3. luukku:
Possu piti erityisesti kesästä. Ja vielä enemmän keväästä, koska silloin olivat talvi ja joulun kauhut jo kaukana takana ja kesä vasta edessä. Koko pitkän lämpimän ajan sikapossu makoili ulkona nurmikolla, söi jäätelöä ja juoksenteli perhosten perässä. Possun talon edessä oli nimittäin metsän lisäksi niitty.
Kalenterin 1. luukku:
Olipa kerran pikkuinen sikapossu. Se oli siitä harvinainen, että asui omassa talossaan metsän laidalla. Se oli jo kaksi vuotta vanha, mutta vieläkin niin pieni, että kaikki luulivat sitä vauvapossuksi. Sika possua se joskus harmitti.
***
Kalenterin 2. luukku:
Sikapossu oli syntynyt kesäkuussa ja kuullut, että aina jouluisin jotkut possut joutuvat joulupöytään. Siitä puhuttiin kovin salamyhkäisesti, joten sikapossu ajatteli sen olevan varmasti jotain kamalaa. Niinpä se joka vuosi joulun tullessa sulkeutui omaan mökkiinsä lukkojen taa. Siellä se piileskeli viisi päivää ja söi vain papuja ja herneitä.
***
Sellainen oli Apulannan soitanta tänään Tavastialla. S**tanan kovaa ne kylläkin soittivat, eipä nuista sanoista niin saanut selvää. Mutta loppuunmyyty tilaisuus, oli ihan ok fiilis. Aikamoista tönimistähän se kyllä oli. Lopussa sitten ihmiset yläilmoista tavoittelivat lentävää rumpukapulaa ja mun käsi joutu siihen johonkin väliin. Nyt sattuu ranteeseen.
Mikä on mykkä kissa?
- Mauton.
Surisiko mehiläinen.....
....jos sen kumppani kuolisi?
***
ehhehee. Meen unille.
Niin. Tänään se oli iltalehdissäkin. Murhamies/-poika opiskeli opettajaksi Hämeenlinnassa ekaa vuotta. Mahtoikohan olla mun kanssa samana päivänä soveltuvuuskokeissa... No. Jos olisin päässyt kouluun, olisi oltu opiskelukavereita.
Jos ja jos.
Elämä on kummallista toisinaan.
Mä vihaan pakkoherätyksiä. Vihaan.
