Mitä on kateus? Tai pikemminkin mitä on mustasukkaisuus? Tarkoittavatko nuo kaksi samaa asiaa? Kävelevätkö ne tunnemaailmassa käsi kädessä, vai eroavatko niiden tiet tietyssä pisteessä? Voidaanko olettaa, että niissä on peräti ripaus sairautta?
Sairaus on vahva sana tällaiselle aiheelle, mutta hetken näitä kysymyksiä aivojeni jallussa keitelttyäni, en saanut tuota sanaa enää pois päästäni. Ihme sinänsä, että useimmiten päästäni katoaa noin 75% asioista hyvinkin lyhyessä ajassa. Ei, en ole dementikko. Olen vain taiteilijasyndroomasta kärsivä rentun ruusu. Kuivunut sellainen.
Kaikki me uimme välillä syvissä vesissä. Toisilla jalat yltävät juuri ja juuri pohjaan, kun taas toisilla meinaa loppua voimat ja silloin annamme tunteilemme täyden kontrollin käyttäytymisestämme ja vaikka emme muita tahtoisikaan satuttaa, iskemme puukon sokeasti siihen jo valmiiksi palasiksi revittyyn sieluun tiedostamatta niitä seuraamuksia, joita tällainen raaka ja alkukantainen toimenpide saattaa pahimmillaan aiheuttaa.
Luottamus. Mielenkiintoinen käsite. Luotammeko me oikeasti toisiimme vai luommeko me vain sekä itsellemme, että muille sellaisen illuusion sanasta luottamus vain siksi, että olemme toisillemme läheisiä? Emmehän me oikeasti voi tietää, luottavatko esimerkiksi parhaimmat, läheisimmät ystävämme meihin, vai epäilevätkö he päivittäin sitä, koska hiivimme pimeällä kujalla heidän taaksensa lyödäksemme tuon puukon heidän selkäänsä? Jos totta puhutaan, meistä kukaan ei oikeasti ja aidosti täysin tunne ketään, joka et ole sinä. Me vain elämme siinä toivossa, että ne ihmiset, jotka olemme lähellemme päästäneet, pitävät niin verbaaliset, kuin fyysisetkin puukkonsa tupessa ja pyrkivät tutkimaan läheistensä sielua niin sanotusti turvallisesti vinkkelistä. Kaikissa meissähän kuitenkin asuu pieni paholainen, jonka perkeleellisiä aikomuksia vaikuttaa meitä ympäröiviin ihmisiin ja olentoihin pyrimme jatkuvasti hukuttamaan käyttäytymällä inhimillisesti. Mahdollisimman seesteisesti.
Kun ajattelen näitä kolmea asiaa (kateus, mustasukkaisuus & luottamus) samanaikaisesti, mieleeni herää omat henkilökohtaiset ystävyyssuhteeni ja niistä aikanaan kantautuneet epäluottamuslauseet. Pariinkin otteeseen on nimitäin vuosien varrella korviini kantautunut väitös siitä, että olen ollut epäluotettava. Se ei ole tapahtunut varsinaisesti siinä hetkessä, vaan kyseessä on ollut pidemmänkin aikaa muhinut aikapommi, joka on vasta myöhemmin naamani edessä räjäytetty. Nämä tapahtumat ovat poikkeuksetta aina liittyneet parisuhteisiin ja naisiin. Eikä nimenomaan missään tapauksessa omiin parisuhteisiini tai naisiini, vaan juurikin muiden luottamusongelmiin, jotka ovat heijastuneet sittemmin minuun. Mielestäni murskaavinta näissä tapahtumissa on ollut se, että minulle ei varsinaisesti ole annettu minkään sortin mahdollisuutta kertoa omaa osaani tarinasta, vaan kaikki puolusteluni on hukutettu syytöksiin ja epäilyksiin siitä mitä olen mahtanut tehdä. Kyllä, ilman minkäänlaista totuuspohjaa. Minua on epäilty siitä, että olisin toiminut niin sanotusti ystäväni parisuhteen kolmantena pyöränä tällöin siis rikkoen legendaarista "bro codea". Olen myös ollut todella lähellä menettää pitkäaikaisempiakin ystävyyssuhteita sen takia, että minua kohtaan ollaan toimittu ennakkoluuloisesti. Ja kaikki vain sen takia, että olen joskus saattanut omalla tekemisilläni asioita hämmentää. Asioita, jotka eivät näihin tapahtumiin millään tavalla liittyneet.
Se, mitä yhteistä näillä tapahtumilla on ollut on se, että joka kerta lähtökohtana on ollut se, että tuo pariskunta, josta epäluottamuslause on usein yli kuohunut, on omalla ajallaan käynyt keskustelua aiheesta: "jos saisit valita, kenen kanssa kaveriporukastamme menisit mielelläsi sänkyyn?" Ja vaikka saattaakin kuulostaa hieman ylimieliseltä, niin oma nimeni on näissä keskusteluissa pariin otteeseen esiintynyt ja siitä nämä sopat ovat aina alkunsa saaneet. Eivätpä nuo toisaalta omia sanojani ole, joten se siitä ylimielisyydestä.
On toki ihan mukavaa kuulla silloin tällöin, että joku on tuota mieltä, mutta kuitenkin ihmettelen sitä, miksi tuollaista keskustelua käydään? Tai jos käydään, niin onko parisuhde silloin aivan täysin terve? Eihän tuollaisesta keskustelunaiheesta voi kukaan osapuoli hyötyä. Toinen osapuoli muuttuu mustasukkaiseksi ja se kolmas pyörä on tietämättömänä väkisin siihen soppaan ängetty. Ja kaikki tämä vain siksi, että tuo keskustelu piti käydä. Ymmärtäisin ehkä paremmin jos tuon keskustelun aiheena olisi julkkikset, mutta että arvioinnin kohteena on se kaveriporukka, jota nähdään harvase päivä. Ympäristössä, jossa pienikin kipinä voi sytyttää tulipalon. Sen, mitä olen huomannut on se, että tuo kipinähän kytee niin kauan, kun tuo parisuhde on ehjä, mutta heti kun se sidos rikkoutuu, niin jostakin on syyllistä haettava ja silloin nämä keskustelut nousevat pintaan. En minä ainakaan tahtoisi tietää tuollaista, jos parisuhteessa olisin, koska luultavasti reagoisin melko samalla tavalla. Eihän tuo voi olla tervettä. Ei millään.
Nyt kun sitten näitä asioita ja tapahtumia on jälleen jallunkatkuisessa pääkopassani jälleen pyöritelty, herää väkisinkin epäilys siitä, kuka näin ajattelee ja teeskenteleekö joku seurassani? On varmasti sanomattakin selvää, että tuo tunne ei ole sieltä parhaimmasta päästä. Ei millään mittarilla. On täysin eri asia kohdata ongelmansa ja katsoa oletettua paholaista silmiin ja kertoa huolensa, kuin hymyillä teennäisesti hiljaa myöhemmin naamalle räjähtäen, samalla järkyttävän kokoisen paskamyrskyn synnyttäen. Puhumattakaan siitä, että se kolmas osapuoli on tilanteesta täysin tiedoton.
Tähän loppuun on vielä sanottava, että alussa en täysin itsekään tiennyt, mitä tuo väsäämäni "otsikkokuva" tässä yhteydessä merkitsi, mutta tässä kirjoittaessani se selveni myös minulle itselleni.
Mustasukkaisuudella on 5 vaihetta:
Mustasukkaisuus - Kateus - Viha - Kieltäminen - Pakkomielle.
Ja mitä pidemmälle tuo ketju etenee, sitä sumeammaksi käy järkimaailman taival pimeällä tiellä. Älkää siis sumentako näkökenttäänne ja purkako huonoa itsetuntoa, tai mitä lie se ikinä onkin muihin, joilla ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Olkaa järjestelmällisiä ja kohdatkaa tuo epämiellyttävää epäluottamusta aiheuttava henkilö. Keskustelkaa niin kuin aikuiset ihmiset, älkääkö tehkö kärpäsestä härkästä, sillä pahimmillaan se särkee ystävyyssuhteita ja herättää pelkoa. Varsinkaan, jos jo etukäteen tiedätte, että kenelläkään muulla ei ole sormiansa pelissä, kuin teillä itsellänne.