Tänään kokoonnutaan ensimmäisen kerran. Tosin yksi justiinsa ilmoitti olevansa kipeä :( Mut on meitä silti neljä :) Parhaana päivänä sitten seitsemän!
Nyt pitäs vaan päättää, minkä työn otan mukaan. Varmaan virkkaan niitä kukkia mallilla, jonka testasin (ja jonka luovutin kissan leluksi, kun se siihen niin ihastui). Ei oikein ole muuta semmoista nyt tekeillä. Paria eri lankaa mukaan, niin on vaihtelua. Voisi kokeilla ehkä siimaa ja heijastinlankaa... Joooo. Kokeilen ehkä jo heti x)
Lähen tossa kohtapuoliin kohti keskustaa. Mennään kisahallille jumbbailemaan (minä siis edelleen kuolemaan, kesän harrastuksista huolimatta). Kahteen höykytykseen ja kahteen venyttelyyn ehditään osallistua, välissä pien tauko.
Palailen, mikäli selviän hengissä :)
Oon tänään taas heräillyt ja suoritellut erilaisia arkisia hommia. Koittanut olla näyttämättä omaa väsymystä kaverille, jolla on muutto- ja syysstressiä ja kaikenlaista synkistelyä menossa. Millä sitä jaksaa piristää toista, jos on itse nollatilassa? Tai vähän sen alapuolella.
Horisontissa on jotain töhryä. Ehkä siitä tulee selvyys tässä joku päivä. Sillä välin jatkan virkkaamista. Suihkutin tohon ekaan kukkaseen kissanminttua ja annoin kissalle leluksi. Sai hepulin.
Heräilin.
Nousin.
Suihkuilin.
Pukeuduin ja söin jälkiuunileipää.
Join teetä.
Kattelin telkkaria.
Pällistelin netin ihmeellisyyksiä.
Naureskelin kaverin kanssa.
Kävin kahdella kirpparilla ja yhdessä perintöpuodissa (=kirppari oikeastaan sekin).
Ostin nuottitelineen ja mapillisen käsityöohjeistusta virkkaukseen ja neulontaan.
Käytiin pizzalla/kebabilla ja juotiin lokalokaa.
Puhuttiin lisää.
Tultiin mun luo.
Katottiin ponillekyytiää.
Juotiin teetä.
Jatkoin netin pällistelyä ja telkkarin töllistelyä.
Vollotin, kun norjalaisten vanhusten iloksi järjestettiin aktiviteettiviikko ja ne vanhat ihanat ihmiset oli niin onnellisia.
Vollotin, kun fst:llä tuli eka osa minisarjasta, jossa nuorella naisella ei suju kovin hyvin.
Koitin kattoo netistä millon se toinen osa tulee.
Söin vesimeloonia.
Rapsuttelin peukalonpieltä.
Pohdin.
Mitähän sitä seuraavaksi tekisi?
***
Kaveri pääsee koulun puolesta viikon reissuun Abu Dhabiin. No costs. Ihan jees. Ja vielä keskellä talvea. Hohhoi... Kyllä mäkin sitten joskus, kun saan töitä :)
Minusta on erikoista, kun ihminen ensin raivoaa blogissaan siitä, miten me muut täällä ollaan sitä ja tätä ja vaan valitetaan omista ongelmistamme, kun meitä sentään pidetään ihmisinä yms. yms. yms. yms. Lähes samaan hengenvetoon kirjoittaa, että ei hänelle vaan tule näitä "olet-ihq-jaksamista-halipusnus"-viestejä ja ketjuja. Ihan vaan tulee mieleen, että jos ko. henkilölle joku sellaisia laittaisi, saisi todennäköisesti vaan lisämöykkäämistä vastareaktiona. Eli miksi pitää valittaa ettei huomioida, jos kiukkuaa siitä huomioimisesta kumminkin?
En vaan tajua. Mutta eipä ole mun asianikaan. Jos haluaa hankaloittaa sosiaalista kanssakäymistä ihmisten kanssa, niin aivan vapaasti.
Ei mulla muuta. Tästä aiheesta.
Kello näytti vähän vaille puoli yhtä, kun asettelin naamaani kylppärissä peilin edessä. Kuului epämääräistä pörinää, ilmanvaihtoluukun suunnalta. Ajattelin ensin, että naapuri siellä päästelee ääniään. Vaan kun ääni jatkui ja voimistui hetkisen kuluttua, päättelin äänen tuottajaksi ötökän. Ehdin miettiä elukan sijaintia jonkin aikaa (esim. peilikaapin lamppukotelo) ja lopulta annoin asian olla.
Ollessani harkitsemassa kylpyhuoneesta poistumista, ilmanvaihtoluukusta (pyöreä härpäke huoneen yläosassa, parin sentin verran auki) putosi pörisevä, 2-3 senttimetriä pitkä OTUS. Säikähdin niin pirusti.
Ensimmäinen reaktio (tosi järkevä, tietenkin) oli sulkea ovi ja sammuttaa valo. Töihin en voinut kumminkaan vielä lähteä, koska kisun laatikko on kylppärissä ja ovea ei voisi jättää kiinni tunneiksi. Urheana otin adidassuperstarin kätöseeni ja sytytin kylppäriin valon. Avasin oven ja odotin ällötyksen lentävän päin pläsiä.
Ei lentänyt vaan mönki suihkualustalla. HYIHYIHYI. Pörisi. Kiva ihminen olisi ehkä ujuttanut sen purkkiin tms. ja vienyt ulos. Minä en ole niin kiva. Mätkin ahdistuksissani elukan hengiltä. Se nyki aika sitkeästi, joten läjäytin aika monta kertaa. Harmi sinänsä, kun mätkimisestä se meni kasaan ja näyttää kuvassakin paljon pienemmältä.
Tutkailin elukan olemusta hetken ennen pönttöön heittämistä. Ei keltaista eikä valkoista raitaa karvassa, kuten kimalaisilla. Turkkia kumminkin oli saman verran, vähintään. Tumma väri nyt selittyy kylläkin sillä, että se ilmanvaihtokanava Ei ole kovin Puhdas. Ällöttävän isot jalatkin sillä oli.
Nyt sitten ahdistaa, että niitä putkahtelee sieltä lisää. Esimerkiksi yöllä, kun en ole hereillä niitä tappamassa. Pitäisiköhän soittaa huoltoyhtiöön...
Asiasta kukkaruukkuun, tämmöinen se huppari on, jonka väkästin (siis koristelin) Taiteiden yössä :)
Ja tässä on kenkä, jonka ansiosta mulla oli päkiät paskana pari viikkoa sitten xDD
http://www.youtube.com/watch?v=HcgxkWKqGxQ
Ei hitto että tuostakin on jo aikaa. Mulla on vanha olo.
Ei ollut kunnollista kesää kuin ehkä viikko. Ja mopoa mulla ei ole koskaan ollut.
Juttutuvassa oli kivoja ihmisiä ja hyvää lohikeittoa. Sitä oli Paljon. Suklaapommi oli ihan törkeän hyvä jälkiruoka. Pala suklaabrownieta, valkosuklaamoussssseeeeeta ja vadelmajuttua siinä päällä, suklaajäädykettä tms. kolmantena ja 2 mansikanpuolikasta. Oli hintansa arvoinen setti.
Opin myös, että jos jollain on poika- tai tyttökaveri, niiltä pitää kysyä, onko ne näin *näyttää käsillä sydäntä* :D
Lähdin ravintelista kotona käymään, lähinnä lisävaatetuksen ja juomien takia. Tarkoitus oli siirtyä puistoon, kunhan muutkin sinne siirtyisivät. Pienen odottelun ja puhelun jälkeen sinne lähdinkin. Uusvanhan hupparini kanssa. Oli aika väsynyt olo jo mennessä ja pientä alakuloa havaittavissa. Mukavaa pööpöilyä siinä kumminkin harrastettiin, eli jutustelua ynnä juomailua. Jossain vaiheessa kumminkin parin päivän tohina ja iloisen leikkiminen kävi voimille ja tuli kamala ikävä mummua. Ulisin eräiden olkapäitä vasten (kiitos teille...) ja lähdin sitten pois. Sanoin osalle ihmisistä heipat, mutta en viitsinyt selitellä kaikkoamista. Pahoittelut siitä.
Harmittaa tavallaan, että jäi lyhyeksi istuminen. Toisaalta nyt on sen verran rätti olo, ettei paljon jaksa liikkua sohvalta. Oikeastaan voisi mennä jo peittoihin.
Päivällä sitten ehkäpä Hakaniemeen, lentohärveleitä katsomaan (tai mitä ne on). No se redbull-juttu kuitenkin. Jos jaksan.
Kesä alkaa vissiin olla ohi, kun ei meinaa pärjätä yöllä pelkkä pussilakana peittona. Täytyy tunkea joku viltti tms. sinne sisään.
Äiti sanoi tänään aika osuvasti, tavallaan. Että nyt tuntuu taas normaalilta olo, kun on surua. Viime syksynä kuoli eno, keväällä (vai kesän alussa? miten mä en muista...) äidin täti. Eli mummun sisko. Viime yönä kuoli sitten tämä isän äiti, eli toinen mummu. Kyllä tämä päivä meni oikeastaan asiaa kelaillessa, vaikka terasseilu olikin kiva tauko siihen väliin. Puhuin ihan läpiä päähäni. Bändäri muuten maistui oikein hyvältä, Rassukka oli sellanen semikiva.
Kuuden maissa täti (sen kuolleen enon vaimo) lähetti viestin. "Murhemielin menetykseenne syvä osanottoni. Voi sentään kuinka koskee luopuminen rakkaasta." Oli siinä vähän muutakin, mutta tuo alku oli mulle ehkä merkityksellisin.
Rymy-Eetussa oli kahdeksalta Mauri Koivuniemen (lue: Pauli Hanhiniemi) keikka. Kansanmusatyyppistä meininkiä, tykkäsin Kovasti. Onkohan se levyttänyt niitä biisejä...
