Tänään en tee mitään. Tai siis ole sosiaalinen. Huomenna tiedossa kokkailua kamujen kanssa ja menu on seuraava:
Avokado-keitto (kuumana, EI kylmänä)
ja joku leiväke
Farfalle al salmone e gamberetti
ja joku salaatike
Lämmin omena-kaneliclafoutis
ja joku lisäke
Kahvin eli teen kanssa Mmmmmmmehevä suklaakakku
ja varmaankin kermavaahdoke
Noita odotellessa :)
No NYT siellä lukee "Käsitelty". Mutta päätöstä ei kerrota. Inhaa. Tuleekohan se tieto sitten huomenna sinne vai koska... Anyway, tämä tarkoittaa sitä, että mikäli päätös on sama kuin ennen (ja sen PITÄISI olla), rahaa tulee ehkä jo ens viikolla. Viimeistään sitä seuraavan alussa. Ja huhtikuun hakemuksen voi laittaa jo menemään.
Asioilla on tapana järjestyä. Odottelu vaan vituttaa.
Odottavan lokikirja, 28. päivä.
Edelleenkään ei muuta merkintää, kuin että "Käsittelyssä."
Toinenkaan asia ei ole edistynyt. Luulin, että mahdollisesti jo esimerkiksi heti saisi palkkion keikasta. Varsinkin kun se tulee ilman verokorttia. Eip ole tullut vielä. Enkä kehtaa vielä ainakaan kysyä, milloin mahdollinen maksupäivä on. Ehkä se tulee huomenna, kun on kuun viiminen päivä. Who knows.
Illan treenit ahdistaa.
Kukkapenkkejä.
Pihoja.
Yhteisiä lomia.
Lapsia.
Koiria.
Autoja.
Häitä.
Ristiäisiä.
1- tai 2- tai vaikka äks-vuotissynttäreitä.
Synnyttämisiä.
Yhteisiä iltoja.
Leffassakäymisiä.
See the point?
Mua ärsyttää kaikki ihanat statukset lärvässä. Ja mua ärsyttää, että luulin mulla olevan jotain mahdollisuuksia päästä työhaastatteluihin niihin kolmeen paikkaan. Vaikka tiesinhän mä sen. Voi sitä silti luulla. Räyh.
Rory avas just kirjeen, jossa sanottiin että se ei päässy siihen toimittajaseuraan.
Oli puhetta kaverin kanssa, että mennään touko-kesäkuun vaihteessa ranskan alkeiskurssille. Siinä on vaan se juttu, että ei-opiskelijalle se on 90 euroa ja opiskelijalle 50e. Guess which one I am. Ja kaverin kurssin maksaa sen koulu, jei... En voi ilmottautua ennen kun tulee jostain rahaa (joo jostain eli järjestön kassasta, KUNHAN se yritysselvitys on käsitelty), jolloin koko kurssi voi olla jo täynnä.
Palautin sen selvityksen 2.4. ja ajattelin, että se käsitellään yhtä sutjakasti kun opintoselvitys tammi-helmikuussa. Nyt on mennyt kolme viikkoa. Vuosi sitten uhkailtiin kuudella viikolla, mutta viimeksi sillon tammikuussa sanoivat, että nykyään noita käsitellään päivittäin eikä enää kerran viikossa. Well. Tietenkin ko. toimikunnalla on jokseenkin paljon enemmän hommaa kun vuosi sitten, sattuneesta syystä. Mut-ta. Vituttaa odottaa. Peruin jo ne vappuaattomenemiset. Kohta joudun perumaan yhteisen ruoanlaitto-syömis-sessionkin vappupäivänä, kun ei o varaa ostaa ruoka-aineita.
Valivali.
Voisin mennä tolle puhelinlinjalle töihin:
http://www.youtube.com/watch?v=2mP766rmrU4
***
Ei kuulu mitään uutta minun elämääni. Rahat on edelleen loppu, mut eipä tuo nyt elämistä estä. Ainakaan vielä. Puoli vuotta oon koittanu säästää asian jos toisenkin suhteen, mutta eihän se aina onnistu. Siinä kyllä, etten oo tän vuoden puolella hommannut mitään naaman- tai hiustenlaittohoitosäätöaineita. Vanhoilla mennään. Kampaajalla kävin viimeksi kolme viikkoa sitten (se oli hiuskoulu, joten maksoi alle puolet siitä mitä muualla), sitä ennen vissiin marraskuussa. Joku muu varmaan tinkisi jostain muusta.
Pitäs mennä optikolle ulisemaan, kun näillä puol vuotta sitten hommatuilla laseilla ei näe kunnolla. Mutta kun se maksaa, jos pitää hommata uudet linssit. Tai luulisin niin, kun tuskin ne mihinkään takuisiin enää menee. Pitäs käydä hammastarkastuksessa joskus jossain vaiheessa, uusimassa rokotukset, gynelläkin. Joskus sitten.
Maanantain aikana pitäs tulla se palkka, jota odottelin jo viikko sitten. Saa yhden laskun maksettua pois. Viikon aikana saattaapi tulla palkkio tän ja eilisen + viime sunnuntain projektista, onneksi ilman verokorttia. Ei kyllä haisuakaan, paljonko ne maksaa, mutta Kaikki on plussaa :)
Kaapissa on pari soppatölkkiä, tonnikalaa, makaronia, nuudeleita, puurovehkeitä, sämpylä-/leipäaineksia. Pakastimessa on pinaatti- ja kasvissosekeitot, naggipagetti, marjoja ja leipää. Jääkaapin puolella voileipäkamoja vielä jonkun verran ja maitoa. Ja mustikkasoppaa :) Ja veli varmaan käy viikolla kaupassa... Niin että eipä täs mitään.
Kaksi työhakemusta tehtävä lisää. Jos tiistaina sais ne vaikka postiin.
Oltiin Kampin k-kaupassa joskus puoli viiden kieppeillä. Ruuhkaa, joojoo. Mut meilläpä ei ollu kiire mihinkään. Mentiin laitimmaisen kassan jonoon, siihen irtokarkkiseinän viereen. Siinä oli 2 ihmistä ennen meitä, kaveri vielä ennen mua. Ostokset kassalle ja niin edelleen. Yhtäkkiä taakse ilmestyy keski-ikäinen täti, joka alkaa tunkea ostoksiaan hihnalle ja tönii mua siinä samalla. Ei inahdustakaan, että voisinko väistää. En perkele väistä, jos vaan tönitään ja tungetaan! Enkä muutenkaan tajua, miksi pitää ruveta väkisin änkemään kamaa hihnalle, kun SIIHEN EI MAHDU.
Lopulta eukko veti herneet ja käski väistää. Menin sen verran eteenpäin, mitä siinä nyt mahtui. Mun ostokset oli maitopurkki, ruokakermaa, pari riisipiirakkaa ja purkkapussi. Kun töniminen jatkui, siirsin kapulaa ja ruttasin omat kamani mahdollisimman pieneen tilaan. Takaa kuului happamantyytyväistä mutinaa. Täti myös muisti laukoa kuolemattomat lauseet: Nykyajan nuoriso sitäjatätä, Kyllä se sulle vielä kostautuu jne. Siinä vaiheessa ilmoitin, että en voi tunkea edessäni olevien ihmisten syliinkään. Täti jatkoi urputusta, kunnes ostoksensa olivat hihnalla ja hän pääsi kärryjensä kanssa odottamaan pakkaamista. Oli vissiin poikansa kanssa liikkeellä (kyseinen mies ei sentään sanonut mitään).
Oltiin pakkaamassa kaverin kanssa yhtäaikaa. Tädin ostokset tulivat samaan loosiin kaverin kanssa. Täti näki, että kaveri sulki jo laukkuaan ja tunki paikalle. "Sä varmaan oot jo valmis." Kerroimme kaverin kanssa yhteen ääneen tädille, että joo, nyt on sulle tilaa siinä ihan reilusti.
a) Mut on kasvatettu hyvin. Osaan olla vanhemmille ihmisille ja nuoremmille ja ihan minkäikäiselle vaan Kohtelias.
b) Halu kohteliaisuuteen loppuu siinä vaiheessa, kun mua TÖNITÄÄN eikä voida pyytää siirtymään.
c) Joopajoo.
***
Toinen asia joka tänäänKIN on ärsyttänyt: Raha. Koitan pihistellä ja pärjätä. Silti piti taas pyytää viikolla rahoitusapua iskältä. Apua tuli ja oon kyllä kiitollinen siitä. Mutta voi hitto että ahdistaa se pyytäminen. Juttelin äidin kanssa tossa illalla yhdestä kankaasta, joka sopisi mulle verhoiksi. Äiti sanoi, että hän voi kyllä maksaa. Sanoin miettiväni vielä. Ihan vaan siksi, etten halua koko ajan ottaa niiltä rahaa.
Rahaan liittyen työtilanne ärsyttää. Okei, syksyllä jatkuu nämä samat mitä tänä vuonna on ollut, mutta sitten pitää taas kitkuttaa tukien ja selvitysten kanssa. Rovaniemellä olis vielä paikka, se josta ulisin aiemmin. Hakuaikaa on reilu kuukausi jäljellä. Ehdin harkita.
***
Piti alunperin mennä huomenna yhteen koesoittoon. Peruin, kun en ehtinyt treenata tarpeeksi ja sivusoitin on PASKA. Eikä mulla olisi ollut rahaa juna-/bussilippuihin. Kaveri menee sinne ja kävi iltasella kattomas mun koneella netistä aikatauluja. Tietenkin stressasi koko hommasta ja mä koitin olla sitten tukena. Se menee toiseenkin koesoittoon ja oli saanut spostiin biisit. Katottiin ne äkkiseltään ja oltiin hieman huvittuneita, kun suurin osa oli just tasan niitä vakkareita, jotka yleisimmin kysytään ja joita ihmiset opiskellessa jo treenaa tekniseen valmiuteen. Mut-ta. Kaverin oli pakko mainita, mitä kaikkia se on missäkin orkesterin kanssa soittanut ja missä ollut solistina. Lopulta sanoin, että no minäpä en ole ollut.
Have to face to fact, taas kerran. Minä oon kateellinen paska. Joo-o.
***
Huomenna olisi treenit pianistin kanssa. Ahistaa sekin, vaikka eilen se oli vielä kiva ajatus. Ehkä se on sitä taas aamulla.
Treenit. Työt. Treenit. Päänsärky. Rahkapiirakkaa.
Saatiin kinuttua ohjaus vappuaatonaatoksi. Onneksi edes silloin. Sain sanottua, että mua ahdistaa tää pisteidenkeruu, kun ei ole mitä kerätä. On-nek-si setä oli vaihteeksi ymmärtäväisellä päällä. Voi se siitä vielä muuttua, mutta lupaili että voidaan tehdä se konserttihomma projektin muodossakin. Täytyy laskea tunteja tarkkaan. Vähintään 30 pitää saada kasaan, mutta eiköhän ne tule jotenkin täytettyä. Treenejä on kuitenkin ollu jo aika monet.
Yhteisen pvätilaisuuden sijaan meillä on nyt sitten OMA veto ja se oli tavoitekin.
Sain erään toisenkin tahon kiinni ja Melkein saatiin jo juttu sovittua. Ilmeni illemmalla vaan tilaongelma, joten hommaa pitää siirtää. Ja todennäköisesti se tukee Kotkan jäämistä väliin. Vaikka olis se kai muutenkin jäänyt, kun ei ole rahaa. Ei ole pitkään aikaan, laskut odottaapi. Ja se selvityskin on vielä käsittelyssä, katoin päivällä netistä.
Huaah. Kyllä tää tästä. Päänsärky kaikkosi ja vilutus samantien. Nyt sinne petiin lopultakin.
Voi kökönkökönkökkö.
Hain tossa kolmea virkaa, joista yksi taho jo lähetti mailia, että eip onnistanut tällä kertaa. Kyseistä paikkaa haki 44 tyyppiä, 8 otettiin haastatteluun jne. Muihin kahteen haki vähintään saman verran, kun nekin oli täältä pk-seudulta.
No. Viikonloppuna huomioin oman liiton sivuilla ilmoituksen yhdestä uudesta paikasta. Jee, haen! Mutta... Siinä toivotaan myös nokkapillin taitoja, joita mulla ei ole. Kraah. Alkeisiin varmaan pystyisin, mutta en kyllä sen kummempia. Muuten olisin jokseenkin vahvoilla, koska paikka ei ole tod. missään halutuimmalla alueella ja olen melkein siellä ollutkin. ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄH.
Haen mä sitä kuitenkin, mutta kyllä nyt tympii. Tyhmä pilli.
Ja p.s. Mua tympii tää uus blogiasettelu. Että toi kuukausivalikko on tossa vasemmalla kuvan jne. kanssa. Häiritsee.
On ollu aika väsynyttä viime päivinä. Tai viikonlopun (eli to-ma, aamuun) olin porukoilla. Muurahaiset ahdisteli tokana yönä, joten loput siitä yöstä ja pari seuraavaa nukuin telkkahuoneen sohvalla. Ihan mukavasti siinä pötkötteli.
Tarttis reenailla entistä enemmän. Hinkua olis, mutta täällä kotona se ei oikein toimi. Liikaa muita virikkeitä. Aamupäivällä onneksi kymmeneltä reenit, eli pakko hinautua koululle. MUTTA vien sitä ennen putken huoltoon, eli reenit pitää vetää vanhalla soittimella. Ja sehän on sitten kivaa. Not. Toivottavasti nykyisen saa Pian takaisin. Elättelen toiveita, että vielä kuluvan vuorokauden aikana, jopa.
Yhen tyypin kans kommunikoin päivällä. Se asuu turhan kaukana. Siksi olikin kohtalaisen turvallista sanoa sille, että se on kiinnostava. Kun ei tartte nähdä sitä missään ja sitten hävetä sanomisiaan. Mutta valitettavasti kuulemma minä myös olen. Eikä tää nyt oikeastaan auttanu asiaa laisinkaan. Et semst.
Veljellä meni kirjotukset just ja just läpi - opettajien arvosteluilla. Nyt sitten jännitetään sinne toukokuun loppupuolelle asti lopullisia arvosanoja. Mä niin toivon, että se pääsee ylioppilaaksi. Onnistuisi siinä asiassa, niin saisi puhtia muuhunkin elämään.
