ihan vaan siltä varalta

..., että en palaisi koneelle tänä vuonna, Onnellista uutta vuotta.

Ulkona on hätinä yksi aste pakkasta, mutta sekin on jo hyvin. Siis verrattuna viime viikkojen plus viiteen. Tahdon pakkasta ja lunta. Paljon, kiitos.

17 vuotta sitten olin kuumeessa kovastikin. Äiti odotti mun nuorinta veljeä, jonka olisi jo pitänyt syntyä. En muista oliko äiti jo valmiiksi sairaalassa ja synnytys käynnistetty edellisenä päivänä vai miten. Joka tapauksessa isän veli vaimoineen tuli meille, katsomaan mun ja kahden veljen perään. Iskä soitti joskus alkuillasta, muistaakseni kuuden pintaan, että meillä on uusi veli. Vauvan sukupuolta ei tiedetty (tai ainakaan oltu kerrottu meille) ja olin tietysti toivonut siskoa. Itku pääsi, kun siinä sohvalla peitoissa makasin ja oltiin katsottu piirrettyjä :D Menihän se ohikin äkkiä, näin jälkeenpäin vaan aina huvittaa.

Setä ampui iiison raketin vauvan kunniaksi sitten yöllä. Veljet ja iskä olivat myös ulkona. Sinä talvena oli lunta. Itse makasin sängyssä ja täti oli seurana. Meillä oli kyllä hauskat jutut :) Ja vaikka sängystä ei nähnyt ikkunaan, valkoisiin kaapinoviin heijastui rakettien värejä.

Nyt sen sijaan, muun talonväen nukkuessa, paketoin noi lahjat ja teen kortin.