Nestearska ajattelee

Kuumetta on, vaan ei suuresti. Ihan vähän on nälkä, eli en ole enkä voikaan olla pahasti sick. Päivä meni nukkuessa ja sohvalla möllöttäessä. Pidin puhelinta suurimman osan ajasta äänettömällä, koska en kaivannut ylimääräisiä herätyksiä. Saldo: puheluita ja viestejä enemmän kuin yleensä parissa päivässä. Vastailin niihin tuossa sitten vähitellen.

Voi vitsi, kun onkin jännää.

Ja mitä nälkään tulee, ei huvita kuitenkaan syödä. Sen verran vielä huono olo. Ristiriitaista.

Jospas sitä katsoisi Sinkkuelon 6. kautta. En päässyt ketään kosimaan tänään, joten sarja sopii päivän henkeen.

Viime talvena kitisin lapsista, joita ohjasin. Tänään kohtaamaani pojuun verrattuna olivat Enkeleitä. Tai eivät ainakaan käyttäneet nyrkkejään.

Matkustin siis junalla, as always, kohti työpaikkaa. Viimeiseltä asemalta ennen omaani tuli kyytiin aasialaista alkuperää oleva äiti n. 5-vuotiaan poikansa kanssa. Kiinnitin heihin huomiota, koska puhuivat keskenään suomea. Eivät kovin hyvin, mutta kuitenkin puhuivat. Se oli mielestäni yllättävää, koska yleensä kuulee käytettävän omaa äidinkieltä äidin ja pienen lapsen kesken. (Sitäkin kuului sitten myöhemmin.) Lapsi oli ikäistensä tapaan energinen ja puhui kovaan ääneen jatkuvalla syötöllä. Hänellä oli myös pilli (sellainen kuin esim. erotuomareilla), johon puhalsi välillä. Kovaa.

Poju osasi olla myös kohtelias. Moikkasi iloisesti konduktööriä ja kysyi, saisiko hänkin oman lipun. Saihan hän - kiitti perään. Hauskaa oli myös kuunnella, kun lapsi lauloi muutamaa lastenlaulua suomeksi.

Syy ärtymykseeni tuli kuitenkin siinä vaiheessa, kun oli kuulutettu saapumisesta määränpäähäni. Käännyin laittamaan kirjaa reppuun, joka oli viereisellä istuimella. Äiti puhui ystävänsä kanssa jotain, eikä kiinnittänyt poikaan huomiota. Istuinten välistä tuli pieni nyrkki ja moksautti käsivarteeni. Olin hieman tyrmistynyt ja katsoin lasta hetken. Poju pisti välistä kätensä uudelleen - ja löi kovempaa. Se tuntui. Teki mieli älähtää jotain äidille aiheesta, mutta päätin pitää suuni kiinni. Olisi kuitenkin syyttänyt mua.

Vaunun eteisessä poika tunki eteeni. Eipä siinä mitään, lapselle on toki mielenkiintoisempaa katsoa oven ikkunasta kuin pönöttää jonossa. Mutta huomatessaan mut päätti sitten tallata varpailleni. Kahdesti. Mulkaisin hyvinkin vihaisena...

Juna onneksi pysähtyi ja pääsin samantien ulos. Olen tyytyväinen itsehillintääni, pidin suuni kiinni. Mutta sen vaan sanon, että mua jumalauta vituttaa lapset jotka on noin röyhkeitä!

Tulee kiire. Pitäs pakata opetuskamat ja pukea. Ja ehtiä junaan. Tämmöstä se aina on.

Jeeeee. Tosin voidaanko sitten odottaa junien myöhästelevän? Pitäs mennä töihin, jos vaan puhtia piisaa. Ja saa luvan piisata. Ei kiinnosta myöhemmin järkkäillä niitä tunteja, kun viikonloput on ainoa vaihtoehto.

Asiasta toiseen. Pistin tuossa aiemmin illalla konserttikutsua entiselle opettajalleni, sille ekalle soitto-sellaiselle. Parille muullekin lähetin sen sähköpostin. Nyt tämä ope oli vastannut - ei pääse, on kuulemma jo tuplabuukannut sen illan. Harmittaa. Vaikka tietysti ihmisillä on menonsa. Sillä ihmisellä varsinkin. Mutta eipä tuo toivottanut lykkyä soitantaan tai mitään. Jotenkin olisin odottanut sitä. Blaah.

***

Violetit tulppaanit ovat edelleen hengissä. Valkoiset heitin päivällä pois. Noista survivor-yksilöistä leikkasin vähän varsia ja vaihdoin maljakon veden taas kylmäksi. Saa nähdä kuinka pian lahoavat. Tai lakoavat.

Unirytmi on viime kesästä asti ollut päin persettä. Joululoman jälkeen entistä enemmän. Ilman pakollista syytä ei kiinnosta nousta kovin aikaisin. Tarttis varmaan tehdä jotain.

Taidan tästä mennä tiskailemaan ja suihkuilemaan ja sillai. Huooooono olokin.

Snadisti tympii, mutta se ei ole uusi juttu. Jos menisi petiin ahdistumaan. Kurkku pikkusen kipiä.

Vian hotpot-soppa oli aika hyvää, se jossa oli jonkunlaista pastaa ja lihabulleroita. Tai mitä siinä ny olikin.

Mutta kuumuus liittyy tällä kertaa kuitenkin aurinkoon ja asuntooni. Ikkunoita ei voi pitää auki kovin isosti, muuten kissa karkaisi melko varmasti. Onneksi toi pienenkin läpivedon järjestäminen auttaa jo kivasti.

Tänään saisi tulla postia. Tuli eilenkin, mutta ei mitään kiinnostavaa.

Peruin osallistumisen illan treeneihin. Nyt ehtii tehdä loppuun sen ärsyttävän tekstin. Blaaaaaaah. Töihin kyllä ensin, mutta ne loppuu jo puoli viideltä. Jei.

Naapurin pikkupoika joskus muinoin sanoi siskonsa mukaan iltaisin, että nyt on öö, pitää pistää ööpuku päälle.

Taidan toteuttaa tuon.

Tolla suomalaisella oscar-kommentoija-naisella on kivat hiukset. Sekä väri että pituus. Huvittavaa vaan, että rouvan kasvoja on tietenkin ehostettu ja niissä on väriä/eloa, kun taas rintakehä ja käsivarret ovat jokseenkin vitivalkoiset... Kukin tyylillään.

Öötä.

Minä teen sitä. Ensin puran kaksi pahvilaatikkoa ja niiden kannet tuosta muovipakkauksesta, sen jälkeen kokoan ne. Toiseen pistän joulukoristeita, jotka on vaeltaneet kaikenlaisissa pusseissa pitkin kaappeja. Jospa pysyisivät nyt tuossa yhdessä. Toiseen sitten jotain muuta.

Päivän leffa oli nimeltään Arn - temppeliritari. Aikas hyvä kaikenkaikkiaan. Musiikit miellyttivät. Maisemat miellyttivät. Näyttelijät miellyttivät - tosin se yksi suomalainen vähän huvitti. Taistelut oli kuvattu lyhyesti, mikä miellytti erityisesti. Kyseisestä ritarihässäkästä olisi saanut verisemmänkin eepoksen helposti. Naispääosan näyttelijällä oli Isot silmät. Hänessä oli mun mielestä paljon samaa kuin Maria Bonneviessä, joka näytteli mm. Jerusalemissa ja Dinassa. Siis muutenkin kuin ulkonäön suhteen.

*

Kävin puoli tuntia sitten kaupassa ja vilkaisin ilmoitustaulua huvikseni. Jonkun kissanpentu on kadonnut :( Vaikea uskoa, että se täällä kaupungissa enää löytyy.

*

Eilen illalla/yöllä noita ketjuja lukiessa kävi tympimään ne lainaustenlainaustenlainaukset. Ja tänään kaikki henkilöketjut. Ja semmoiset. Mutta eihän mun ole pakko niitä lukea, joten turha inistä.

Taj Mahal on aika hieno, näin telkkaristakin katsottuna. Ja en voi uskoa, että taas on nälkä, kun eilen illalla syötiin niin hirmusti. Muuten voisin luvata itselleni, että pysyn kevyellä linjalla, mutta kun... Haluan kumminkin jotain mässyä leffaan x)

Mulla ei ole itsekuria taas ollenkaan.

Sukat jalkaan ja laukkuun puhelin ynnä rahapussi. Avaimetkin jos muistaisi.