Nestearska ajattelee

Kotivinkin joululehti tuli tänään. Lähdin töihin ennen postin tuloa, joten en tiennyt siitä ennen kaverin viestiä. Tilasin sillekin sen lehden (+ herkkulehden), kun samalla kortilla onnistui kätsästi niinkö. Oli kovin ilahtunut hän tästä yllätyksestä :) Kertoi viestissä, että oli kaupassa justiinsa päättänyt lykätä lehden ostoa kuukaudella ja sitten se olikin kotona postipinon päällimmäisenä.

Selasin oman kappaleen äkkiseltään läpi ja muutama idea jäi heti mieleen. Appelsiinituikkulyhtyjä pitää ehkä kokeilla ja sitten värillisellä kontaktimuovilla lahjapussien koristamista. Piirretään esimerkiksi jostain eläimestä vaan ääriviivat ja leikataan ko. kuvio. Liimataan. Aika pälliä yrittää selittää, mutta näytti hienolta. Eikä varmana tule samanlaisia paketointiyrityksiä ihan heti vastaan, kun valitsee ihan isse ne kuvat.

Jotain muutakin oli... Siis lehdessä. Mut ehkä mulla on vielä aikaa lukea sitä :P Marraskuun puolivälissä tulee se kokkailulehti.

Äidin isästä tehtiin kirja aikanaan. Sen piti olla 70-vuotismuisto/-julkaisu, mutta pappa ehti kuolla puoli vuotta ennen kyseistä merkkipäiväänsä. Kirjasta tuli sitten muistoteos. Kuolemasta on 10 vuotta, vähän reilu. Ja aina mua harmittaa se. Papan kanssa olisi ollut hyviä keskusteluita, niin kasvattamisesta kuin musajutuistakin. Ehkä se olisi säveltänyt mulle vielä jotain, vastaavan kuin se Rondo sooloviululle. Tai no, onhan mulle ja veljelle tehty ne Vuodenajat :) Mutta joo. Ruoanlaitostakin olisi voitu jutella. Ja kokata yhdessä. Pappa teki keittokirjankin omakustanteena. Siinä on sopivasti reseptejä ja aina kertomuksia ihmisistä, joilta reseptit ovat peräisin. Henkilöt on jaettu lukuihin, työ- ja muihin tuttaviin, sukulaisiin, omaan perheeseen.

Okka-säätiöllä oli ja on meneillään kirjojen joku alennusmyynti. Siihen kuului myös papan muistoteos. Äiti ja iskä oli tilanneet sitä jonkun verran, niin että me lapsetkin saatiin omamme. Selailin sitä taas junassa. Aiemmin mua kiinnosti lähinnä se sukua ja henkilökohtaisempia asioita käsittelevä osuus kirjan lopussa. Nyt tuli silmäiltyä myös varsinaisia artikkeleita alkupuolella. Niiden kirjoittajista on aina lyhyt esittely aluksi. Tutustuminen papan elämään jatkuu vielä pitkään. Kaikkea se ehtikin.

Todellinen tp saadaan, kun nojaa naamallaan jumppapalloon. Ei kannata kysyä selitystä.

Päivä alkoi liian pitkään nukkumisella, jatkui hinautumisella automaatin kautta bussiin ja sillä kulkuvälineellä kohteeseen äks. Jätin rahat eräästä englanninkielisestä opuksesta. Suuntaus jatkui kohti Mäkelänkadun kirppiksiä, joista ekassa oli yhtä tunkkaista kun ennenkin (ja sekavaa) ja josta löysin piparkakkumuotteja pussillisen kolmella eurolla. Tokassa olisi ollut kaksi musahistoriakirjaa, mutta ne ei olisi mahtuneet laukkuun ja en halunnut kantaa käsissä. Joten jätin sinne. Sitä paitsi, netti on keksitty ja se tarjoaa hyvin pitkälti samat tiedot (jopa suomeksi).

Kolmas kirppari oli jeesustelusellainen (fida) kurvissa. Se kiva pieni puhelinpöytä oli siellä edelleen, mutta a) mulla ei ollut tarpeeksi rahaa, b) en olisi jaksanut kantaa sitä ja c) mulla on jo toi iikkea-lipasto. Possumukin oli joku käynyt ostamassa pois. Harmi.

Punnitsejasäästä oli matkan varrella, joten satay-härkäpapusnäksit on nyt testattu ja hyviksi havaittu. Aika mietoja, loppujen lopuksi.

Kotona kaivoin instrumentin kotelosta ja treenasin. Koulutusbiisit, soolosarja ja sellobiisit. Viimiset tarttis kuunnella levyltä pariin kertaan, kun nyt on vaan hämärä muistikuva. Orkesterijuttuja en viitsinyt tahkota, kun olisin kumminkin jäänyt pohtimaan asiaankuulumattomuuksia.

Välihuomio: metronomiin meni hermot.

Nuarpari saapui kaupunnilta. Tehtiin sapuskaa ja katottiin leffa yhessä. Jälkkäriksi oli lisäävainvesimuffinsseja, joista osassa oli turkinpippurirouhetta ja lopuissa mariannerouhetta. Täytyy muistaa jatkossa, että kolme ruokalusikallista taikinaa per vuoka on ihan tarpeeksi. Ellei jopa melkein liikaakin. Ne nimittäin kohoaa kivasti... Nimim. Pesen tätä peltiä juurikin.

Nyt on ällöolo. Ei tartte syyä makeaa moneen päivään. Mut oli ne sentään hyviä. Koska olen läski, en kerro, että meillä oli kermavaahtoa niiden kanssa. Eikä edes mitään flooravispiä vaan Kermaa. *hävettää*

Melkein kirjoitin jo aiheesta lapset. Pyyhin pari kappaletta pois. Vuoden sisään opiskelukavereista ainakin 5 on saanut vauvan. (Lisätään tähän yksi serkun lapsi ja kaksi ala-astetutun lasta.) Tänään oli Tiimarissa ipana rattaissa, jokelsi ja lauleskeli muulla kuin suomen kielellä. Hauskan kuuloista. Mutta se siitä. Mun karvainen vauva tuli tohon viereen sohvalle ja kehrää mytyssä.

Huomenna (siis kellon mukaan tänään) on työt junamatkan päässä, jälleen kerran. Mää en jaksa ja mua ei kiinnosta. Puoliksi toivon joka kerta, että joku olisi pois, niin saisin treenata. Mutta kuitenkin jokainen tapaus on kiva ja puoli tuntia / kolme varttia sujuu äkkiä. Paras osa päivästä on kotimatka. Tyhmä minä. Ryhdistäytymistä ohjelmistoon ja äkkiä.

Dick laulaa telkkarissa.

On aika kivaa kun ihmiset on onnellisia. Kuten noi kaksi tuolla. Kyllä minäki muistan millasta se joskus sillon oli.

Eilen ja toissapäivänä jätin tekemättä yhden homman, joka on PAKKO suorittaa tänään. Eli pitäs nousta sohvalta ylös. Nyt. Ihan just. Kohta. Joojooäiti.

Eilen tein kuitenkin jotain töiden lisäksi. Oli maistelut :P Tosin meitä oli vaan kolme. Pohdittiin jälleen kerran sitä, että aika turhauttavaa. Ja mua ottaa IHANSIKANA päähän, kun en marraskuun puolivälissä pääse paikalle. Kaikkea kivaa tiedossa, Fazerin spessujutut mukaan lukien (vai mukaanlukien?).

Ärrh. Ny menen.

On ollut mukava ilta :)

Positiivinen vaikutus loppui klo 23 tänään. Sen jälkeen on vituttanut ja ärsyttänyt ja itkettänyt ja harmittanut ja kaikenlaista muuta. Kylläminäsentiiän, että ohi menee nukkumalla. Ei vaan jaksais ny odottaa aamua.

Tein kinkkujuustopiiragan tossa illan ratoksi. Salladin kanssa syöskentelin, eräällä ikeahaarukalla, jonka piikkiosa on metallia mutta varsi kuplikasta muovia. Napsahti poikki siitä liitoskohdasta. Niin että salaatti lenteli lautaselta pitkin minua, sohvaa ja lattiaa. (Kyllä, söin telkkarin ääressä. Olen sohvaperuna.) MUTTA: en edes kironnut. Keräilin vaan ja hain paperia.

Sopii muuten hyvin fiiliksiin, että toi vittusaatanan johto ei tuota virtaa sieltä pistorasiasta tähän koneeseen kunnolla. Pitää olla just oikeassa asennossa toimiakseen.

Positiivinen aspekti sentään jollain lailla on se, että ostin vanhan Batman-leffan tänään. Jei. Vaikka mulla ei kyllä ole rahaa semmoiseen. Mitä tämä teko kertoo minusta? Ainakin sen, että en hallitse rahankäyttöäni. SenKin, että mulla ei ole itsekuria. Mutta tämä jälkimmäinen seikka on voitu havaita myös tarkastelemalla mun ulkoista habitusta.

Valivali. Ny loppu.

Omituisin sunnuntai aikoihin. Katti herätteli pitkin aamua, mutta ei harmittanut. Kuuntelin koulutusbiisejä ja totesin, että enää viimiset kolme opeteltava ulkoa ja sitten on 2. taso periaatteessa hallussa :) Jei... Ja niistä kolmesta kaikki meneekin jo melkein, eli marraskuun loppuun mennessa pitäs sujua HyVin.

Yhdeltä alkaa treenit, neljältä pitäs loppua. Ehkä pikkusen yhtä biisiä katsottava, muuten ne on heleppoja. Neljän jälkeen äänestämään. Tekis mieli käydä jossain syömässä, mut ei oo rahaa, joten kotikokkailuja tiedossa. Naapurin eukolta (opiskelukaveri) voisi tietysti kysyä, tulisko ruokaseuraksi. Sanoi viettävänsä kotipäivää.

Mä olen hyvällä tuulella. Mitä tää tämmönen on? Häh?

Ei oo niin mölli olo enää. Päivän koulutus oli oikeastaan aika jees. Soitin ulkoa ne 3 biisiä. Viimisen kadenssissa räpelsin, mutta muuten meni putkeen. Tuli aika kova hinku taas treenata...

Tälle illalle olis ollu baaripyyntö, mutta eipä tuo tili oikein anna lupaa mihinkään. Kävin ruokakaupassa, joten se olkoon päivän luksustapahtuma. Pistin kaverille jo viiden maissa viestin, etten oo lähdössä. Ei vastannut, joten hetki sitte soitin. Ne oli keikan jälkeen jo alottelemassa, mutta nou herneitä mun poisjäännistä, joten all is well.

Nyt vois jo mennä yöunille, väsyttää ihan pirusti. Möntti herätti varttia vaille viis aamulla. Sitten kuudelta, puol seiskalta, seiskalta, puol kasilta jne. Viisi yli yhdeksän nousin lopullisesti (kuuden aikaan pistin sille kyllä jo sapuskat kuppiin). Nyt se nukkuu Mun Sängyllä, mokoma <3

Koulutus alko kymmeneltä (olin paikalla vartin myöhässä, koska eka bussi meni etuajassa) ja loppui kolmelta. Jäin sitte kuitenki observoimaan, kun ei niitä merkintöjä muuten oikein tahdo kertyä. Puoli seiskan jälkeen lähdin kotiin. Kauppaan ja joo... Vitutti ku lompsotin kumpparit jalassa Hämeentietä valtsuun. Päätin, että ulisen tänne, ku oon nyt NIIIN superhypermegayksinäinen. Ja että ei kuitenkaan olis huvittanu lähtee mihkä baariin, ku ei oo rahaa. Huomenna pitää viiä 16 euroa yhestä kirjasta. Kraah.

Joo. Ja en tiiä olisinko välttämättä kaivannu niinkään ystävien seuraa. Enempi mua tympii olla parisuhteettomassa tilassa. Karmea halipula ja pussailupula ja sellasta. Kaikkea.

Ja sitten päästään siihen, että mä en mielestäni ansaitse ketään miestä. Että mä olen läskistynyt ja liian pitkä ja sillai. Mulla on sellanen ihankiva persoona ja omituinen huumorintaju, mutta ei ne riitä. Porsas mikä porsas.

Ahistaa toi koulutuskin. Tänään siellä oli kivaa, mutta emmmmätiiiä. Se on erityinen opetusmenetelmä ja mulla ei ole sen mukaisia töitä, joten toteuttaminen jää näihin koulutuskertoihin, joita tänä syksynä esimerkiksi on vaan kaksi. Haluan jatkaa, mutmutmut. *ämpyilyä*

Itketti subin sairaalasarjassa se vauva, jolta leikattiin joku tyrä. Vaikka se menikin ihan hyvin ja kaikkkkkea. *tarve lisäillä ylimääräisiä kirjaimia*

Iskä äsken kontaktoi mesen kautta, kysyi oonko kuullut uutisen. No enpä ollut. Veljien kaveri ja mun lukiotuttu on menneet kihloihin. Onnea sinne juu. ****-kohta-28-vee ei ole saanut aikaan yhtään mitään. Paitsi yhden käyttökelvottoman tutkinnon, jolla ei saa töitä.

Mut joo. Kyl mä taas huomenna reippailen. Tänään nyt vaan ottaa päähän kaikki ja ahdistaa ja tekis mieli mennä asumaan salille.

Nyt ne on ollu päässä klo 11.15 alkaen, eli reilut 12 tuntia. Vieläkin vähän heittää päästä - huimaa lievästi, mutta alan jo ehkä tottua. Kai. Tuntuu että nää ei ole tarpeeksi vahvat, mutta niin se pitäskin olla. Se tuntemus siis, koska miinusta on nyt vähemmän. Hullua...

Väsytti ihan pirusti koko päivän. Nuokuin meno- ja paluumatkalla junassa. Töissä olin vähän ärhäkkänä, kun yksi hihitteli koko ajan ja toinen ei muuten vaan keskittynyt. Ehdin treenata vartin, mutta siitäkin oli jo hyötyä. Viimeinen oppilas sai olla harjoitusyleisönä, toinen osa meni jees ja neljäs melkein. Alussa söhlin vähän, mutta meni se silti. Treenitempo oli 153. Kokeilin ilman nakutinta supertempossa - melkein, melkein :P

Koulutuksen eteen olen tehnyt hävettävän vähän, eli en juuri mitään. ARGH. Yhden vapaapäivän olisi tarvinut tähän väliin. No, huomenna sitten noloilen.

Ny petiin.

Jei!!!! Tuli päivällä tekstari, että silmät haettavissa huomisesta alkaen :) Haen ne kyl HETI.

Mustat, titaania - mii laik.

Mustat päältä, valkoiset sisäpuolelta, muovia - mii laik oolsou.