Satunnaisotanta tämän kaupungin kaduilta kertoisi takuuvarmasti, että olen yleisen (erheellisen?) käsityksen mukaan miellyttävä ja hymyilevä ja empaattinen ja hauska ja huomaavainen ja kohtelias ihminen jne. jne. jne. SEKIN on totta enkä voi sitä muuksi muuttaa. Enkä edes halua. Hyvät tavat kaunistavat ja joidenkin naamalle hymy istuu paremmin kuin synkeän myrtynyt perusilme. Vaikeuksia tulee silloin, kun pitäisi vakuuttaa jollekulle, että mulla oikeasti on VAIKEUKSIA. Millä hitolla saisin silloin väännettyä suupieleni alaspäin ollakseni masentuneena ja ahdistuneena uskottava. En ole onnistunut, ja siitä on koitunut pahoja viiveitä esim. asiantuntija-avun saamisessa silloin kun sen paikka on.
Anyway! Piti kertomani, että tarpeen ja tilanteen tullen osaan yllättää itsenikin sillä miten sähäkästi irtoaa terävä töykeys. Ihan ajatustakin nopiammin. Tässä eräänä iltana olin juuri havahtunut torkuiltani ja vispasin kroppaani Kotiteollisuus-yhtyeen 'Mahtisanat' -biisin kaikuessa taustalla. Siihen saumaan sattui soittamaan joku tuntematon kontaktiareenoiden kautta. "Sinulla oli kiinnostava ilmoitus..öööö." - "Jaha, no mikäs siinä kiinnosti?" - "No en mä tiedä mutta ööööö.." TOSSA KOHTAA KYLLÄSTYIN JA KYSÄISIN: "Diggaatko tätä Hynysen biisiä?" - TÄH TÄH.
"Niin että lukeutuuko Kotiteollisuus suosikkeihisi?" - EI EI. "NO SITTEN VAAN SULLE KOVASTI KUULEMIIN." Släm.
Kenties toi oli yksi maailmanhistorian turhimmista puhelinkeskusteluista, mutta eipä ollut ainakaan ylipitkä! Huom! Enhän minäkään mikään superfanittaja ole, mutta toi kyseinen biisi on tehovoimainen. Jos kohtaisin Hynysen, kysyisin siltä miksi soitanto kuulostaa tossa kappaleessa niin paljon paremmalta kuin muissa... Onko se soitettu paremmin vai tuotettu paremmin vai sävelletty paremmin, vai mikä piru siinä mahtaakaan olla?? Paha mennä arvuuttelemaan, mutta näissä elintärkeissä asioissa luotan aina omaan korvatuntumaan. Jonkun toisen korvaanhan sama hurmioon suistava musa ei välttämättä kuulosta MILTÄÄN, tai korkeintaan ärsyttävältä mölinältä. Simmosta se on.