Nestearska ajattelee

Viime kesänä haaveilin semmoisesta kotimaa-kiertueesta. Halusin käydä Kuopiossa ja kaikenlaisissa muissa paikoissa. Vaan eipä ollut rahaa. No tämän vuoden keväällä ihan oikiasti suunnittelin reissua, kattelin karttaa ja laskin kustannuksia ja vertailin. Ja totesin, että ei varmaankaan ole rahaa. Toissapäivänä lukioaikainen tuttu kirjoitti statukseensa fb:ssa, että on menossa juurikin niille seuduille, joille olisin tahtonut mennä. Blaah. Mutta onneksi jotkut pääsee reissuihin :)

Hirmuisen moni tuttu on käynyt parin vuoden sisään New Yorkissa. Tai jossain päin Italiaa. Tai ylipäätään reissannut. Ehkä minäkin sitten eläkkeellä. Säästän sukanvarteen niin saatanasti seuraavat vuosikymmenet. Paitsi että ne rahat menee opintolainan maksamiseen.

No, aina pääsee vähintään mökille :)

"Miten voi keskellä kesää saada kuumeen?" kysyi kaveri, kun pistin viestiä ja marisin, että toista päivää on lämpöä. Niinpä. Mahakin vissiin sekasin. Aika ihanaa.

Samat tänne kun feispuukkiin.

Se Pasta:

Resepti on Maku-lehden numerossa 1/09. Ohjeesta tulee sen mukaan 2 annosta, mut ne on kyllä aika reiluja. Tai sitten me tehtiin vaan sitä itse pastaa sen verran enemmän että jäi toiseksikin päiväksi :D

1 rkl oliiviöljyä
4-5 herkkusientä viipaloituna
1 valkosipulinkynsi silputtuna
(tilkka valkoviiniä)
2,5 dl ruokakermaa
2,5 dl tomaattimurskaa
suolaa
mustapippuria
rosmariinia
4 (50 g) viipaletta parmankinkkua
300 g tagliatellepastaa

Lisäksi:
rosmariinia
parmesaania

Omia huomioita:
Käytettiin tuoreita herkkusieniä, jätettiin jalat pois kun oli muutenkin isoja.
Ilman valkosipuliakin tuli hyvää :P (Äiti ei voi syödä sitä, niin ei laitettu sitä.)
Rosmariinin voi korvata esimerkiksi tuoreella basilikalla.
...ja parmankinkun pekonilla (tosin se on aika suolaista, eli yleistä suolan määrää kannattaa pienentää).

1. Kuumenna pastan keittämistä varten vettä ISOssa kattilassa.

2. Kuumenna oliiviöljy paistokasarissa. Lisää pannulle herkkusienet. Kääntele, kunnes sienet ovat saaneet väriä ja enin kosteus on haihtunut.

3. Lisää sienien joukkoon valkosipuli. Lorauta sekaan halutessasi vähän valkoviiniä. Lisää kerma ja tomaattimurska. Mausta (suola, basilika/rosmariini, pippuri) ja anna porista hetken aikaa.

4. Paloittele parmankinkkuviipaleita pienemmiksi ja lisää pannuun. (Jos käyttää pekonia, siivut kannattaa paloitella, paistaa erikseen ja lisätä vasta pastan ja kastikkeen yhdistämisen jälkeen mukaan.)

5. Keitä nauhapasta väljässä, suolalla maustetussa vedessä pakkauksen ohjeen mukaan al denteksi.

6. Valuta pasta siivilässä ja kumoa se takaisin kattilaan. Kääntele kastike joukkoon. (Ja lisää pekoni...)

7. Koristele rosmariinilla/basilikalla. Raasta päälle parmesaania. (Me käytettiin sitä juustomurua, jota saa pussissakin. Pistettiin vasta lautaselle oman annoksen päälle.)

8. Syö hyvän vaalean leivän kanssa :)

p.s.
Veikkaan että toi soosi toimii ilman mitään kinkkujakin. Oli meinaan maistaessa Hy-Vää :P

************************

Ne Lätyt:

1,5 dl kaurahiutaleita
1,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
0,5-1 tl suolaa
5 dl maitoa
2 kananmunaa
1-1,5 dl mustikoita (muutkin marjat käy)
rasvaa paistamiseen

1. Sekoita kuivat aineet keskenään.

2. Lisää maito ja sekoita.

3. Lisää kananmunat, sotke taas.

4. Lopuksi marjat joukkoon.

5. Laita pannulle nökäre rasvaa ja paista Hyvä Lättyjä :) Eivät välttämättä kaipaa mitään lisäkettä, mutta vaniljajäätelö tai kermavaahto sopii kaveriksi, jos näitä syö esim. jälkkärinä.

No se äitee lopultakin tuli kyläilemään, kun pari vuotta ensin suunnitteli. Ja oli ihan rehellisesti sanoen kivaa. Ei kertaakaan edes oikein väitelty, kun yleensä tulee tappelu jossain vaiheessa. Äiti relas kerrankin. Ja minä.

Tiistaina hain mamman asemalta, juna oli tunnin myöhässä. Onneks ei ollu itellä pitkä matka, niin ei tullu turhaa odottamista. Käytiin kaupassa ja tehtiin ruokaa. Ihan ällöttävän hyvää pastaa. Kävin Alkossa etukäteen - erästä kuohuvaa ja toisenlaista valkkaria. Nam. Katottiin Hynttyitä yhteen.

Keskiviikon agenda: brunssi kotona, juomat Sinebrychoffin museon vieressä siinä kahvilassa (Fanny taitaa olla nimi), näyttelyn katsominen, kävelyä, ruokailu La Famigliassa, visiitti Arabian/Iittalan myymälään Hämeentien päähän, iltapalaa ja Todella upeetaa kotona.

Torstaina noustiin vähän aiemmin ja mentiin halliin aamiaiselle. Ateneumin Kalevala-näyttely ja lopuksi soppaa/pizzaa Juttutuvassa. Kotona leivokset ja teetä, tavaroiden pakkaaminen ja äiti-ihmisen saattaminen junaan.

Tänään en o tehny mitään. Paitsi syönyt lätkäsalmiakkeja ja hedelmäkarkkeja, niitä joita on Lauantaipussissa. Löysin siitä asematunnelin Kompassiaukiolla olevasta jämätukkukarkkisipsikaupasta pussin pelkästään niitä kahta lajia. Luettavana on ollut jälleen kerran Laura Honkasalon Tyttökerho. Nyt tuolla ulkona sataa ja ei edelleenkään huvita lähteä mihinkään. Lehden päätoimittaja pisti vähän noottia, että mainokset pitäs saada mahdollisimman pian taittajalle. No niinpä. Toukokuun lopussa laitoin sopimukset ja ahdistelin vielä ennen juhannusta mainostajia. En tiedä moniko lähetti materiaalit, mutta vain kaksi lähetti tiedot mulle. Ahdistaa.

Äidin kanssa tuli puhuttua ja paljon. Kumpikin. Sanoin, että mua ottaa päähän kun en ole päässyt erinäisiin kouluihin ja oma soittotaidon taso ei ole se minkä sen haluaisin olevan. Ja kyllä se tietää, että mä haluaisin miehenkin. Helpotti hetkeksi, kun sai purkaa mieltä ja vastapuoli osasi suhtautua järkevästi siitä huolimatta, että on mun äitini.

Silti tänään on ollut synkistelyfiilis. Toi kaatosade nyt ei hirveästi piristä, vaikka toisaalta onkin kiva mennä tohon sängylle ja nojata isoihin tyynyihin, juoda teetä ja lukea.

Kevennysurakkaan ei kuulu kovin hyvää. SeKin harmittaa. Tarttis tuki-ihmisen. Äidillä on sama ongelma, mutta en mä sen kanssa pysty "suorittamaan". Siitä huolimatta mitä tossa ylempänä lukee. Painonvartijat ei houkuttele pätkääkään, koska se pistelasku ahdistaa. Se henkilö pitäs olla joku (mieluiten ei toi paras kaveri alakerrasta koska se ei osaa samaistua mun tilanteeseen), jonka kanssa ei välttämättä ole edes hirveästi muuta yhteistä. Ja joka patistaisi mut lenkille. Tai ylipäätään ulos. No. Ehkä se asuu mun pään sisällä jossain ja pitää vaan kaivella se sieltä esiin. Meenkin tästä hakemaan topseja.

Pistin joskus Möntin kuvia lol-catz-sivulle. Kävin pitkästä aikaa kattomassa ne ja kas, niihin on muutkin tehneet tekstejä :D Valikoin tähän muutaman linkin.

http://images.icanhascheezburger.com/completestore/2008/7/7/128599595916827703.jpg

http://images.icanhascheezburger.com/completestore/2008/7/8/128600251376436236.jpg

http://images.icanhascheezburger.com/completestore/2008/7/9/basementcatmin128600661765856110.jpg

http://images.icanhascheezburger.com/completestore/2008/7/1/monocromatikcat128594357246942713.jpg

http://images.icanhascheezburger.com/completestore/2008/7/1/yoocantleev128594245184698993.jpg

http://images.icanhascheezburger.com/completestore/2008/7/1/mahantennastel128594207042628831.jpg

http://images.icanhascheezburger.com/completestore/2008/7/3/omgomgomgo128595777829956341.jpg

http://images.icanhascheezburger.com/completestore/2008/7/6/dismyarmnot128598649277332786.jpg

http://images.icanhascheezburger.com/completestore/2008/7/7/2ceiling98128599392243801307.jpg
(tästä kuvasta oli tehty 48 versiota :D)

http://images.icanhascheezburger.com/completestore/2008/7/1/newmsofficeas128594231349982336.jpg

Hehee.

Tänään oli hieno päivä ja se vielä jatkuukin, kun mennään yöllä Dottiksen kanssa leffaan :) Ja Ihodelle tiedoksi, että tarkistin sata kertaa liput ja päivän ja näytöksen, hoho...

Päätin jo viikko sitten mennä näkemään, kun teinitytöt kiljuu tänään poikien perään. Alustin juhlavaa tilaisuutta juomalla mansikkasiiderin Kampin keskuksen jollain terassilla joskus siinä kolmen jälkeen. Juoman loputtua suoritin siirtymisen Tennispalatsin aukion sivustalla oleville portaille. Tässä vaiheessa niitä lapsia oli jo aika paljon aitojen tykönä.

Ohjelmassa oli odottelua, istumista, seisoskelua, ja lopulta itse asiakin. Toki ensin oli joku pukeutumiskisa niiden kesken, jotka oli vääntäytyneet leffan hahmoiksi.

Näin sitten ne Weasleyn veljekset, eli Phelpsin identtiset kaksoset vuosimallia 1986, ihan hyvältä paikalta. Niillä oli molemmilla huono ryhti, mutta ihana british accent. Mukahauska juontajanainen haastatteli niitä 5 minuuttia, minkä jälkeen haaskalintumainen Rita Tainola kumppaneineen (mm. Ylen ja Maikkarin tyypit) pääsi tekemään syväluotaavia kahden kysymyksen haastatteluitaan. Ja ottamaan kuvia. Minäkin otin.

Phelpsit jakoivat signeerauksiaan ja punaiselle matolle (hahhaa, oli siellä sentään joku riepu maassa) saapui Suomen kutsuvieraskermaa, eli ainakin seuraavat henkilöt: pääministeri Vanhanen (eukkoineen), wannabe-juoksija Pöyhönen (eukkoineen, kuka ikinä se nykyään onkin), ohjaaja O. Saarela (eukkoineen, eli Jenni Banerjeen kera), loikkiva T. Evilä (eukkoineen ja rumine aurinkolaseineen), Perhe Lipponen, juontaja H. Paasonen (yksinään), poetsoftöfoollin laulaja (yksinään). Noita kuvattiin eniten, eli kai ne oli sitten kiinnostavimpia. Meni siitä lauma muitakin, mutta eipäs kiinnostanut enää jumittaa paikallaan, joten poistuin kohti kauppoja.

Ostin maitoa.

***

Mainittava kuitenkin on, että Gryffindor-kuva topin selässä sai muutaman kommentin :) Huvittavin tapaus oli Suomalaisessa kirjakaupassa, kun yksi noidaksi pukeutunut yläasteikäinen tyttö pyöri aikansa mun lähettyvillä ja sai lopulta kysyttyä, että olinko ollut katsomassa niitä Potter-tyyppejä :D Jotain juteltiin hetki ja sitten se häipyi.

En ottanut vastaan työpaikkaa, jota hain. Tuli selvityspyyntö, tietenkin. Vein selvityksen eilen (oli muuten mukavampi naishenkilö palvelemassa kun viimeksi). Käsittelyaika toimikunnassa (tms.) on 30 päivää. Sitten selviää, tuleeko karenssia. Jos tulee, se voipi olla pari kuukautta. Jei. Hyvä puoli on se, että se lasketaan alkaneen jo selvityspyynnön lähettämisestä, eli kesäkuun lopusta. Enpä taida silti lähtee tänäKään kesänä reissuihin.

Mutta tuota joo. Hameen osat leikattu. Tarttis vielä ommella vähän. Helpompi tehdä kuin edellinen, hoffentlich.

Otsikko on keittokirjan nimi, tosin kyseisessä kirjassa on paljon muutakin luettavaa kuin itse ohjeet. Sen on toimittanut Pirjo Poutanen, painettu ja sidottu Gummeruksen Kirjapainossa. Copyright näköjään seuraavilla: ProAgria Hämeen Maaseutukeskus / Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskus / Suussa Sulavaa Hämeessä - ruuankehittämishanke. (Tähän väliin lykkään asiaan kuulumattoman mielipiteen: Mulle opetettiin aikanaan, että pitää kirjoittaa ruOan eikä ruuan. Kaikkea sitä nykyään hyväksytäänkin, räyh.)

Iskän 6-kymppisten menu oli aika pitkälti tästä kirjasta. Äiti innostui jo kevättalvella suunnittelemaan. Itelleni hommasin opuksen vissiin vuosi tai pari sitten, kun Wetterhoffilla osui silmiin.

Hinasin viimeksi mökiltä Helsinkiin kassillisen raparperia ja tänään teki mieli kiisseliä. Kirja kertoo raparperista tällaista:
"Kevään tunnistaa puutarhassaan viimeistään siitä, että raparperit työntävät punertavan ruusuiset lehtinuppunsa maasta. Raparperia eli barbaarien juurta käytettiin ulostuslääkkeenä jo 5000 vuotta sitten. Se kasvaa villinä Mongoliassa. Aasiasta sitä tiedetään tuodun lääkekasviksi Ruotsiin rikkaitten kauppaseurojen laivoissa 1700-luvulla, kun kaikki kiinalainen oli suurta huutoa. Vasta 1900-luvulla raparperi osattiin taltuttaa sokerilla raikkaaksi herkuksi."

Ohje kuuluu seuraavasti:

6 dl raikasta vettä
3 dl raparperinpaloja (itse käytin vajaat puoli kiloa)
1 kanelitanko
1 vaniljatanko (korvasin teelusikallisella vaniljasokeria, miten kukin tykkää)
3 dl sokeria (pistin vaan 2, kun kolmella tulee supermakeaa)
4 rkl perunajauhoja (omassa versiossa 3 rkl)
1 dl kylmää vettä (suurusta varten)

* Mittaa vesi, raparperikuutiot, mausteet ja sokeri kattilaan ja kiehauta raparperit pehmeiksi.
* Mittaa perunajauhot kuppiin tarkasti ja sekoita ne kylmään veteen.
* Ota kattila pois liedeltä ja lisää höyryävään nesteeseen tasainen perunajauho-vesiseos ohuena nauhana. Sekoita hämäläisen rauhallisesti (koko ajan). Varo vatkaamasta, ettei kiisselistä tule venyvää ja sameaa.
* Kuumenna kiisseli kiehumispisteeseen eli anna sen pulpahtaa.
* Kaada kiisseli laakealle posliinivadille jäähtymään. Päälle ripoteltu sokeri estää kiisseliä kuorettumasta.

Huom.
* Kaneli- ja vaniljatangot voi hyvin jättää vadin pohjalle, vaikka entisajan emännät ottivat ne talteen ja huuhtelivat kuivumaan uutta käyttöä varten.
* Kiisselistä saa sopan vähentämällä perunajauhon määrää (tai lisäämällä veden määrää). Soppa syntyy myös rusinoista, puolukoista, variksenmarjoista, ruusunmarjoista, viherherukoista, mustikoista ja tyrnistä.
* Syksyisin raparperien sijasta käytettiin perattuja karviaismarjoja tai hapokkaita omenia. Karviaisten kuoret siivilöitiin pois liemestä, muuten kiisseli valmistettiin samaan tapaan. Emäntien salainen keino saada maku täyteläiseksi on vieläkin lisätä sokerin kanssa hippu suolaa kiisseliin (no tätä en kokeillut).

* Moderni raparperikiisseli elää alkudrinkkinä, retkieväänä, jäätelön kastikkeena tai vaikkapa Nuutin päivän kiisselinä eli keskitalven pakkasten kuumana jälkiruokana murennettujen piparkakkujen päällä.

Että semmoista. Selailin netistä kaikenlaisia ohjeita ja muistin Eloveenuksen vinkeistäkin yhden version. Päädyin kuitenkin ylläolevaan, kun äiteekin sitä teki niin piti itekin kokeilla :P Muita huomioita mieleen jäi muutama ja ne ovat tässä:
* Älä tee raparperisoppaa, -kiisseliä tai -säilykkeitä (tms.) alumiinikattilassa - siitä voi irrota jotain ylimääräistä ruoan sekaan. Eli mieluiten teräs- tahi pinnoitettu astia.
* Tarjoa raparperiruokalajike jonkun maitopitoisen lisäkkeen kanssa (kermavaahto, jäätelö tms.), oksaalihappojen takia (ne sitovat elimistöstä kalsiumia).

Tuli muuten aikas hyvää.

Viime lauantaina tähän aikaan oli jokseenkin helpottunut olo, kun oli oma osuus tutkinnosta ohi. Loppupäivä opistolla meni häärätessä ruokien ja tarjoilun kanssa. Vähän vituttaa kun jotkut ei viitsineet tehdä mitään, mutta onneksi ei vaikuttanut lopputulokseen. Neljältä istuttiin kuulemassa konsertti ja sen aikana tuli viesti, että kisulla on joku hätänä. Skippasin jatkot ja läksin porukoille.

No kisu on nyt jo Melkein normaali. Se hiipii enää vaan vähän tossa eteisessä ja pelkää vaan vähän vessan ovea. Ja välillä lehteä/kenkiä/toista ovea/laatikkoa/muovista kassia. Tänään vien sen Helsinkiin kotiin ja ollaan siellä ens torstaihin. Josko se normalisoituisi siellä kokonaan. Meinasin pistää, että rauhoittuisi, mutta nythän se on ollut ihan ylirauhallinen. Oon saanut nukkua viimesen viikon ajan täällä yöt ilman yhtään herätystä aamuviideltä tai niillä main. Kisu on nukkunut joko mun jaloissa tai huoneen nurkassa korituolin alla, hyvässä piilossa. Se on muutenkin nukkunut ihan älyttömästi. Eilen illalla vähän suostui leikkimään ja hyppi keinutuolin (puisen sellaisen) selkänojaan. Liukui alas istuimelle.

Helsingissä ei oikein odota mikään tai mitään, mutta en mä jaksa toista viikkoa just nyt olla putkeen täälläkään. Koitan raivata ja siivota kämpän ko-ko-naan. Paitsi toisen asukin huoneen.

Nurtsilla on räksä.

Ei o rahaakaan taas, mutta onneksi toukokuun tuella sai maksettua heinäkuun vuokran. Tuli kesäkuun viimesenä päivänä sopivasti. Toivottavasti kesäkuun raha tulee viikossa eikä kahdessa.

Sormet on ihan turvonneet, kun eilen käytiin Ideaparkissa ja syötiin siellä pizzat. Oli hyvää, mutta mun versio jokseenkin suolainen. Janottaa edelleen. Omat ostokset rajoittui huovutettuun kisu-rintaneulaan ja Suklaamestarien inkiväärisuklaaseen. Vai suklaahan? Kumpikin kuulostaa hölmöltä. Jos olisin pari kokoa pienempi, olisi löytynyt liikaakiin kivoja vaatteita. Yourfacen mekkoja muutama - ovh:t oli 99-179 euron väliltä ja alennushinta 39,00. Vähän harmitti, mutta ei niille kyllä olis ollu just nyt ees käyttöä.

Piknikille olis kiva lähteä, mut budjetti taitaa olla luokkaa euroshopper/rainbow-limppari. Tosin ei niissä mitään vikaa. Kaverit vaan on lomilla eli muualla. Ehkä meen itekseni.

Pikspoks. Ny pakkaan loput kamat ja suuntaan kymmentä vaille kahden junaan.