Niin vähään tyytyisin...mutten saa sitäkäänkään

Hrr... Tuikea itäviima jäähdytti tämän kämpän kylmäsäilytystilaksi, koska ikkunat (itäänpäin) fuskaavat ja falskaavat. Kahvat irtoilevat ja kiinnityssysteemit on hajonneet jo edellisen asukkaan aikana. En ole jaksanut kinuta korjaustoimenpiteitä. Jaksaminen on kortilla. On vain muutama asia, joita jaksan päivittäin (kyllästymättä) tehdä, siis nukuskelun ja lepuuttelun ohella: lehtien lukeminen, kahvin siemailu, bussilla ajeleminen, suklaan syöminen ja mini-Ässän raaputus. Ai niin, viimeksimainittuun rituaaliin kuuluu kyllä myös vadelmalaku ja salmiakkilaku, jotka palastellaan ja nautitaan yhtä aikaa. Hyvä yhistelmä! Suosittelen kylmästi tai lämpimästi.

Jaksamisen lisäksi kortilla on moni muukin asia, mutta pankkikortilla sensijaan ei kohta yhtään mitään täytettä olekkaan :(( Voi rähmänrähmä. Pari päivää 'hillitöntä' luksustelua, ja sitten sitä ollaan kurimuksessa ja kusessa useiden viikkojen ajan. Jotenkin kohtuutonta. Pienimmän perustulon ja perusturvan taso vaan on sellainen, ettei se millään riitä. Ainoa todellinen omaisuuteni onkin AIKANI. Soisin sen olevan omassa määräysvallassani. Olen tyytyväisin, kun saan toimia omassa rytmissäni. Eritoten aamupäiviin osuvat pakolliset jutut (lääkärin vastaanotot tms.) ovat kauhistus jo etukäteen.

Ensi viikolle olisi osumassa kahteen päivään peräkkäin iljettävä aamupainotteinen pakkomeno. Tänään en ollut vielä klo 11 likimainkaan tajuissani, kun havahduin kädet puutuneina pumpun pompotuksiin. Mutta olotila oli LIKIMAIN kivuton keskeytymättömien yöunien jälkeen. Taidanpa tylysti perua nuo ensi viikon kammotukset, ja vastata itse seurauksista. Ehkei tässä ole virkumpia aikoja luvassa ennenkuin siirryn kokeilemaan niitä menninkäsitohtorin promoamia huumemömmöjä. Tiedä millainen huippuvireys sitten iskeekään!! Voi mennä ylivireeksi suorastaan.

Kirjoitettaessa soi "My sign is vital, my hands are cold" (Killers: Human)