Nestearska ajattelee

Ne uffista ostetut 2 jokapoikapaitaa on nyt leikelty. Tai siis hyödynnettävät osat - lähinnä piti vaan leikata saumat veks. Kauluksen ja hihansuut voi ehkä pistää vyötärökaitaleeksi, ei tartte liimakangasta hommata. Jos siis niiden pituus yhteensä riittää.

Aika tilkkutyötä siitä loppujen lopuksi tulee. Selkämyksistä sai leikattua kummastakin yhden kokonaisen kappaleen, 6 pitää siis muotoilla muista osista. Onneksi toinen niistä paidoista oli miesten kokoa ja ihan reilu sellainen, joten kangasta piisaa. Ja jos jostain syystä ei piisaa, käyn kattomassa josko löytyisi kolmas sopivan värinen.

En kyllä tiiä onnistuuko koko homma, mut kokeilla aina voi. Ja värkkääminen on kivaa :) (Kissan avustuksesta huolimatta.)

Mikä tätä maailmaa oikein vaivaa?

Talous on kuralla joka puolella palloa. Elvytyspaketteja väännetään, mutta mitä ne nyt sitten yhtäkkiä auttaa? Varsinkin kun niiden toimeenpanemisessa kestää vielä Kauan.

Yhdessä maassa metsäpalot (usea niistä tuhopoltosta alkunsa saanut) syövät ihmisiä, eilen uhreja aamupäivän tienoilla raportoitiin olevan 14 - äsken jo yli 100. Kuitenkin samaan aikaan samalla mantereella kahden sanottiin hukkuneen rankkasateissa ja krokodiil on syönyt ilmeisestikin sitten 5-vuotiaan pojan.

Toisessa maassa lunta sataa 10 cm ja ollaan ihan kaaoksessa. Jossain sataa vettä niin stanasti ja tulvii. Helsingissä kesti talvea taas viikon. Laskiaisenakaan ei taida päästä pulkkamäkeen. Kaveri tuli eilen Abu-Dhabista ja siellä joku 5kymppisehkö mies oli kertonut nähneensä/kokeneensa vesisateen KAHDESTI elämänsä aikana.

Jossain xtuhatta ihmistä on paennut tamilisissejä tms.

Sielläsuntäällä on sisällissotaa ja Israelissakin varmaan vielä riekutaan, vaikka talousongelmat ja Australian tulipalot uutisissa ovatkin ykkösotsikkoina.

Kymmenen vuotta sitten mulla oli edessä yo-kokeet. Silloin kuvittelin, että kyllä sitä kymmenessä vuodessä elämä järkkääntyy. Pääsykokeissa kysyttiinkin, että millaiseen tilanteeseen itseni kuvittelen tuon ajan kuluttua. Siitä kuvitelmasta ehkä neljäsosa pitää paikkansa. Kai se on ihan hyvin, mutta silti ahdistaa.

Syksyllä kävin järjestelemässä opintolainan takaisinmaksuja siten, että maksan puolen vuoden ajan vaan korot kuussa. Se aika on kohta mennyt ja pitäisi mennä kysymään, josko sama voisi vielä jatkua jonkun aikaa. Ei mulla ole rahaa edelleenkään.

Kesätöistäkin voisi ruveta stressaamaan. Tai jostain.

Ei voi sanoa vanhaksi suolaksi eikä oikein uudeksikaan. Päätin jo, ettei mua kiinnosta se, mutta kas kun ehkä kuitenkin vähän kiinnostaa. Ei vaan taida olla tsäänssei niinkö.

Oli 11 tunnin päivä - koulutusta plus kokous. La ja su vielä koulutusta. Jaksaa jaksaa.

http://www.city.fi/yhteisot/blogi/liquidsunshine/26889/

Tein kyseistä hässäkkää iltani iloksi ja ah, se on hyvää... Edelleen. Anna-Leena Härkönen, olet tehnyt maailmalle Suuren palveluksen keittokirjasi muodossa.

Oli tullut sähköpostia, että tarttettas kahden kuukauden tiiviille keikkaputkikeikalle soittajia. En mä voi lähteä, koska pitää sinä aikana soittaa yhdessä konsertissa. Voi pska. Olis meinaan kiinnostanut. Raha.

No sitten eräs toinen keikka, joka oli sovittu siten, että treenit maaliskuussa ja soitot huhtikuun alussa. Tuli tekstari päivällä, että keikka onkin maaliskuun lopussa - jolloin on myös eräät musapäivät, jonne olen menossa kantaesittämään juttuja orkesterin kanssa. Että joo. En sitten mene tolleKAAN keikalle.

Mikähän tässä vielä peruuntuu?

Huomenna on onneksi yksi iltasoittojuttu, josta tulee palkkaa. Verokortillinen, joten saa nähdä miten paljon se sotkee tukiasioita.

Päivitin toista blogia taasen. Ei tee mieli tänne niitä juttuja ehkä niinkään laittaa. Ei tosin tällä kertaa sinne (vieläkään) sen syvällisempiä irronnut, mutta jotain kuitenkin.

Kaksi viikkoa ja puolitoista kiloa. Liikunnan määrä ollut aika vähäinen, joten siihen nähden hyvä. Ja ny töihin.