On tullut jälleen se aika vuodesta, jolloin kunnioitetaan sitä tosiasiaa, että 96 vuotta sitten me Suomalaiset ansaitsimme itsenäisyytemme. Ansaitsimme vapaan maan. Se on hienoa, oikeasti. Arvostan sitä joka vuosi ja en voisi olla yhtään kiitollisempi siitä, että meillä on rauha, meillä on oikeus ja meillä on vapaus. Siitä kiitos kuuluu niin monelle ihmiselle ja taholle, että en edes lähde luettelemaan. Kaikki kyllä tietää sen sanomattakin.

On myös hienoa ja arvostettavaa, että sitä juhlitaan oikeasti todenteolla ja osoitetaan arvostusta sitä kohtaan. Meidän verorahoilla.

Eräs kaverini, kaikin puolin hieno ja sanavalmis mies päivitti tänään facebookissa pitkän pätkän itsenäisyyspäivään liittyen ja korostaakseni omia pointtejani, lainaan hänen tekstistään pätkän:

Silmäätekevät paistattelevat salamavaloissa, kättelevät teennäisesti ja keskustelevat sivistyneesti parempien ihmisten (TM) asioista, rahallisista leikkauksista, sekä ruoan kulinaristisista aspekteista, jotka lopulta lentävät kaaressa roskiin.

Tuon paremmin en itse olisi voinut sanoa. En tahdo kuulostaa siltä, että olisin katkera siitä, etten pääse linnan juhliin. Oikeasti, ei voisi vähempää kiinnostaa. Mutta eikö tämää juhla ole meidän kaikkien juhla? Mikä näille hovinarreille (lue: poliitikot) ja kaikenmaailman sekundajulkkiksille antaa minkäänlaisen oikeuden siihen? Mitä he ovat koskaan tehneet itsenäisyytemme saavuttamiseksi? Toki ihan yhtälailla Suomalaisia hekin ovat ja on tämä heidänkin juhlansa, mutta mikä antaa heille etuoikeuden näyttää muka-hyvältä ja hymyillä itsensä puuduksiin asti koko kansan seuratessa sitä tv:stä useamman tunnin ajan kommentoiden mauttomia pukuvalintoja ja hampaita kiristellen miettien, kuinka sinne paloi taas useita kymmeniätuhansia euroja verovaroja, jotka olisi helposti voitu käyttää lähestulkoon mihin tahansa muuhunkin oikeasti hyödylliseen.

Jos oltaisiin oikeasti aivan tarkkoja ja realistisia, niin vaikka veteraanikantamme onkin kuihtumaan päin, niin mielestäni heille sitä kiitosta pitäisi yksinoikeudella osoittaa. Ovathan hekin kutsuttuja ja useimmiten saapuvat paikalle kykenemisen mukaan, mutta kuka heitä varsinaisesti huomaa ja seuraa kun huomio kääntyy heidän sijaan cheekiin ja HIM:n Ville Valoon. Oksettavaa. Ja niin väärin. Mediaseksikkyydellä ei ole koskaan ollut, ei ole tänäkään päivänä, eikä pitäisi koskaan tulla olemaankaan mitään tekemistä itsenäisen Suomen kanssa.

Lisättäköön tähän vielä arkadianmäen tekopyhät paskiaiset, jotka kaikin voimin pyrkivät tekemään elämästämme vaikeampaa ja köyhempää. Päivästä ja vuodesta toiseen, kauhoen omaan taskuun kaiken mikä irti lähtee, tai vaikka ei lähtisikään, kaikki menee. Nään jo nyt mielessäni, kuinka Päivi Räsänen tärkeänä tepastelee 15 000 €:n tiskirätti ympärillään miettien miten hän voisi kieltää veteraanien pääsyn juhliin, koska hän on luonnollisesti heitä tärkeämpi, Käteisen Jyrki käsipuolessaan, jolla on yllään 24:n karaatin kultainen viitta ja mahdollisesti samaan kategoriaan kuuluva kruunu saapuvat haastattelupisteeseen, jossa he toistavat jo useita kuukausia etukäteen harjoiteltuja vuorosanoja nuollakseen Suomen kansan pers*ttä, jotta säästyvät ehkä jälleen vuodeksi eteenpäin tappouhkauksilta.

Anyway, rohkeista esimerkeistäni ja mielipiteistäni huolimatta tahdon toivottaa rakkaalle isänmaallemme hyvää 96-vuotissyntymäpäivää.

Olkaa varovaisia.