Nestearska ajattelee

...leijonia laulattaa? En muista enää, miten ne sanat menee. Tarttis tarkistaa jostain. Tosin on melko varmaa, että unohdan ne uudelleen. Tämä ilmiö on nähty toistuvasti Tuutuutupakkarullan kohdalla. Se toinen säkeistö nääs - ei toivoa muistaa sitä varmasti. Epävarmasti ainoastaan. Ja yksi Suzuki-biiseistä. Helppo vieläpä, vissiin se kolmas. Tosin siihen on sanat ja ne mä muistan, kun pienten kanssa talvella aika usein laululeikittiin sitä.

Auringon noustessa
ystävät kohtaavat toisensa.
Lokkiperhe seilailee,
kilpikonna uinailee.
Nousepa, nousepa ystävä,
arvaa kuka on jo hereillä.

Tämän laulun nimi on siis Lokkiperhe ja kilpikonna. Muistaakseni xD Sen sijaan tämän laulun muistan oikein hyvin:

Makuwe
kotejo
wakuvi
tana.
Makuwe
kotejo
wakuvi
tana.

Siinä se. Wakuvi:sta olen hieman epävarma - tuleeko siihen kaksi w-kirjainta vai w ja v. No. Lausutaan joka tapauksessa samoin.

En päässyt opiskelemaan. Musta ei siis tule peruskoulun luokanopettajaa. Heräsin kahdeksalta aamulla ja katsoin nimilistan netissä. Ensimmäisellä silmäyksellä mun nimeä ei näkynyt ja varmuuden vuoksi luin listan huolellisesti pari kertaa. Ei sitä näkynyt sittenkään. Tuli aika huono fiilis, vaikka tavallaan arvasinkin sen etukäteen. Siis sen, että en pääse. Olisihan se nyt ollut liian helppo ratkaisu.

Lähdin veljen kyydissä kaupungille. Kiersin kauppoja ja kävin kahvilassa. Lopuksi lounastusta veljen kanssa sen ruokiksella. Uusi vankilakuosinen paita (mustavalkoraidallinen) on kiva. Saa nähdä onko päällä myös. Ei jaksanut kaupassa ruveta sovittamaan.

Päivällä sen muistin. Viimeöisen uneni siis. Sovitin hääpukua. Tai itseasiassa taisin olla jo valmistautumassa vihkimiseen. En muista kenen kanssa tai missä, mutta avioliitto siinä kuitenkin oli aikomuksena. Kaikenlaisia ongelmia muistaakseni tilanteeseen liittyi ja tietenkin uni loppui kesken. Ahdistavaa.

Mä olen virallisesti ollut pain in the ass tämän päivän. Eikä loppupäivä näytä yhtään paremmalta. Menee hermot.

Niin. On tähvit ja niillä syödään tohveeta xD Pikkuveljen kertoma juttu, joskus vuonna öö.

Montakos tuntia vielä odotettava... *laskee* 24 plus 7 tai 8. Eli 31 tai 32. Vähiin käy, ennen kuin loppuu.

On ihan hyvä olo nyt, mutta mahtaa olla mielenkiintoista vuorokauden kuluttua. Kämmenissä tuntuu hieman jo. Analysointia.

Piti ottaa herätyskellosta patteri pois. Häiritsi raksutus. Samoin tää pöytäkoneen näyttö pitää ihme sirinää/vinkunaa, jos on päällä koneen ollessa kiinni. Pakko pitää sekin sammukskissa x) Ei kun -sissa.

Aamulla ohjelmassa on huoneen raivausta hieman. Ja toisenkin huoneen järjestelyä. Myös inventaariota autotallissa. Etsittävä ne teipit ja mattoveitsi. Ja hyvä tussi. Etsittävien listalle ovat päässeet täten siis kalenterini menneeltä lukuvuodelta (välissä resepti) sekä pankkitunnukset. Muuta en ole vielä keksinyt. Tai ehkä yhdet levyt. Cd:t siis. Tosin ne ei ole pakollisia. Ehtii sitten muuton jälkeenkin.

Ärsyttää, kun ei voi vielä soitella asunnoista. En halua tehdä turhia hommia. Jos en pääsekään kouluun. AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAArgh. Niih.

Mut nyt sinne petiin miettimään ja pohtimaan.

Ai niin. Merkittäköön, että kisu tuli pariin otteeseen oma-aloitteisesti syliin, kun istuin sohvalla :) :) :)

Me was there. Eli I was there. Eli here. Eli kävin Helsingissä. Vähän Espoossakin. Mutta kyseessä oli parin tunnin visiitti vaan, joten en yrittänyt kalastaa kavereita kahville tms.

Löytyi kahdet farkut, jee. Tosin siinä oli toiset liikaa. Mutta kivoja kumminkin... Lisäksi sorruin hankkimaan *tittididiididii* Lisää Gilmorea!!! Viides kausi pyörii parhaillaan. Kuudeskin poltteli hyllyssä, mutta. Pitää säästää katsottavaa syksyllekin.

Siis fyysisesti. Mutta eiköhän mee ohi. Katsoin Pionkin blogissa olleen linkin ja voi jumalauta millaista väkeä maailmassa on. Mä en käsitä. Ne kuvat oli hirveitä.

Se siitä...

Ulkona sataa ja mä olen siitä iloinen. Ei tarvinut lähteä mökille keräämään tuohia ja muita roskia pihatieltä ja sen varrelta ja pihalta. Laiska tahtoo olla kotona ja olla käskemättömissä. Argh. Äidin kanssa puhuttiin mun asuntotilanteesta. Se sanoi, että voithan sä tähänkin (=kotikotiin) jäädä, mutta sitten pitää sopia pelisäännöt, kun ei tää mikään hotelli kuitenkaan ole. En todellakaan jää. Vaikka taloudellisesti olisikin ehkä helpompaa. 7 vuotta asunut poissa - tää kuukausi tai minkä nyt joudunkin porukoiden seinien sisällä olemaan, saa riittää.

Kävin aapeeseellä kaakaolla uuden tuttavuuden kanssa.

Kävin ostamassa mustat adidakset. Kengät siis.

Hankin kolme levyä.

Tein paljon muutakin.

Kiukuttaa, kun jännittää perjantai. Paljon muuta en osaakaan sit kirjoittaa. Jebu.

...ja sitten se. Eli pe.

Ajattelin mennä tosiaan laitoksen ovesta katsomaan tulokset. Oliskohan ne siellä jo yhdeksältä aamulla? Voidaanko sopia, että olis?

Ollaan siinä vaiheessa, että voisin mennä petiin. En tehnyt oikeastaan mitään järkevää. Hieno päivä siis.

Paitsi että veli kysyi, mitä saattaisi unohtaa pakatessaan ja mietittiin yhdessä. Kuukausi kumminkin pitkä aika ja ameriikka suhteellisen kaukana. Kaiken se oli suurinpiirtein muistanut. Partakoneen pisti vielä sekaan. Ja kopion passista matkalaukkuun. Eiköhän tuo pärjää... Silti muakin vähän jännittää, kun toinen lähtee kauas ja ameriikka on kumminkin vaarallisemman oloinen maa kuin Suomi.

Huomenna ehkäkökenties mökille syömään. Katsotaan jaksetaanko. Äiti ja iskä on siellä nyt toisenkin yön. Äiti vähän paremmassa kunnossa kuin pe. Ei kuumetta eikä mitään semmoista.

Nut pois.