Likaista lunta lämpäreinä vielä tuossa metsikössä, mutta koko ajan kiviä ja maata ja pensaita paljastumassa enemmän. En ryhdy elättelemään suunnattomia toiveita siitä, että kohta suhaisin fillarillani tuolla maisemassa. Sitä en vielä tiedä... Moni asiahan siinä helpottuisi valtavasti, ja avautuisi uusia mahiksia. Mutta jos polvet eivät taivu poljentoon, niin se on sitten siinä, ja that's it. Tänään ei lannista edessä olevien pyhien paljous tai hitaus tai ohjelmattomuus tai mikään. Olenhan treenannut tätä kiireetöntä itsekseni ja itseni kanssa viihtymistä pitkin talvea.
Henkisesti olen hiukan orpona, koska tärkein kommunikointikontakti puuttuu. Enpä kuitenkaan ole kenenkään orjana, koska en odota liikoja/mitään keneltäkään. En ole ankkuroinut tai paaluttanut onnea tai tyytyväisyyttä tai mielenrauhaa yhdenkään ihmisen valintojen ja tekemisten tai välinpitämättömyyden varaan.