Nestearska ajattelee

Tämä päivä oli opettamista, soittamista, treenaamista, onnistumista, opettelemista, väsymistä, jaksamista, tyytyväisenä olemista, matkustamista, yskimistä, honottamista, voileipää, konserttia, onnittelemista, Margareettana olemista, odottamista, menemistä, puhumista, istumista, tilaamista, juomista, tarjoamista, syömistä, pizzaa, lisää yskimistä, kotiin saapumista, kissan paijaamista, kissan ruokkimista, kissan pyydystämistä, tietokoneilua, puhelimella säätämistä. Aika monenlaista kaikkea.

Ja hei, mulla on nopeet luut!

Päivään kuului myös ilmoittelua eri meeedioissa. Lehdet ja pylväät hoidettu, intternettejä harkitaan.

En sitten tiedä kumpi vaihtoehdoista helpottaisi oloa. Harmonia vai mies. Hohhoo.

Nousin tunti sitten ajatellen, että jee, nou yskää enimoor. Kas perhanaa, sehän teki hetimiten kambäkin ja tässä sitä köhitään. Oli jo ihan ikävä :) Nuha ei jättänyt mua hetkeksikään, mai loial frend.

Tänään ohjelmassamme sairaan hyvää meininkiä, eli menen töihin. Sitten hyökkään kotiin vaihtamaan vaatteet, minkä jälkeen kuudeksi kuuntelemaan kaverin A-kurssia. Minkä jälkeen syömään ja juomaan = juhlimaan. Rahat mänöö.

Huomenna on vappuaatto - ei kylläkään tunnu siltä. Kaupassa käyntiä, leffojen vuokrausta, toisen kaverin diplomikonsertti jossa käännän taas sivua. Hitto. Toivottavasti en pilaa hommaa yskimällä... Koitan köhiä varastoon.

Nyt aamiaistamista ja pukeutumista. Jännittävää.

Niin että kipeenä edelleen. Töissä jaksoi just olla, mutta ei tehnyt kovin höpöä jatkuva puhaltaminen. Kun pääsin kotiin asti, oli ihan puhkipoikki olo. Hetki sitten soitin, etten kykene illan maistajaisiin :/ Minuu niinku harmittaa nyt.

Nyt se kuume taas laskee, kun alkuillasta nousi. Hirveä hiki. Yök.

Kuumuus saattaa johtua myös tunteiden palosta, hohhoo. Kirjoitin mielipiteitäni eräästä muistiosta, kun niitä pyydettiin. Viddu, ensi syksynä en kyllä rupea enää siinä paikassa töihin, jos kunta tekee sen Näin vaikeaksi. Ei olla vielä opettajien kanssa luovutettu, mutta on tää nyt aika persiistä.

Katselin dokkarin Balanchinen teoksesta Jalokivet. Pariisissa esittivät sen pari vuotta sitten. Puvustus oli Lacroix'n, musiikki Faurén, Stravinskin ja Tshaikovskin. Varsinaista balettia en jaksanut katsoa, mutta soitto isukille takasi katselun onnistumisen myöhemminkin. Lupasi ottaa sen kovalevylle ja pistää sitten joskus dvd:llekin.

Maanantain ohjelmassa olisi töitä neljän oppilaan verran ja illalla eräs kokoontuminen. Kun nyt pysyisi flunssa kurissa edes sen verran. Vähän kyllä ehkä jännittää.

Tänään ei yskitä ollenkaan niin paljon kuin eilen. *köhköh*

Joku voitti lotossa sen viis miljuunaa. Nice. Se en ollut minä. Not nice. Tosin en pistänyt kuponkia menemään, joten se siitä.

Mietin vaihteeksi reaktiota mahdollisen (siis mahdottoman) voiton kohdatessa. En kyllä kertoisi kenellekään heti. Kaikkein parasta olisi yllättää vanhemmat ja veljet maksamalla niiden lainat puis. Omatkin jopa. Ehdottomasti tahtoisin myös oman asunnon. Autosta en ole niin varma. En halua ajaa Helsingissä. Ainakaan keskustassa :P Ehkä mielummin hommaisin pienen auton verran maksavan soittimen. Hakisin Saksasta, Englannista tai Japanista. Miksei Jenkeistäkin, osaa ne kai jotain... Mökille rakentaisin uuden tönön, kun porukat on sitä nyt monta vuotta suunnitelleet ja arponeet.

Joo-o. Aina on kiva suunnitella.

Tämä päivä on mennyt flunssaillessa. Kyllä tympi. Koko talven flunssat kerralla, jei. Ulkona olisi ollut perfetto sää pitkää lenkkiä ajatellen. Aurinkoa! Haahuilin sisätiloissa ja koitin hengitellä. Yskänlääkettä ja nasoliinia, panadol hottttia ja ibumaxia. Väsytti, muttei nukuttanut. Lopulta kuuden maissa kuukahdin sohvalla istuessa. Kahdeksalta heräsin ja kas - kuume oli lopultakin noussut. Ei sitä enää ole, sen verran hikoiluttaa.

Olen muuten aika hehkeä näky.

Huomiselle olisi luvassa musiikkinäytelmä Leppävaarassa (onneksi osana yleisöä). Jos vaan jaksan lähteä. Nou kustannuksia, paitsi seutuliput ja kaffittelu kaverin kanssa.

Ja nyt ei sitten nukuta ollenkaan.

Sormivärejä?

<3

Orjia!

Yhteisössä lisää :)

Riihimäellä ammuttu mies löytyi Hämeenlinnassa sairaalan liepeiltä. Näin kuvat poliiseista ja alueesta myöhään illalla jo. Veljen kaveri oli sattunut paikalle ja kuulemma möi otokset pariin lehteen. Veikkaan, että armaassa synnyinkaupungissani seuraavat 5 kuukautta kohistaan tapahtuneesta, kun siellä on muuten niin hiljaista.

Mää en jaksa itse vetää ilmaa keuhkoihin. Tulisitko avukseni? Rahallinen palkka on surkea, mutta moraalinen sitäkin suurempi.

Menen nukkumaan vastauksia odotellessa. Kraah.

Mulla on jo kiire. Pitäs vielä kirjottaa yksi tiedote ja laittaa hiukset ynnä pakata reppu. Mutta on sitä ennenkin ehditty vaikka mitä.

Kurkkukipu on vaihtunut yskään ja työlääseen hengittämiseen. Nenän tukkoisuus säilyi yön yli. Ihanaa.

Niin että adios.

P.S.
Vielä en ole ehtinyt tehdä deitti-profiilaani valmiiksi. (Kts. edellinen merkintä.)