Pohjakosketus & pohjanoteeraus

Paha paha mielipaha. Jotain aavistusta siitä miltä mahtaa tuntua ihmisestä, joka on tehnyt pikaistuksissaan peruuttamattoman teon tai muuten vahingoittanut lähimmäistään. Alkujärkytyksen jälkeen mielipaha alkaa kasvaa, tulehtua ja kiehua.

Noh. Alkutilanne oli meillä varsin tavanomainen. Isäukko manaili keittiössä jotain, ja kuvittelin hänen tarvitsevan apua. Olin vasta unilta havahtuneena tilassa, jossa kontrolli ei pelaa täysillä. Ukko olikin kolauttanut kallonsa kaapin oveen, ja kiroili sitä. Kommentoin mielestäni jotain harmitonta, mutta siitähän se helvetti taas pärähti päälle. Hän alkoi huutaa "MENE SINNE KOPPIISI PERKELE JA PANE OVESI KIINNI. MINÄ OLEN ISÄNTÄ TALOSSA." Kun sana ei tehonnut, hän alkoi retuuttaa minua niskaotteella kohti huonettani ja muksutella nyrkillä. Vimmastuin siitä tulisesti ja tuuppasin ukkoa niin että hän kellahti kumoon. Täyden juomalasin sisältö roiskui pitkin, ja suurin osa lensi tietysti minun niskaani. Siinä rytäkässä olisi voinut pahemminkin käydä, jos ukon nuppi olisi vaikka osunut keintuolin jalkaan tms. Ukko kuitenkin pääsi ylös, ja vetäytyi samantien petiin peiton alle. Raivoaminen onneksi loppui.

Poistuin paikalta, ja sain onneksi muuta ajateltavaa, kun ystävä tuli käymään. Hänelle pystyin purkamaan tapahtumaa heti tuoreeltaan, eikä hänen kokemustaustansa omaava mies hätkähdä tuollaisista. Itselle iski itkuinen harmitus täysillä muutamia tunteja myöhemmin. Kadutti todella raskaasti, että käytin tarpeettomasti voimaa dementikon taltuttamiseen. Mutta hänen nyrkin heristelynsä ja komentoäänensä saa minut taantumaan samanlaiseen primitiiviseen raivotilaan. Samalla esiin nousee tuskaisena ydinongelma: jos muori ei jaksaisi rautahermoisesti luovia ja suostutella ja huolehtia, niin ukon kanssa oltaisiin pahassa jamassa. Enhän minä voisi olla hänen auttajansa, koska aggressiivisuus kohdistuu koko ajan pahenevasti minuun. Asiallinen keskustelu tilanteesta ei onnistu sitten millään. Muori rupeaa syytämään koottua syytöslistaa minun huonoudestani, eikä sitä tietä edetä yhtään mihinkään.
***
Kaiketi sitten tarvitaan tuollainen todella paha kokemus muistuttamaan ettei ainakaan ehdoin tahdoin kannata ärsyttää tai marmattaa tai torua tai puhua ivallisesti. Enhän mä voi vaatia itselleni ihmismäistä kohtelua ja puhuttelua, jos en kykene niihin itsekkään :(( Oli melkoinen pohjakokemus.