Blogi

Ja heti otsikossa ihan hemmetin mämmiksi mennyt vertaus... Mämmihän on suht KIINTEÄÄ ja kasassapysyvää; ei lainkaan vetelää tai valuvasti räkämäistä. Jokin sellainen kuvaisi kuntoani parhaiten. Tällä kuntotasolla olen vajaan viikon ajan kankein koivin polkea jupittanut iltaisin tukikohtaani, ja iltaöisin takaisin. Yhteensä about nelisen kilsaa, mikä mun mittakaavassa vastaa samanmoista kuntoilu-urakkaa kuin kymmenien kilsojen juoksulenkki jollekulle wannabe-maratoonarille. Hmmm... koska Hynys-Jounikin julkisesti paljastautuu ensi kesän Musamaratonille aikojaksi, onkin vakavasti syytä epäillä hänen julkisuuteen promoamansa ryypiskelevän retkun imagon todenperäisyyttä. Piilosporttaaja!

Tai no, tietenkään runsaan tajunnan sammuttavan viinankäytön EI tarvitse olla mitenkään ristiriidassa rivakan kuntoilun kanssa. Yhtä aikaahan niitä ei oikein pysty harrastelemaan, tai sitten on jo mytologisten mittojen hemmo kertakaikkiaan, ja infarktia on vahvasti tilauksessa, jos ja kun maagiset neljäkybääkin on mittarissa. "Rokkariksi" (riittäiskö ihan kattamaan sitä mitä mies on) tituleeratusta Jounista viel sellainen sananen, että näen (jälleen) hänen suustaan ulostautunutta kommenttia siteerattavan, ja tällä kertaa MeNaiset -lehden kansimainoksessa: "Kauankohan vaimoni kestää tätä touhua." Jaa-a. Pohdintapointtikin SAATTAA toki olla ihan aito & oikea, tai sitten se on tuon yllämainitun renttukuvion määrätietoista ylläpitämstä. Tai silkkaa käyttöjournalismia sillai, että emäntäkin voisi saada siinä leipärahoista osansa. Onneksi ko. puolisolla on alan pätevyys eli psykiatrisen sairaanhoidon puolen ammattitausta, mistä ei liene haittaakaan.
***
Jahas. Taas sorruin lätisemään ihmisistä, joita en lainkaan tunne, enkä voi heidän asiohinsa puuttua tai sekaantua. Omiani en pysty saamaan "kuntoon" mitenkään. Mistä vitusta sellaisenkin fyysisen ja henkisen kunnon tähän repäisisin? Ei siinä muutaman kilsan polkeminen paljon auta, kun muun ajan nukun tai syön. Illat ja yöt valvon ja syön, päivät makaan koomaisena, oli sitten miten hehkeä kevätpäivä hyvänsä. Tänäänkin kun havahduin noin klo 12.30, vapisin kuvotuksesta ja kauhusta ajatellessani, että heti pyhien mentyä tiistaina minun pitäisi olla klo 11.15 lääkäriäni tapaamassa. Tuo mahdollisuus minulle annettiin, kun muutoin olisi vastaanottoaika löytynyt vasta 9.5. Tässä on kyse elintärkeästä asiasta eli perustuloa varten tarvittavasta B-todistuksesta, jonka kanssa olen nyt jo myöhässä...

Olen alkuvuodesta siirtänyt jo n. 10 kertaa lääkäriaikaani, koska en kykene olemaan tajuissani aamupäivän puolella missään. Fiilis on kuin yrittäisi haudan pohjalta kavuta ylös, ja vajoaisi aina takaisin. Elimistö ei kertakaikkiaan suostu! Rasittava ajatus sekin miten selitän etten ole VUODEN kuluessa jaksanut käydä labrassa otattamassa perussettiä kokeita, joista pohjattoman uupumuksen syihin voisi löytyä lisävalaistusta. Tai oikeastaan seonneen/siirtyneen vuorokausirytmiikan, kipujen ja järeiden mömmöjen kombinaatiosta löytyy varmaan siitäkin syitä riittävästi. Lisäksi voin arvaillla sydänvikaa, syöpää, maksavikaa, kilpirauhashäikkää jne. jne. Näitähän piisaa, kun pohtimaan rupeaa. Onneksi en jaksa sitäkään.

Satunnaisotanta tämän kaupungin kaduilta kertoisi takuuvarmasti, että olen yleisen (erheellisen?) käsityksen mukaan miellyttävä ja hymyilevä ja empaattinen ja hauska ja huomaavainen ja kohtelias ihminen jne. jne. jne. SEKIN on totta enkä voi sitä muuksi muuttaa. Enkä edes halua. Hyvät tavat kaunistavat ja joidenkin naamalle hymy istuu paremmin kuin synkeän myrtynyt perusilme. Vaikeuksia tulee silloin, kun pitäisi vakuuttaa jollekulle, että mulla oikeasti on VAIKEUKSIA. Millä hitolla saisin silloin väännettyä suupieleni alaspäin ollakseni masentuneena ja ahdistuneena uskottava. En ole onnistunut, ja siitä on koitunut pahoja viiveitä esim. asiantuntija-avun saamisessa silloin kun sen paikka on.

Anyway! Piti kertomani, että tarpeen ja tilanteen tullen osaan yllättää itsenikin sillä miten sähäkästi irtoaa terävä töykeys. Ihan ajatustakin nopiammin. Tässä eräänä iltana olin juuri havahtunut torkuiltani ja vispasin kroppaani Kotiteollisuus-yhtyeen 'Mahtisanat' -biisin kaikuessa taustalla. Siihen saumaan sattui soittamaan joku tuntematon kontaktiareenoiden kautta. "Sinulla oli kiinnostava ilmoitus..öööö." - "Jaha, no mikäs siinä kiinnosti?" - "No en mä tiedä mutta ööööö.." TOSSA KOHTAA KYLLÄSTYIN JA KYSÄISIN: "Diggaatko tätä Hynysen biisiä?" - TÄH TÄH.
"Niin että lukeutuuko Kotiteollisuus suosikkeihisi?" - EI EI. "NO SITTEN VAAN SULLE KOVASTI KUULEMIIN." Släm.

Kenties toi oli yksi maailmanhistorian turhimmista puhelinkeskusteluista, mutta eipä ollut ainakaan ylipitkä! Huom! Enhän minäkään mikään superfanittaja ole, mutta toi kyseinen biisi on tehovoimainen. Jos kohtaisin Hynysen, kysyisin siltä miksi soitanto kuulostaa tossa kappaleessa niin paljon paremmalta kuin muissa... Onko se soitettu paremmin vai tuotettu paremmin vai sävelletty paremmin, vai mikä piru siinä mahtaakaan olla?? Paha mennä arvuuttelemaan, mutta näissä elintärkeissä asioissa luotan aina omaan korvatuntumaan. Jonkun toisen korvaanhan sama hurmioon suistava musa ei välttämättä kuulosta MILTÄÄN, tai korkeintaan ärsyttävältä mölinältä. Simmosta se on.