Viime viikolla kotimatkallani autoin itselleni tuntemattoman naapurin rouvan kotiinsa lähitaloon. Kertomansa mukaan hän oli maannut kolme päivää kuumeessa yksin kotonaan. Kun jääkaappi alkoi näyttää tyhjältä, oli ollut pakko lähteä kauppaan. Kauppa ei ole kaukana, mutta rouvan voimat olivat loppuneet kesken kotiinpaluumatkan. Hän asui kerrostalon ensimmäisessä kerroksessa. Muutama kymmenen porrasta ei hyvin liikkuvalle ole mikään ongelma, mutta nämä portaat me kävelimme yhdessä ja yhtään enempää portaita ei rouva olisi jaksanut.
Aikoina, jolloin heikkenevä huoltosuhde ja valtiontalouden kestävyysvaje tuntuvat oikeuttavan lähes kaikesta leikkaamisen, on myös esteettömyys kysymys, josta eduskuntavaaliehdokkaitakin tentataan usein jokseenkin näin: Pitäisikö asuntorakentamisessa höllentää esteettömyysvaatimuksia, jotta rakentamisen kulut pidettäisiin maltillisempina?
Oma vastaukseni kysymykseen lähtee yhdenvertaisuudesta: Onko oikein, että rakentaessamme suljemme jo lähtökohtaisesti osalta ihmisistä pois mahdollisuuden vapaasti valita asuinpaikkaansa? Tässä vauhdilla ikääntyvässä yhteiskunnassamme jokainen meistä lienee jonain päivänä niitä naapurinrouvia ja -pappoja, jotka ovat kotiensa vankeina, jos emme ajattele esteettömyyskysymyksiä nyt. Osa ihmisistä ei koskaan pääse liikkumaan ilman apuvälineitä, silti heillä pitäisi olla yhtäläinen oikeus asumisvalintoihin kuin muillakin.
Toinen osa kysymyksestä liittyy kustannuksiin. Esteettömyys maksaa paljon vähemmän kuin yleensä annetaan ymmärtää: 30-60 euroa neliöltä. Jos emme rakenna esteettömiä asuntoja, liikuntakyvyn heikentyessä iän myötä tai muusta syystä, ihmiset eivät pysty itsenäiseen elämään. Tämä tarkoittaa entistä suurempia kuluja kotiin tuotavista palveluista. Laitoshoito taas on kallista ja jo muutaman kuukauden pidempään kotona asuminen tuo säästöä. Yleensä puheissa korostuu vain esteettömyyden hinta nyt, ei tulevaisuudessa. Asuntojen korjaaminen ja hissien rakentaminen jälkeenpäin on huomattavasti kalliimpaa.
Suomessa on miljoonan esteettömän asunnon tarve, eikä esteellisiä enää pidä rakentaa, niitä tässä maassa on jo riittämiin.
Esteettömyys on ihmisoikeus ja se on myös edellytys useiden muiden ihmisoikeuksien toteutumiselle. Lainsäätäjän ja kaavoittajan pitää asettaa ihmiset samalle viivalle eikä syrjiä.
Invalidiliiton, Kynnyksen ja Näkövammaisten Keskusliiton yhteinen Vammainen vaalikone on avattu, käy katsomassa ehdokkaiden näkemyksiä.