Oletteko sattuneet huomaamaan sellaista pientä asiaa, että Suomessa ollaan usein vaatimattomia? Kyllä, totta se on! Uskokaa pois. Vaatimattomuus kaikille sallittakoon, mutta jos sitä aletaan vaatia muiltakin, syntyy ongelma. Olen törmännyt usein sellaiseen, että jos olen tyytyväinen itseeni, muut kokevat sen jotenkin vääräksi. Olen itserakas, omahyväinen tai jopa ilkeä. Ilkeä?! En sano muista ihmisistä mitään, jos sanon olevani kiva, nätti tai fiksu. Tai hyvä jossakin. Sen ei pitäisi koskettaa ketään muuta mitenkään. En tajua, miten siitä, että olen tyytyväinen itseeni, voi joku toinen sydänjuuriaan myöten loukkaantua.

Luin laatujournalistisesta julkaisusta (Iltalehdestä) hyvin luotettavasta ja totuudellisesta tutkimuksesta (Doven "hyväksy itsesi ja osta meiltä saippuaa!" -kampanjaan liittyvästä), että naisista vain neljä prosenttia pitää itseään kauniina. Mitä hittoa, naiset?? Tietenkään tähän tutkimukseen ei voi suoraan uskoa, mutta kyllä se pisti miettimään, miten paljon minunkin lähipiirissäni on naisia, jotka vinkuvat turhasta.

Jos ei itse pysty olemaan tyytyväinen itseensä tai jos ei kehtaa sanoa sitä ääneen, voi kokea uhaksi sen, että joku toinen siihen kykenee. Mutta ei hätää! Nyt kerron kaikille, miten onnistun ajattelemaan itsestäni näin positiivisesti. Älä enää katkerana harakkana kyräile toisten napoja, ryhdy rehellisesti ja ylpeästi tuijottamaan omaasi! Iltalehden artikkelissa oli aivan paskaa liibalaabaa, älä usko sitä. Minä tarjoan teille nyt ihan konkreettisia asioita, joita voitte alkaa toteuttaa. Avain itsensä rakastamiseen tässä karmeassa, vaativassa ja tuomitsevassa yhteiskunnassa on valikoiva ajattelu, ajatuksien aktiivinen muokkaaminen ja armoton itsepetos: toista asiaa tarpeeksi kauan, ja se muuttuu todeksi.

Näin helppoa se on:

1. Etkö ole tyytyväinen siihen, mitä peilissä näet? Vaihda peiliä! En koskaan katso eteisen peilistä itseäni takaapäin, koska siinä takapuoleni ei näytä kovin hyvältä. Peili siis valehtelee. Sen sijaan katselen pyllyäni aina kampauspöytäni peilistä, koska se näyttää siinä ihan törkeän hyvältä. Tämä peili kertoo totuuden, tietysti. Uskon siis mieluummin kampauspöytäni peiliä. Ongelma ratkaistu! Valmiina baanalle.

Varokaa, tässä on blogihistoriani kolmas pyllykuva, ja ai että se on mahtava!

2. Onko sinulla jokin ruumiinosa, joka ei sovi yleiseen ihanteeseen? Vaihda ihannetta! Minulla on ihan julmetun rotevat reidet. Reiteni ympärysmitta on varmaan suurempi kuin Schwarzeneggerin hauis! Se on tosiasia. En voi muuttaa sitä millään järkevillä toimilla. Jos jäisin kauhistelemaan reisiäni, en ikinä saisi mitään aikaiseksi ja olisin onneton lopun elämääni.

Joten muutan tavan, jolla katson/ajattelen reisiäni. Sen sijaan, että puristelisin muhkuroitani ja itkisin kaiket illat, menin itämaiseen tanssiin. Siellä harrastetaan tällaista:

Höh, tuo gif ei näemmä toimi täällä Cityssä. Tässä linkki, jonka pitäisi toimia :)

Lisäksi yritän etsiä sellaisia esikuvia, joissa ihailen jotain muuta kuin ulkonäköä. Tai sitten sellaisia, joilla on samat "viat" kuin minulla. Sitten ihailen kuvia heistä eri vaatteissa, sädehtivinä, tyylikkäinä ja upeina. Kuvittelen, että heidän tähtisateestansa sataa vähän minunkin päälleni.

Olen myös melkein kokonaan luopunut housuista. Ne eivät ikinä istu kunnolla. Sen sijaan käytän hameita ja mekkoja, sillä ne sopivat aina. Tadaa, ei enää mielipahaa! Poissa ovat ne päivät, joina kiskoin tuskanhiessä pukukopissa päälleni makkarankuoria, jotka eivät liikkuneet polvesta ylöspäin, vaikka otin varmuuden vuoksi kokoa isommat.

Kaiken tämän jälkeen nämä reidet alkavat olla aika läheiset. Tai sillee, ~40 senttiä sydämestä :) Ps. tässä kerroin nyt ulkonäöllisestä jutusta, mutta ohje pätee myös sisäisiin ominaisuuksiin: jos esimerkiksi olet ujo, keksi hyviä puolia ujoudestasi ja pyri tilanteisiin, jossa voisit nähdä ujouden hyvällä tavalla. Etsi ujoja idoleita. Pim, sinut on hypnotisoitu!

3. Onko sinulla jokin ongelma, jolla mässäilet päivittäin ja jolle voisit tehdä jotain? Vastaus on yksinkertainen: tee nyt hitossa sille asialle jotain! Kuten äskeisessä kohdassa kerroin: jos et voi asialle mitään, hyväksy se. Mutta jos voit, älä jahkaile ja tuhlaa energiaasi murehtimiseen, vaan toimi. Kun saavutat tavoitteesi ahkeralla työllä ja vaivannäöllä, et voi muuta kuin rakastua itseesi. Mitä vaikeampaa se on, sitä parempi.

4. Onko mieli matala, etkä vaan voi pakottaa itseäsi hyvälle tuulelle? Anna jonkun muun tehdä se: kuuntele mieltä ylentävää musiikkia. Musiikki on ihan mielettömän voimakas väline.

Kun aloitan aamuni tällaisella biisillä, päivä ei voi mennä pieleen:

Koska diggaan itseäni
on suuri voima sisässäni
Olen itseeni mielistynyt
Enkä vielä itseeni oo pettynyt

Eppu Normaali - Diggaan itseäni

Jos tunnen oloni nuhjuiseksi, laitan Macklemoren & Ryan Lewisin Thrift Shopin soimaan kuulokkeista ja kävelen kaupungilla rytmikkäin askelin like a boss.

Jos minulla on vaikkapa jokin tärkeä esitelmä tai työhaastattelu, kuuntelen Ragen Set this world on fire -biisiä matkalla sinne. Mahdollisuuksien mukaan laulan täysillä.

Kun eläytyy musiikkiin täysillä, se olo jää päälle silloinkin, kun on pakko ottaa ne kuulokkeet päästä pois. Laitan tän maailman palamaan!

5. Tuntuuko, siltä, että kaikki vaativat sinulta jotakin? Lakkaa itse ensimmäisenä. Huomaat pian, että oma mielipiteesi on tärkein mielipide. Kun lakkaat vaatimasta itseltäsi liikaa, et vaadi enää muiltakaan. Kun alat nähdä itsesi positiivisessa valossa, näet pian muutkin. Jos siedät omia vikojasi, siedät muidenkin. Niin helppoa se on.

Siis syö vielä yksi pulla. Jos ei jaksa siivota, ei tarvitse. Tukan ei täydy aina olla tiptop. Kokeissa riittää se, että pääsee läpi. Kumman itse ottaisit töihin: ahdistuneen ja neuroottisen kympin oppilaan vai itseensä ja maailmaan tyytyväisen seiskan oppilaan? Entä poika/tyttöystäväksesi: tyypin, joka kyttää hulluna omia ja sinun suupaloja ja juoksee jokaisen suklaakonvehdin jälkeen tunnin lenkin, vai vähän pyöreän mutta rennon ja mukavan kaverin?

6. Teetkö virheitä? Ensinnäkin, kaikki tekevät. Toiseksi, unohda koko sana, ja muuta "mokat" loistaviksi tarinoiksi. Olen huomannut, että pieleen menneet reissut ovat jälkeenpäin niitä parhaita juttuja. Joskus virheistä myös oppii ja <muuta filosofista skeidaa>. Joskus lapsina naapurin poika ampui minua, siskoani Siperianhuskya ja serkkuani Plättää kuulapyssyllä. Me veimme hänen postiluukkuunsa pussillisen paskaa, ja hänen äitinsä heilutti meille pihalta. Me heilutimme takaisin, ja juoksimme karkuun. Eipä naapurin täti enää koskaan myöhemmin sitten heilutellut meille, häiriintyneille kakaroille. Mutta nyt minulla on tarina, mitä kertoa! Tosin Plättä jaksaa aina muistuttaa, että tarina on nolo, sitä ei kannata kertoa seurajuttuna eikä siitä kannata olla niin ylpeä. No, kerronpahan kuitenkin ja olen nololla tavalla ylpeä!

Ystäväni polttareissa koko polttariseuruetta suihkutettiin pippurisumutteella. Ilta olisi voinut mennä pieleen, ja kaikki olisivat voineet alkaa itkeä ja mennä kotiin, mutta ei. Tuleva morsian poseerasi kameralle poliisin ja ambulanssimiesten kanssa, ja jatkoimme iltaa hyvillä mielin (hiukan köhivinä). Jos koko sumute-episodia ei olisi tapahtunut, en välttämättä muistaisi koko iltaa, sillä polttareita nyt vaan on paljon ja ne ovat usein aika samanlaisia. Nyt muistan sen aina!

Tässä oli viisi neuvoa itsensä rakastamiseen ja parempaan oloon. Nyt kaikki aktiivisesti harjoittelemaan! Itseensä saa ja pitää olla tyytyväinen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sallisi itselleen ihan kaiken ja päästäisi moraalista, haaveista ja itsekurista täysin irti. Mutta sellaiset ihmiset, jotka huomaavat olevansa katkeria tai tyytymättömiä, voivat ehkä oppia tästä jotain. Minä en nimittäin jaksa kuunnella teidän ruikutustanne enää.

Kirjoitettaessa soi Pink - F**kin' Perfect