Eilen tuli palkkakuitti kahdesta keikasta. Toinen oli tammikuun lopussa ja toinen helmikuun alussa. Lähetin ekasta keikasta sovittaessa uuden Ja vanhan verokortin, kun en tiennyt kumpaa käyttävät. Varsinkin sitten kun tuli toi toinen keikkakin. Back to the palkkakuitti. Siinä oli brutto kuten sovittu, mutta veroa pidätetty 60 prosenttia. Pähkäilin aikani ja itkeä tirautin, kun olin laskenut kyseisen palkan varaan parikin maksusuoritusta.
Unohdin, että lähetin molemmat verokortit ja päättelin sitten lähettäneeni vaan sen vanhan. Tokan keikan yhteydessä kun ei ollut kortista puhetta laisinkaan. Se vaan sovittiin, että keikat maksetaan samassa yhteydessä. Ja päättelin, että sitten sen vanhan kortin takia olivat pidättäneet ton määrän, kun palkka maksettiin helmikuun puolella jajajajaja... Joopajoo.
Tänään sitten muistin (ja tarkistin sähköpostistakin), että lähetinpäs kuitenkin ne MOLEMMAT verokortit. Varmuuden vuoksi. Eli joku jossain siellä on sössinyt ja mä saan sen takia alle yhden keikan palkan tililleni huomenna. Ihan kiva. Taidan pistää vähän postia huomenna menemään. Joo, voisi sinne varmaan soittaakin, mutta minen nyt JAKSA soittaa ja selvittää ja puhua. Hermostuttaa koko juttu liikaa. Soittakoon ne sitten mulle, jos on tarvetta.
Enkä tiedä voiko asiaa korjata ja milloin se tapahtuu jos tapahtuu. Mutta haluan niiden olevan kuitenkin tietoisia omasta virheestään. Piste.
***
Sitten tähän ihanaan kuluneeseen torstaipäivään...
- Heräsin ajoissa, pakkasin ajoissa ja löysin kaikki nuotit ym. sälän.
- Ajattelin laittaa käyttötilille rahaa säästötililtä, koska käyttötili oli Tyhjä ja piti ostaa junalippuja. Kone hidasteli käynnistyessään ja kas, nettiselaimen auettua kone olikin saanut tietoturvapäivityksen tms. tehtyä ja ilmoitti käynnistyvänsä uudestaan.
- Kestin uuden selain-aukeaa-hitaasti-episodin kuin mies (kiroillen siis), ehdin jopa sopivasti ratikkaan ja junaan.
- Hain junaan teetä aseman kahvilasta ja tietenkin poltin kieleni.
- Meikäläisen edessä istui joku turilas, joka oli kallistanut penkkiään Riittävästi taakse. En ikinä kehtaa sanoa siitä, joten istuin matkan rähisemättä ja tuntien voimakasta halua potkia penkin selkänojaa.
- Ehdin määränpäässä bussiin, vaikka juna olikin myöhässä.
- Kävelin reippaasti lumisateessa bussipysäkiltä työpaikalle, jonka ovi piti olla ei-takalukossa.
- Työpaikan ovi oli takalukossa siitä huolimatta, että viime viikolla varmistin oven takalukottomuuden talon rehtorilta, joka vielä puhelimella silloin soitti asiasta vastaaville ihmisille.
- Meidän oma reksi onneksi lähetti sitten päivystäjän numeron, jonka sain heti kiinni. Kyseinen mies oli poikansa kanssa jossain lääkärissä, mutta ilman että edes pyysin sanoi tulevansa paikalle samantien.
- Talon rehtori ei ollut siis hoitanut oviasiaa, koska päivystäjä sanoi, ettei ollut kuullutkaan koko jutusta.
- No. Pääsin ajoissa sisään ja laitoin kamat kuntoon... Eka oppilas oli no-show ja viestikysely kertoi, että ko. lapsi oli Lahdessa.
- Se tiesi treeni- ja kopiointiaikaa (tehokasta).
Loppupäivä meni suunnitelmien mukaan. Ja bonuksena äidin tekemää pullaa, kun ehdin käymään porukoilla :)
Huomista odotellessa.
