Nestearska ajattelee

..., että en palaisi koneelle tänä vuonna, Onnellista uutta vuotta.

Ulkona on hätinä yksi aste pakkasta, mutta sekin on jo hyvin. Siis verrattuna viime viikkojen plus viiteen. Tahdon pakkasta ja lunta. Paljon, kiitos.

17 vuotta sitten olin kuumeessa kovastikin. Äiti odotti mun nuorinta veljeä, jonka olisi jo pitänyt syntyä. En muista oliko äiti jo valmiiksi sairaalassa ja synnytys käynnistetty edellisenä päivänä vai miten. Joka tapauksessa isän veli vaimoineen tuli meille, katsomaan mun ja kahden veljen perään. Iskä soitti joskus alkuillasta, muistaakseni kuuden pintaan, että meillä on uusi veli. Vauvan sukupuolta ei tiedetty (tai ainakaan oltu kerrottu meille) ja olin tietysti toivonut siskoa. Itku pääsi, kun siinä sohvalla peitoissa makasin ja oltiin katsottu piirrettyjä :D Menihän se ohikin äkkiä, näin jälkeenpäin vaan aina huvittaa.

Setä ampui iiison raketin vauvan kunniaksi sitten yöllä. Veljet ja iskä olivat myös ulkona. Sinä talvena oli lunta. Itse makasin sängyssä ja täti oli seurana. Meillä oli kyllä hauskat jutut :) Ja vaikka sängystä ei nähnyt ikkunaan, valkoisiin kaapinoviin heijastui rakettien värejä.

Nyt sen sijaan, muun talonväen nukkuessa, paketoin noi lahjat ja teen kortin.

Ei ole aamuisin enää mitään odotettavaa. Elämäni on tyhjää.

Unohdin kertoa tämän massiivisen seikan päivällä: kissa prkl karkasi eilen. Juuri kun olin edellisenä iltana miettinyt, että eipä tuota taitaisi saada kiinni, jos täällä porukoilla livahtaisi omille teilleen.

Onneksi iskä oli pihassa, tulossa vasta sisälle. Nappasi möntin rappujen edestä syliin.

Sintti siis tallessa <3

Veli kuorsaa tuolla. Huvittavaa, miten kova ääni siitä voikin lähteä. Mutta sen verran kauan olen sitä kuunnellut, ettei kyllä enää häiritse omaa nukkumista, jos samassa paikassa yövytään.

Venähti eilen iltapuolella oikeasta hartiasta joku juttu. Kenties jopa lihas. Vähän on arkana vielä. Pahin meni ohi, kun liikuin / tein kaiken etanan vauhtia sen jälkeen. Lähinnä löhöilin sohvalla ja katsoin Kylmäverisesti Sinun-sarjasta ekan tuotantokauden loppuun. Saisi ne muutkin jo ilmestyä. Tai montako niitä nyt yhteensä tehtiin, kolme? Ei muista =/

Vartti sitten heräsin. Jumittaa aivot, kun vuorokausirytmi on entistä pahemmin sekaisin.

Aamulla sai nukkua ja heräillä rauhassa. Kyydin sai treeneihin. Soitto sujui mukavasti - loppuvaiheessa väsymys vei kuitenkin parhaan terän. Uudet nuotit on tosi jees, urtext on aina miellyttävämpi kuin editoitu versio. Ei kaaret häiritse.

Treeneistä keskustaan ja katsomaan takkeja. No ei ollut kivoja. Paitsi yksi - 190 euroa... Niin. Se jäi sitten sinne kauppaan =) Meinasin mennä raketeita tihrustamaan, mutta myyjä oli vähän inhan oloinen setä eikä siinä ollut muita asiakkaita. En mennyt.

Veli ei töissä ollessaan huomannut lukea mun viestiä ja ehti lähteä kotiin. En päässyt kyydillä pois kaupunnista siis, mutta reippahasti kuljin kohti torin bussipysäkkiä. Tiesin haluamani linja-auton kulkevan kerran tunnissa viikonloppuisin - eikös se saatana ajanut siitä mun edestä, kun olin lähes perillä.

Tästä seurasi se hyöty, että ehdin iiihanaan kaffilaan syömään. Tomaatti-mozzarella-patonki, pepsi maxia. Jälkkäriksi suklaamousseleivos ja haudutettua teetä. Nams <3

Köröttelin seuraavalla linkulla kotiin ja täällä ollaan edelleen. Jo on ollut jännittävä päivä. Eikä jännemmäksi kyllä tulekaan. Pitäisi miettiä maanantain tarjottavat. Kavereilta ei ole ideoita hirveästi herunut. Ja kaksi vieläkin miettii, tulevatko.

Menen leikkimään tämän

kanssa.

Leffa oli hyvä, joskaan ei yhtä hyvä kuin kirja.

Kari-Pekka Toivonen ei ole hyvä näyttelemään kapellimestaroimista.

Miksei ne ottaneet siihen oikeita (esimerkiksi ammattiin opiskelevia) soittajia leikkimään orkesteria? Tai jos ottivat, niin aika kökköjä oli.

Mjoo. Oli se silti hyvä.

Äidin kaveri vaan oli sellainen tohotin, että vähän väsyin. Eilen mun neuvoja ei kuunneltu, kun rouvat menivät metrolla Herttoniemeen ja vaihtoivat siellä bussiin. Menivät sitten oikealla bussilla mutta väärään suuntaan, koska menivät väärältä puolelta ulos. Tänään käskin tulla kolmosella tai kutosella Hakaniemestä Kaisaniemeen, niin tämä tohotin (joka lapsuutensa-nuoruutensa asui Helsingissä) päätti, että he tulevat seiskalla, koska kyllä se ennen on kulkenut siitä Kaisaniemestä. Niinpä niin, mutta kun viimeiset 7 vuotta (ainakin) se on kääntynyt Krunikkaan.

Hohhoijaa. Mutta olihan se mukavaa kuulla, minkälaista esimerkiksi Hakaniemessä on aiemmin ollut. Ei ympyrätaloja tai virastotaloja tms. Puutaloja sen sijaan kyllä.

Junaan ehdittiin ja kun päästiin kotiin, istuttiin rauhassa ehkä tunti, kunnes suunnattiin iskän veljelle & vaimolleen kylään hetkeksi. Niitä ihmisiä on mukava nähdä =) Äsken kotiuduttiin. Väsyttääpi hieman.

Hommasin tänään kaksi nuottia ja 52 euroa meni. Iskä yllätti iloisesti - kustantavat hankintani =) Klo 12 pääsen tänään sitten testaamaan niitä. Treenataan kaverin kanssa.

Äääääh. Mää meen ny petiin. Ei toimi enää aivot.

Ei lähde ääni tänään käyntiin. Nykii pahasti.

Joops. Vanhat rouvat (äiti ja sen kaveri) lähtivät kylään piipahtamaan jollekin ihmiselle. Mun pitäisi viedä oma ja äidin laukku asemalle säilytykseen, lunastaa automaatista junaliput meille kolmelle (onneksi maksettu jo) ja sen jälkeen leffaliput Kinopalatsista (nekin maksettu). Kunhan frouvat selviävät ajoissa Kaisaniemeen, huolet ohi. Äiteen kaveri on sellainen hölösuu, ettei varmaan mistään lähde suunnitellussa aikataulussa.

Joka tapauksessa kiva päästä elokuviin pitkästä aikaa. Ja Sooloilua oli kirjana hyvä, joten ehkä se ei ole kovin huono leffana. Tosin luin juonen alkua netistä ja aika paljon oli muutettu. Saa nähdä häiritseekö.

Nyt ruvettava tehokkaaksi. Pakkaus, suihku, laittautuminen, ulos.

Niin... Sellainen mieshenkilö, josta itsekseni olin hieman kiinnostunut, on alkanut seurustella. Ja naispuolinen osa suhdetta on myös mun tuttu. Mjoo. Eipä siitä sitten sen enempää.

Tänään se tapahtuu, puolen päivän jälkeen. Äiti ja ystävänsä tulevat mun ja veljen kämppään yöksi. Kumpikaan ei ole nähnyt tätä kuin epämääräisissä kuvissa. Ei mulla sinänsä stressiä ole eikä tarvitsekaan olla, mutta on se silti vähän jännää. Pitäs vielä viikata puhtaat kamat vaatekaappiin ja keksiä joku paikka paperikasoille. Mä en ymmärrä mistä niitä aina kertyy.

Sain veljiltä lahjaksi Foo Fightersin uusimman levyn. Isoveljellä jo olikin tää ja itse olen kuullut biisit moneen kertaan, mutta silti ilahduin sangen suuresti =) Naapuritkin tykkää musta varmasti nyt x) Mjoo. Kämppisveljeni sanoi, että kun sulla on ne muutkin levyt... No oikeassa oli kun arveli myös, että hommaisin tämänkin. Sanoinkin sen sille. Osa levyistä nyt vaan on sellaisia, että haluan ne alkuperäisinä. Ne levyt, jotka on haettu netistä, on laskettavissa varmaan yhdellä kädellä. Kavereilta/kirjastosta poltettuja on useampi, varsinkin klassisia jotka maksaa ihan älyttömästi.

Niin että FF soi. Se biisi, jossa on metronomiklikki koko ajan :D

Niin. Kaveri (miespuolinen) sanoi, että tuo on vaan itsensä kiusaamista, kun keskusteltiin aiheesta panetus/parisuhteen haluaminen. Olisiko parempi, ettei miettisi mitä tekee ja kenen kanssa, antaisi mennä vaan? Vai se, että kieltäisi itseltään seksin haluamisen?

Kun en voi kuvitella itseäni sänkyyn kenen tahansa kanssa. Ja kuitenkaan en halua juosta tuolla elämässä jossain ja etsimällä etsiä miestä.

Tänään on ollut liikaa aikaa miettiä.

Itseni piristykseksi seuraava kuva: