaturgioita ja televisiokäsikirjoituksia". Millainen kokemus näiden näytelmien ohjaaminen on ollut?
Jokaiselle, joka ryhtyy samaan, sanoisin, että turha kuvitella, että viisi kertaa viidentoista minuutin kappaleen ohjaus vaatii saman verran tai vähemmän vaivaa kuin yhden tunnin ja vartin jutun. Tällaisessa tehdään yhtaikaa viisi ihan erillistä teosta, sen kuin vaan sitten halkeat viideksi. Juuri tällaista en ole ennen tehnyt, mutta eivätpä ole näyttelijätkään. Ja vaikka mukavaa oli, niin varmaan kaikki hetken odotamme, ennen kuin uudestaan ryhdymme samanlaiseen savottaan.
Totesit Suomen kuvalehden taannoisessa haastattelussa, että "kaikki on päin helvettiä." Mikä kulttuurimme tilassa sinua risoo tällä hetkellä?
Täsmälleen noinko olen sanonut? Varmaan unissani sitten. Mutta nyt, kun olen hereillä, näen kyllä oikeallakin tolalla olevia asioita, kuten sen, että saimme eilen vaihdetuksi autoon kesärenkaat, ja että Jalasjärveltä saa edelleen jouluisin hyvää perunalaatikkoa. Ai niin, ja eilen näin hienon labradorinnoutajanpennun! Ellei sitten ollut karjalankarhukoira. En tunne koiramerkkejä kovin hyvin.
Mistä luovuus tulee?
Vaikea juttu. Jos sellaista nyt joskus jostain tulee, niin aika usein olisi hyvä pitää vaikka nenäliinaa edessä. Ylimalkaan koko sana on ylikäytetty ja kuvaa yleensä alikehittynyttä itsekritiikkiä ja sielullista suulaustaipumusta, joissa ei sinänsä ole mitään pahaa. Mutta oli mitä hyvänsä, niin eduksi ja iloksi niin sanottu luovuus on silloin, kun siihen liittyy myös jonkin sortin lahjakkuutta.
- - -
Avioliittokriisi! Panttivankidraama! Seksuaalinen identiteettihämmennys! OMG!
Viisi suloista ja räjähtävää pienoisnäytelmää ikuisista ja ajankohtaisista teemoista. Ja eräästä ananaksesta.
Käsikirjoitukset: Adam Hadley, Matt Henderson, Lisa Holdsworth, Steven Hopley & Nicole Pandolfo
Suomennos, sovitus ja ohjaus: Juha Siltanen
Lavastus ja pukusuunnittelu: Pauliina Koivunen ja työryhmä
Valosuunnittelija: Michael Odam
Rooleissa: Miia Lindström, Angelika Meusel, Kai Tanner
Tuotanto: Rakastajat-teatteri, White Room Theatre (UK)
Åbo Svenska Teaterissa esitetään 6.5. saakka Batman bor inte här längre -näytelmää (suom. Batman ei asu täällä enää). Pääosaa esittävä Jussi Järvinen on juuri valmistumassa Teatterikorkeakoulusta ja nähdään lavalla isänsä Dick Holmströmin kanssa.
Mistä ”Batman bor inte här längre” kertoo sinun tulkintasi mukaan, Jussi?
Näytelmä on pääosin kasvu- ja selviytymistarina siitä kun eniten ihailemasi ihminen pettää sinut. Rankoista aiheista huolimatta näytelmästä löytyy myös paljon iloa ja toivoa.
Mihin kohtaan teoksessa samaistuit aivan erityisesti?
Tarina tarjoaa varmasti jokaiselle katsojalle samaistumiskohtia. Itselläni lähimmäksi osuu äidin kuolema.
Esityksessä näyttelet isäsi kanssa. Tämä kuulostaa todella rohkealta, mikä on yhteisessä työskentelyssä yllättänyt eniten?
Oikeastaan vain se kuinka helposti se kävi. Olin ehkä varautunut saamaan enemmän lämpiöohjausta mutta tilanne pysyi hyvinkin ammattimaisena.
Dick Holmström ja Jussi Järvinen
Tuleeko hetki, jolloin on jo liian myöhäistä ratkaista lapsuuden selvittämättömiä asioita?
Uskon että ei tule mutta kun jonkun asian on haudannut pitkäksi aikaa niin se että alkaisi työstämään voi tuntua ylivoimaiselta.
Mitä sinulla on suunnitteilla seuraavaksi?
Valmistuminen Teakista ja Berliininmatka. Syksyksi saa tarjota töitä!
Batman lentää pesästä lopullisesti 6.5. Liput ja lisätiedot Åbo Svenska Teaterilta.
Suomen vanhimmaksikin teatteriravintolaksi tituleerattu Kaksi kanaa on viihdyttänyt jo yli 30 vuotta ilmeisen hyväksi havaitulla ”illallista ja kulttuuria” -konseptilla. Nyt Katajanokalla puhaltavat muutoksen tuulet, kun ravintola on saanut uudet omistajat, Sten Selinin ja Martin Granberg.
Olette hiljattain ottaneet harteillenne Teatteriravintola Kahden kanan pyörittämisen edellisiltä omistajilta. Miten saitte ravintolan omistukseenne ja miten aiotte uudistaa kunniakkaan historian omaavaa ravintolaa, uusi ravintolapäällikkö Sten Selin?
Yhteistyömme alkoi ravintolapäivinä kun kokeiltiin ideaa jonka nimi oli sattumalta ”kaks patonkii”. Martin on aikoinaan ollut Kahdessa Kanassa kokkina. Siksi saimmekin lainata välineitä Kanasta. Siitä ajatus sitten lähti ja päädyimme kuusi kuukautta myöhemmin omistajiksi.
Koemme että on tärkeää että konsepti pysyy ennallaan ja perinteitä kunnioitettava. Ruuan laatu on meille erittäin tärkeä asia ja pyrimme parantamaan sitä koko ajan. Hiljalleen aiomme uudistaa hieman ravintolan ulkonäköä ja modernisoida sisustusta.
”Kahdessa kanassa on tuplasti munaa!” Kerrotko mitä Teatteriravintola Kaksi kanaa tarjoaa asiakkailleen? Mitä teille tuleva ihminen saa?
Konseptimme on ”Dinner&Show”. Tarjoamme laadukkaan illallisen A lá Carte -listalta tai 3 ruokalajin valmiita menuita isommille porukoille. Listat vaihtuvat sesonkien mukaan. Illallisen jälkeen on noin tunnin pituinen hauska esitys. Esimerkiksi stand-upia ja huumorilla tehtyjä näytelmiä löytyy ohjelmistostamme. Myös musiikki teemaisia iltoja on tarjolla, siellä musiikkilajina on yleensä jazz tai groove. Tarjoamme tämän lisäksi myös catering-palvelua.
Kerrotko hieman taustoistanne?
Martinilla on jo yli 15 vuoden kokemus alalta sekä sali- että keittiöpuolen hommista. Hän valmistui ravintolakokiksi ruotsinkielisestä koulusta Prakticumista. Hän on ollut ravintolapäällikkönä mm. Cafe Jugendissa ja häneltä löytyy myös pitkä tausta catering-alalta.
Minun koulutukseni on ravintolakoulusta Le Cordon Bleun Lontoossa sijaitsevasta koulusta. Catering hommia on tullut tehtyä jo yli 10 vuotta ja kokkina olen ollut mm. ravintola Kolossa sekä saaristolaisravintola Pavenilla. Isäni toimi myöskin kauan ravintoloitsija ja sen kautta olen jo pienestä pitäen oppinut kuinka alalla toimitaan.
Vaikka meillä onkin jo yhteensä 25 vuoden kokemus alalta niin ollaan vielä nuorekkaita ja täynnä energiaa!
Kahdessa kanassa on yhä tuplasti munaa! Kuvassa ravintoloitsijat Martin Granberg ja Sten Selin.
Millaisesta kulttuurista itse nautitte?
Tänne tultuamme emme ole ehtineet käymään muualla nauttimassa kulttuurista. Suunnitteilla on kyllä käydä ulkomailla hakemassa ideoita. Myös kotimaassa aiomme tutustua lähemmin teatterikulttuuriin, esimerkiksi Mamma mia! kiinnostais, kunhan vain aikaa löytyisi. Nautimme kaikenlaisista teatterista ja tietenkin illastamisesta hyvissä ravintoloissa. Erilaisia stand-up-esityksiä tulee nähtyä ja musiikkitapahtumissa on ollut tapana käydä aina välillä.
Kenen kannattaa erityisesti tulla Kahteen kanaan?
Yritämme tyydyttää niin isoja kuin pienempiäkin ryhmiä. Pyrimme kohtuullisten hintojen ja eri tyyppisten esitysten kautta saamaan mahdollisimman eri ikäisiä vieraita. Yritystilaisuuden järjestäjät saa ehkä eniten irti ”Show&Dinner” -tapahtumasta. Erilaiset kokoukset ja muut tilaisuudet hoituvat meillä helposti ja tyylillä.
Voit tutustua Teatteriravintola Kahden kanan ohjelmistoon ja menuun heidän kotisivuillaan.
Teatteriravintola Kaksi kanaa on Extemporen kumppani.
Sota ja rauha. Nämä latautuneet sanat ovat jälleen nousseet otsikoihin Ukrainan kriisinkin takia. Samalla nimellä tunnetaan myös Tolstoin klassikkoromaani, josta Tampereella sijaitseva Teatteri Telakka on nyt tehnyt oman tulkintansa.
1. ”Sota ja rauha kertoo elämästä Napoleonin monivuotiseksi venyneen Venäjän hyökkäyksen aikana. Tarina kutoo yhteen neljän aatelisen kohtalot jotka joutuvat tekemään erilaisia valintoja kaoottisessa maailmassa, jossa suuret mullistukset ovat ihmisen tahdon ulottumattomissa.” (Teoksen esittelyteksti) Mistä kipinä teoksen tekemiseen syntyi, ohjaaja Tuomo Rämö?
Mittakaavasta. Oli uusi vuosi ja luin pääkirjoituksia edellisvuoden arabikeväästä, talouskriisistä ja siitä kuinka elämme uutta ja mullistavaa aikaa. Ajattelin kuinka se mikä on yksilölle itselleen merkittävää, jopa mullistavaa, on suuremmassa historian mittakaavassa unohtuvaa ja jokapäiväistä. Kuinka ymmärtää oma osansa suuressa historian juoksussa? Muistelin Tolstoin käsitelleen samaa aihetta Sodassa ja rauhassa. Otin kirjan hyllystä ja aloin lukemaan sitä uudestaan tämä näkökulma mielessäni. Ja romaani tuntui käsittelevän tätä aihetta monisyisesti. Telakkaa taas olin ihaillut teatterina jo monta vuotta ja ajattelin, että jos joidenkin kanssa tämän ajatuksen saisi näyttämöllistettyä, se olisi juuri Telakka.
2. ”Sota ja rauha on kuvaus hyväosaisen ihmisen elinolosuhteesta, toiveista ja vastoinkäymisistä.” Mitä Tolstoin Sota ja rauha antaa nykykatsojalle? Millä tavalla teos on ajankohtainen juuri nyt?
Ihmisen keskeiset isot kysymykset – mitä tehdä elämällään, miksi on sotia, mitä ovat rakkaus ja kuolema – eivät ole muuttuneet Tolstoin tai Napoleonin ajoista. Näiden kysymysten äärelle kokoontuminen, ikään kuin vuosisatojen läpi, on uskoakseni lohdullinen ja voimaannuttava kokemus nykyihmiselle, jonka aikaa pilkotaan kvartaaleihin ja pikaviestintään. Myös meidän osamme länsimaisessa hyvinvointivaltiossa on mielestäni verrannollinen 1800–luvun venäläisen aatelisen elämään. Molemmat elävät toisten selkänahasta otetuilla ylellisyyksillä. Teoksen ajankohtaisuutta lisää myös Venäjän ja Putinin tämän hetkinen politiikka, joka vertautuu kiusallisen hyvin Napoleonin tekoihin 1800-luvulla.
3. Mitkä teatteriesitykset ovat vaikuttaneet sinuun eniten?
Lappeenrannan kaupunginteatterissa meni Shakespearen komedia ”Mitta mitasta”, kun olin noin 10-vuotias. Esitys oli mielestäni niin loistava, että kävin katsomassa sen viitisen kertaa. Toinen vaikuttava oli myös Lappeenrannassa Jouko Turkan ”Kumpi nauttii enemmän?”. Olin aika nuori tämän nähdessäni esityksen, enkä kaikkia tasoja – erityisesti seksuaalisuuteen liittyen – varmasti edes tajunnut. Mutta esityksen intensiteetti teki lähtemättömän vaikutuksen. Teatteri voi olla myös näin tarkkaa ja hurjaa. Aikuisiällä minuun vaikuttaneita esityksiä on liian paljon mainittavaksi, kaikki vaikuttavat jollakin tavalla, vaikka esitys ei olisikaan minun makuuni, se voi silti olla hyvin opettavainen. Stephen King kirjoitti joskus jotenkin näin, että ”jos haluat olla kirjailija, lue kaikkea kirjallisuutta. Hyvästä oppii paljon, huonosta vielä enemmän”.
4. Voiko teatteri muuttaa maailmaa?
Voi muuttaa. Tämä on toki jälleen mittakaavakysymys. Teatteri ei laajimmillaankaan voi tavoittaa kuin rajatun määrän ihmisiä, toisaalta nämä voivat taas viedä uusia ajatuksiaan eteenpäin. Omasta puolestani maailman muuttaminen tuntuu hieman vieraalta ja mahtipontiselta käsitteeltä. Tarkoitan tällä sitä, että minulla ei ole selkeää pamflettimaista julistusta, jota esitykset manifestoisivat. Ajattelen, että teatteri lähtee havainnosta ja siten kokoontumisesta yhteisten kysymysten äärelle. Toki täytyy myöntää, että eivät ohjaamani esitykset amoraalisia ole, ja kyllä niissä on pyrkimys kohti parempaa maailmaa. Mutta en ajattele sitä niinkään maailman muuttamisena, kuten esimerkiksi Tolstoi ajatteli, vaan kommunikaation välineenä.
5. Mistä luovuus tulee?
Ihmisellä tuntuu olevan tarve luoda. Musiikkia, kuvia, liikettä, tarinoita ja näiden yhdistelmiä. Näin on ollut läpi ihmiskunnan historian ja tulee varmasti olemaan jatkossakin. Miksi näin on, tai pitäiskö kysyä toisinpäin, miksi näin ei olisi? Erikoistahan luovuuden tuotteissa on, että ne ovat monesti jaettavissa. Usein puhutaan, että makuja on loputtomasti, mutta minusta on häkellyttävää miten samankaltaiset asiat liikuttavat ja viehättävät ihmisiä läpi vuosisatojen. Jotenkin luovuus koskettaa syvästi sitä mitä me olemme ihmisinä ja auttaa meitä ymmärtämään sitä. Onhan luovuus toki myös ongelmanratkaisua ja siten sukua ajattelulle.
Teatteri Telakan Sota ja rauha -näytelmää esitetään 9.5. saakka. Lisätietoja ja liput Teatteri Telakan sivuilta.
Dramatisointi ja ohjaus: Tuomo Rämö
Puvustus: Henna Mustamo
Musiikki ja äänisuunnittelu: Hannu Hauta-aho
Valosuunnittelu ja visualisointi: Nadja Räikkä
Näyttämöllä: Antti Mankonen, Petri Mäkipää, Kaisa Sarkkinen, Piia Soikkeli
X Eero Tiainen
Tampereen teatterimonttussa kanta-esitettiin tiistaina 7.4. Jalostamo-kollektiivin uusi Rechnitz (Tuhon Enkeli). Tanssillinen näytelmä käsittelee joukkomurhaa – ja haastaa katsojan lopulta jopa nauramaan.
1. ”Itävaltalaisen Nobel-kirjailijan Elfriede Jelinekin Rechnitz (Tuhon Enkeli) -näytelmän lähtökohta on järkyttävä kuvaus Rechnitzin linnassa vuonna 1945 tapahtuneesta liki kahdensadan Unkarin juutalaisen murhasta” (Ote näytelmän esittelytekstistä). Mikä esityksenne rankassa aiheessa puhuttelee sinua, näyttelijä Anna Lipponen?
Jelinekin näytelmässä itsessään minua puhuttelee kirjailijan ironinen, hetkittäin jopa satiirinen tapa käsitellä rankkaa ja massiivista aihetta teatterinkeinoin. Jelinek on kirjoittanut, aiheesta huolimatta, tekstinsä hyvinkin pilke silmäkulmassa. Tähän olemme myös pyrkineet esityksessämme. On tärkeää tarjota katsojalle kokemus, josta hän pystyy nauttimaan kaikilla aisteillaan ja monien tunnekokemusten läpi. Vaikka aihe on rankka, esitys tulee olemaan kaikkea muutakin. Lisäksi näytelmän teema on paljon laajempi kuin yksi yksittäinen tapahtuma Itävallassa.
2. Olet näyttelijä, mutta tässä teoksessa on paljon myös tanssia. Oletko saanut opetella paljon uutta tätä esitystä varten?
Minulle jokainen näytelmä on aina uusi oppimismahdollisuus, niin kliseeltä kuin se kuulostaakin. Tässä näytelmässä on kyllä paljon mm. tanssia ja liikettä. En ole aikaisemmin työskennellyt koreografimme Jarkko Mandelinin kanssa, joten tottakai hänen liikemateriaalinsa haltuunotto on ollut yhdenlainen uuden asian opettelu. Hänen koreografiansa ovat tanssillisesti melko vaativia, joten kyllä omat tanssitaidot ovat olleet koetuksella.
3. ”Rechnitz (Tuhon Enkeli) -esitys on pelottavaa aihetta käsittelevä teatterileikki, satiiri ja jopa parodia. Se on rehellinen pyrkimys kiinnostua maailmasta tutun ja turvallisen ulkopuolella sekä kuvaus siitä, miten historia toistaa itseään niin meissä kuin koko maailmassakin.” Onko teoksen teema mielestäsi ajankohtainen juuri nyt?
Voi kunpa voisinkin sanoa, ettei ole, mutta valitettavasti sotiminen ja joukkomurhatkin ovat tänäkin päivänä pelottavan ajankohtaisia, jos esimerkiksi katsoo yhtään omaa napaa kauemmaksi. Teatterissa voidaan kertoa yhdestä yksittäistapauksesta, joka sitten projisoi samalla koko maailman tilannetta. Ilmeisesti ihminen ei ikinä opi virheistään, vaan kaikki toistuu heti kun aika on kypsä sille.
4. Kenen on yksinkertaisesti pakko tulla katsomaan Rechnitz?
Uskon, että jokainen, joka haluaa ajatella teatterissa, tulee rakastumaan tähän tekstiin. Esitys on myös visuaalisesti huikea kokemus. Toivon, että vaikka Jelinek ei ole Suomessa yhtä tunnettu kirjailija kuin muualla Euroopassa, ihmiset haluaisivat ottaa riskin ja tutustua häneen. Lupaan, että nauraa saa myös, jos uskaltaa!
5. Mihin suuntaan taiteilijuutesi on menossa? Millaisia asioita tutkit juuri nyt ja millaisia oivalluksia sinulle on tullut viime aikoina?
Minua kiinnostavat tällä hetkellä globaalit aiheet näyttämöllä. Olen toiminut nyt kohta vuoden Jalostamo-kollektiivin eli teatterimme puheenjohtajana ja etsin parhaillaan ohjelmistoa vuoden päähän. Jelinekin Rechnitz on hyvä avaus siihen suuntaan, johon pyrimme kollektiivimme suhteen. Haluamme olla osa eurooppalaista nykyteatterikenttää. Näyttelijänä olen kiinnostunut tällä hetkellä fyysisen teatterin ja moniulotteisen tekstin yhdistämisestä.
Seuraava apurahajuttuni tulee käsittelemään mm. taiteilijuuden merkitystä yhteiskunnassa. Yhtenä lähestymiskulmana tulee olemaan mm. Tove Jansson, jota itse ihailen taiteilijana suuresti. Kirjoitamme tätä parhaillaan lavastaja-valosuunnitelija Raisa Kilpeläisen kanssa. Kesällä alkaa harjoitukset ja ensi syksynä on ensi-ilta. Mutta nyt olen vielä Rechnitzin maailmassa. Ja Rechnitzhän toki jatkuu tammikuussa 2016 Kiasma-teatterin ohjelmistossa eli tämä prosessi jatkuu vielä ensi syksynäkin.
Lisätietoja: Jalostamo-kollektiivi
Esityksiä 17.4. saakka Tampereen Teatterimontussa.
Artikkelikuvien kuvaaja: Petri Kovalainen
