On jälleen avattava suuri suuni. Vain ja ainoastaan siksi, että pystyn.
Jääkiekon MM-kisat 2014 Minskissä päättyi Suomalaisittain jo hieman turhankin tuttuun lopputulokseen; hopeamitaliin. Venäjä otti hieman kyseenalaisellakin tavalla niskalenkin KHL Jokereista (Leijonat) ja pääsi nostamaan himoittua kannua lähestulkoon kotiyleison edessä.
Näistä kisoista kuitenkin heräsi itselläni muutama syvänpuoleinen ajatus ja ne on pakko jakaa, kun se mahdollisuus on kuitenkin minullekin luotu. Ihan alkuun otan lyhyesti kantaa MTV:n toimintaan, joka kynsin ja hampain pyrkii toiminnallaan pilaamaan sen ainoan Suomalaisen urheilun ilonpilkahduksen, joka meille lähes vuosittain suodaan. Vaikka Suomen pelit ja ennen kaikkea ratkaisevat pelit näytetäänkin maksuttomalla puolella, on silti pakko nostaa esiin tämä kysymys:
Mitä on raha-ahneus?
On järisyttävän käsittämätöntä, että MTV on alkujaankaan lähtenyt sörkkimään meille suotua, äärettömän hienoa ja pitkäjänteistä perinnettä ostamalla oikeudet jääkiekon mm-kisoihin. Lähes vuosikymmenten ajan sai Suomalainen kansa todistaa YLEn välityksellä, Mertarannan säestämänä, että jossain ollaan Suomalaisessa urheilussa toimittu oikein. Se oli sitä kultaista aikaa, kun tilanteesta riippumatta kaikki materiaali näkyi. Puhumattakaan siitä, että mainoskatkot olivat vain ilmassa leijuva legenda. Kuitenkin viimeisen parin vuoden aikana tuo kelkka on kääntynyt täysin ympäri ja tuosta koko tapahtumasta on tehty täysin kaupallinen vitsi, jonka ympärillä pyörii niin jääkiekkoliitto, kuin MTV konserni. Viisas bisnesmies sanoisi, että tuo on varsinainen kultakaivos, jolla voidaan lypsää jo muutenkin taloudellisessa umpikujassa elävää kansaa entistä enemmän. Siinä hän on oikeassa, mutta täysi kusipäähän tuo kyseinen bisnesmies on. Omasta mielestäni Suomalaisuudessa tulisi säilyttää ne tietynlaiset arvot ja periaatteet ja pyrkiä jättämään toimivat kokonaisuudet täysin rauhaan. Miksi muuttaa toimivaa konseptia? Saatanan idiootit, sietäisitte hävetä, paskanaamat.
Toinen, itse kisoihin liittyvä aihe, jota haluan käsitellä on itse Suomen joukkueen peli. Yhtä peliä lukuunottamatta, sain kuitenkin kaiken tuon kaupallisuuden syövereissä nauttia kaikista Suomen otteluista loppuun asti. Tässä kohtaa esille nousee yleisön ja kansan ennakkoluulot ja täysin päättömät kommentit joukkuetta kohtaan. On ihan ymmärrettävää, että odotusarvot kisoihin lähdettäessä olivat hyvin minimaaliset. Itse koin samankaltaisia tuntemuksia, kun joukkue julkaistiin. Uskoani heihin en kuitenkaan koskaan menettänyt, tai se ei edes horjunut. Tuokin ennakko-odotus pitkälti näytti siltä, että nämä oman elämänsä Petteri Sihvoset olivat oikeassa. Heh, eivätpä olleetkaan. Niin vain kyyristyivät nämä pessimistiset persenaamat ja olivat viimeisen puolitoistaviikkoa hiljaa. Luojan kiitos.
Hauskinta tuossa koko anti-fani farssissa oli se, että kun menestystä ei alussa tullut, haukuttiin joukkue suohon käyttäen "KHL Jokerit"- nimitystä ja sorvattiin NARRI ERKKAA p*€seeseen, kun hän on nyt valinnut NARRI pelaajia, jotka eivät kansan mielestä osaa pelata paskaakaan. Alkusarjan kolmannen pelin jälkeen suurin osa näistä gloryhunterfaneista luovuttivat toivon, sillä vain kulta kelpasi. Fiksu tapa ajatella, not. Kuitenkin näitäkin pessimistipaskoja alkoi homma jälleen kiinnostamaan, kun voitettiinkin puolivälierissä suuri ja mahtava Kanada. Viimeistään tästä eteenpäin jätettiin KHL NARRI- etuliitteet unholaan ja yhtäkkiä virsi muuttuikin hieman perinteisemmäksi "ihanaa Suomen LEIJONAT!!"- huudoiksi. Narrisolvauksista ja Erkan lynkkaamisesta ei ollut enää tietoakaan ja Karalahtikin oli yhtäkkiä "ihan hyvä jätkä." Tällainen takinkääntely ja paskanjauhaminen sapettaa henkilökohtaisesti aivan jäätävän paljon ja jos vain saisin, löisin jokaista kyseessä olevaa älykääpiötä niin lujaa lapiolla naamaan yksitellen, että kasvonmuodot voi havaita takaraivossa.
Tätäkö on fanikulttuuri? Tämäkö on määritelmä joukkueen fanittamisesta?
EI todellakaan! Tämä pari viikkoa kestänyt matka oli vain ja ainoastaan todistus siitä, että Suomalainen jääkiekko on elämänsä kunnossa. Fanikulttuuri ei niinkään. Jos nyt mietitään pidemmällä tähtäimellä, niin Suomalainen jääkiekko on saavuttanut enemmän viimeisen puolen vuoden aikana, kuin mikään muu laji tulee koskaan Suomessa saavuttamaan. Nämä kisat olivat puhdas ja aito todiste siitä, että yhtenäisyys ja huikea joukkuehenki on yksilötaitoa yksiselitteisesti tärkeämpi aspekti urheilussa.
Suomalaisessa junttikuulassa ei tosin ole kumpaakaan. Sitä saa ihan julkisesti sivaltaa miten tahtoo.
Palataan nyt kuitenkin jälleen itse lajin pariin, sillä näiden "fanien" ajattelu aiheuttaa minulle harmaita hiuksia ja veritulppia.
Kuka tietää, mikä näissä kisoissa oli Suomalaista fanikulttuuriakin suurempi farssi? Tuomarit. Kyllä, me kaikki tiedämme sen. Facebook seinämme täyttyvät kuvista ja päivityksistä, joissa sivalletaan kisojen tuomaritoimintaa isolla kädellä. Eikä ihme, olihan se aivan jäätävää paskaa alusta saakka. Kaikista pahimmat farssit sattuivat sopivasti vielä tapahtumaan Venäjää vastaan. Jäähyjä jäi ainakin 15 kappaletta viheltämättä ja toisaalta sitten taas välillä vihellettiin, vaikka veli venäläinen kaatui puhtaasti omaan kömpelyyteensä. Maaleja hyväksyttiin, vaikka ei olisi pitänyt ja esimerkiksi Pekka Jormakka lanattiin sairaalakuntoon, eikä pelitilanteessa muuta tehty kuin kohautettu olkapäitä. Etenkin tuo jäähypolitiikka pisti muita enemmän silmään, sillä se oli juurikin se tekijä, joka esimerkiksi tämäniltaisen finaalin ratkaisi. Finaalin jälkeen spekuloitiin, voisiko kyseessä jotakin lahjomiseen liittyvää, mutta itse en ehkä ihan siihen usko. Ei edes Venäjä pelaa niin likaista peliä. Oma näkemykseni asiasta on se, että nämä kyseiset amatöörituomarit yksinkertaisesti murtuivat jäätävän yleisöpaineen alla, eivätkä uskaltaneet suututtaa isoa ja pahaa karhua. Syytä tuohon housuun paskomiseen en ole vielä keksinyt, mutta tuo on ainoa järkevältä kuulostava selitys tapahtuneelle. Eihän toki tuomarin työkään helppoa ole ja aina joku suuttuu jostakin, mutta nämä finaalissa tapahtuneet virheet olivat niin räikeitä, että armoa ei anneta. Ei yksinkertaisesti voi olla mahdollista, että kansainvälisellä tasolla LOPPUOTTELUSSA joudutaan todistamaan tuollaisten harrastelijapelleilijöiden toimintaa. Se ei vaan voi olla mahdollista. Kyse on kuitenkin minkä tahansa urheilutapahtuman kliimaksista ja siitä suurtakin suuremmasta ottelusta, jossa toden totta väännetään loppuun asti siitä, kuka on se paras. On aivan uskomatonta, että Vinneborgin ja Brüggemanin kaltaiset kusipäät ovat vapaalla jalalla tällaisissa tapahtumissa. Eikö todellakaan löydy parempia kandidaatteja täyttämään tuota virkaa? Ehkä jopa kandidaatteja, joille tuomarointi on oikeasti päivittäinen ammatti, eikä iltaharrastus. Esimerkiksi olympialaisissa oli keväällä NHL tason tuomarit ja ero näkyi heti. Ainakaan omien muistikuvieni mukaan, ei tällaista jälkipyykkiä tarvinnut pestä lainkaan.
Miksi ei IIHF tee asialle jotain? Onko kyse säästösyistä, vai miksi tällaiset asiat saavat tapahtua ilman, että kukaan tekee yhtään mitään? Pitää varmaan antaa reklamaatio suoraan heillekin, vaikka toki uskon että aika moni muu on tehnyt saman.
Yhteenvetona sanoisin, että nämä kisat olivat aivan maaginen tapahtuma jo pelkästään KHL Jokereiden saavuttaman hopeamitalin ansiosta. Tuollaista tuhkimotarinaa ei ihan joka vuosi näe ja siitä pitää nostaa hattu todella korkealle. Tämä joukkue kasvoi ihan silmissä turnauksen edetessä ja sitä oli ilo katsella ja seurata. Joukkueesta nousi nipullinen uusia mielenkiintoisia yksilöitä, joiden peli kehittyi aivan mahtavaa vauhtia ja he jättivät kansainvälisille vesille itsestään todella positiivisen kuvan. Miehiset kyyneleet eivät olleet kaukana.
Jos koskaan on oikea tilanne sanoa, että hopea ei ole häpeä, niin nyt viimeistään on sen aika.
Kiitos KHL JOKERIT 2014.
ps. Pessimisteille luvassa hatullinen paskaa, minä tarjoan!
