Nestearska ajattelee

Soneran sim-kortti on haettu. Ilmottelen uutta numeroa vähitellen ihmisille. Ihan kiva numero onkin. Joopajoo.

Ekasta työpäivästä on selvitty. Oli ihan ok. Ahdistus Ei poistunut. Odottelen huomiseen.

Käytin erään lahjakortin paikkaan, josta tykkään kovasti. Hankkimani tuote täytti odotukset, täyttää jatkossakin, mutta ei parantanut fiiliksiä. Siis henkisesti, kuten yleensä on tapahtunut.

Samat syyt tympeytymiseen kuin ennenkin. Se, etten ole ottanut itseäni esimerkiksi viime syksynä niskasta ja hankkiutunut kouluun keväällä. Tai siis mennyt pääsykokeisiin. Töitä kyllä hain, niin että sen kannalta ei ole voinut tehdä paljon muuta. Tai no, aina voi lähettää cv:n joka puolelle...

Mistä päästään siihen, että mua VITUTTAA, kun eräs entinen mentori ei ota enää työasioissa yhteyttä kuten ennen, vaan silloin pelkästään kun tahtoo puhua kosmetiikkabisneksestä, jonka on vaimonsa kanssa aloittanut. Ei mua kiinnosta se. Ja siis hra itse ei voi puhelimessa tai sähköpostilla kertoa mistä on kyse, kohteen (kosmetiikka) kuulin yhteiseltä tutulta. Tämä henkilö suhtautui bisnekseen yhtä innottomasti kuin allekirjoittanut. Samaa hommaa kun kipporvaarat - ei mulle.

Serkku on kunnallisvaaliehdokkaana Helsingissä ja kyseli tukiryhmään. Lupasin mennä, vaikka mulla niistä hommista olekaan käsitystä. No. Ehkä mun ei tarvi olla se, joka ottaa isoimman vastuun tällä kertaa.

Näin töissä yhden semi-hottiksen. Miehen siis. Normaalisti olisin kuikuillut perään innokkaana, tänään totesin vaan, että tuskin on mahdollisuuksia. En ajattele sitä oikeastaan kenenkään kohdalla. Lähinnä mietin, että teen vaan ittestäni pellen, vaikka en tekiskään mitään. Hah.

Eilen sai taas parille vanhalle tutulle kertoa, että valmistumisen jälkeen oli 2 vuotta töitä ja sen jälkeen vaan vähentynyt. Että tuen varassa mennään. Ja en ole päässyt Akatemiaan tms. Hieman pistää... rasittamaan. Tänään kun olin lähdössä töistä, teki mieli heittää pilli seinään. Tai myydä se. Vittuakos sillä tekee, kun ei ole intoa mihinkään.

Väyväyväy. Jne.

Tosissaan korpeaa sekin, että kaveri joka sai yhden molempien hakeman viran, sai myös opiskelupaikan. Onhan molemmat kyllä ansaittuja hommia, mutta minkäs sitä kateellisuudelle voi. Muuta kun että nielee sen ja on hiljaa ja nysvää omia juttujaan.

Niin ja ne tanssitunnit. Haluaisin aikuisbalettiin verestämään muistoja, mutta onko siihen rahaa? No eipä ei. Ja kotoa en pyydä, kun just jouduin pyytämään avustusta opintolainan lyhennystä varten. Ja perjantaina menen lainaihmisen puheille, jos voitaisiin pienentää maksuerää. Hävettää jo valmiiksi.

En mä huomenna valita ihan näin paljoa.

Noita yksityispuolen hommia tarttis tänään alotella. Yhdestoista vuosi tällä alalla alkaa ja silti mua jännittää. Ei sinänsä kylläkään itse työ, vaan siihen liittyvät järjestelyt. Aikataululliset siis. Joko jaan hommat kahdelle päivälle tai sitten tungen yhteen päivään. Jälkimmäinen on vielä ihan inhimillinen vaihtoehto, mutta kun on 10 eri kohdetta soviteltavana, tulee väistämättä ongelmia. Tai ainakin kitinää.

Ekan viikon jälkeen on kuitenkin helpompaa. Niin että sitä odotellessa...

Ai niin. Laskeskelin tuossa, että on mennyt 2 viikkoa siitä kun soitin sinne Soneralle. Että prkl jos tälläKään kertaa ei tule sitä korttia. Tämän päivän postien seassa oli saapumisilmoitus kirjatusta kirjeestä - TOINEN ilmoitus. Että niinkun ihan tuota noin... Kiva? Koskahan se ensimmäinen on tullut? Vaikka samapa tuo, haen kirjeen töiden jälkeen.

Eilen oli yhden musaliikkeen syyskauden avajaiset. Hyvää ruokapuolta ja viiniä. Mentiin Kaislaan vielä yksille (eli kaksille). Paikka oli aika täynnä tuttuja. Saa nähdä minkä verran niitä on perjantaina - Juhlaviikkojen avajaiset kaupungintalolla :P

Otsikolla ei ole oikeastaan merkitystä. Tässä vaiheessa.

Säksätystä.

Hehkeä nainen videon alkupuolella.

Snekka - Neitoselle

No nyt se nainen laulaakin.

Kohtapuoliin jatkuu.

Tää on tätä.

kent - gravitation

Tähän videoon ei olis tarvittu rouva laulajaa ollenkaan. Loikkijat olis riittäny mainiosti.

Samaa huttua.

Ja lisää.

Tuhat vuotta

Kivat synkoopit. Ja hyvä biisikin.

Hommasin pari vuotta sitten pillerit. Sain Yasmin-merkkisiä. Niistä tuli seuraavanlaisia fyysisiä und psyykkisiä sivuvaikutuksia: laihduin vuoden aikana 10 kiloa, aloin itkeskellä Usein (nimim. en ollut ikinä ennen itkenyt elokuvissa), ekana päivänä tarvi vaan yhden särkylääkkeen (aiemmin parin ekan päivän aikana useamman), seitsemästä päivästä tuli neljä päivää.

Vajaa vuosi sitten lopetin pillereiden syömisen. Siitä tuli seuraavia fyysisiä und psyykkisiä sivuvaikutuksia / seuraavat sivuvaikutukset säilyivät: paino nousi taas sen 10 kiloa, itkeskelen edelleen vaikka lopettamisesta on tosiaan melkein vuosi (raivostuttavaa pillitystä), joudun syömään särkylääkettä parina ekana päivänä.

Mun ikkunalautakasvatit melkein kuoli, kun olin perjantaista sunnuntai-iltaan pois. Kastelin heti, kun tulin takaisin. Ehkä osa elpyy. Tilli nyt olikin jo kuukahtanut aikaa sitten, mutta basilikan ja sitruunamelissan puolesta olisi harmittanut.

Kyllä elämä on ihan tosijännää.

Soneran sim-korttia ei ole näkynyt. Puhelusta on kuitenkin jo aikaa. Viikko sitten perjantaina sain tuen tilille ja maanantaina tuli kuitti maksusta. Maksupäätöstä sen sijaan ei ole näkynyt, vaikka on aina tullut erillisenä kirjeenä. Täytyy varmaan sinnekin pirauttaa taas.

Aamulla ei enää ärsytä näin raivona. Sen tietää jo valmiiksi. Ei vaan jaksaisi odottaa siihen asti, että sitä lamaantuu taas hyväksymään tilanteen. Ilmeisesti pitää tällä viikolla jo aloittaa yksityisopetus, mikä aiheuttaa muutaman puhelun suorittamista ja ahdistusta ja säätöä.

Joo. Nyt petiin.

Voi homeen home. Mä tahdon jo Helsinkiin takas, vaikka ei sielläkään mitään ole. Nyt vaan niin vituttaa, kun kysellään, että no mitäkuuluumitestyötmissäpäinvaikutat. Joo, ihan hyvää kuuluu, töitä tiedossa syyskuun alusta 2,5 päivää viikossa ja siellä oon missä ennenkin. Kaikki tutut saa jotain virkoja ja opiskelupaikkoja koko ajan.

Ja ennen kaikkea risoo, kun äiti hermoo omien töiden alkamisesta ja sen takia räyhää mulle.

Tää läski menis ny vaikka ulos.

Tulin päivällä, sähelsin, olin kaverin synttäriä vähän juhlistamassa, tulin kotikotiin, katoin leffaa ja join muumilimskaa. Nyt murisen, kun silmien alta on iho rikki. Kuka sen on menny hajottamaan? Häh?

Juna lähtee klo 11.11 ja toivottavasti minä sen kyydissä :D Aika huippua päästä teatteriin Pitkästä Aikaa. Ja nähdä samalla pari uutta ihmistäkin. *curious*

Nyt kutsuu peti, joten adios.

Oli tullut sähköpostia avoimesta yliopistosta. Että eräs tiede palaa opetusohjelmaan ja kas, se sopisi mulle oikein kivasti. Mutta kuten aina, opetuspäivä osuu sen ainoan varmaksi suunnittelemani työpäivän päälle. Että kattoo ny sitte miten käy.

Odottelen autokyydittäjää saapuvaksi, minkä jälkeen ohjelmassa on kissan pyydystystä ja kuljetusboksiin änkemistä.

Rory ja Logan pussaa kohta ekaa kertaa.

Se lääkäri. Oli. Ihan yhtä tyhjän kanssa. Sanoi, että mun jalassa tuskin on murtumaa, kun pystyn sillä kuitenkin niin hyvin kävelemään. Ja se patti on vaan turvotusta. Jalkapöydän särky ei mun mielestä kuitenkaan selity sillä. Kuulemma röntgenkuvat olisi voitu ottaa, jos olisin ehdottomasti ne halunnut (äänensävy oli luokkaa älä-nyt-niin-tyhmä-ole).

Mulla on lääkärien suhteen kuitenkin auktoriteettiuskoa. Tai -pelkoa tai jotain. En koskaan uskalla väittää niille vastaan tai vängätätingata lisätietoa. Niin että tämä paha revähdys joka mun jalassa ilmeisestikin on, hoidetaan syömällä särkylääkettä ja liikkumalla kivun sallimissa rajoissa. Joo-o. Samaa mitä kaksi viikkoa on tehty. *valivalivalivali*

Jää tämän ja varmaan ensi viikonkin jumpat väliin. Kuten pari edellistä viikkoa. *lisää ininää*

Muihin juttuihin.

Muistin aamulla laittaa mailia siitä improkurssista. Sain vastauksen, sekä sähköpostina että puheluna. Pahoittelut ja mahdollisuus vielä osallistua :) Harmi vaan, että perjantaina on muuta hommaa ja huomiselle sovin meneväni haastateltavaksi. Kraah. No, tammikuussa sitten. Onneksi kurssin vetäjä/opettaja on tosi reilu tyyppi, selitti systeemejä puhelimessa jonkun verran ja lupasi, että voin saada materiaalia nyt tässä syksyllä.

Tajusin justiinsa jotain. Toukokuun lopussa lähetin sähköpostia yhden improkurssin järjestäjälle ilmoittautuakseni. Osoite oli oikein, eikä tullut mitään ilmoitusta lähetyksen epäonnistumisesta. Kesän ajan odottelin mahdollista informaatiota maksuista tai muista systeemeistä.

Tähän päivään mennessä mitään ei ole kuulunut. Piti viime viikolla asian muistaessani laittaa uusi posti, että mikäs mahtaa olla homman nimi ja järjestetäänkö kurssia ollenkaan. Unohtui. Tänään sen piti alkaa (siis 5.8.) ja perjantaina loppua.

Taidan aamulla pistää kyselypostin... Ei sinänsä haittaa, kun ei mennyt rahaa jota mulla ei olisi edes ollut. Mutta noin soitannollisesti ja yleisesti ottaen mua vituttaa. Varsinkin kun kevättä ajatellen kurssi olisi tullut tarpeeseen.

Unohdin sitten sen Ainoan Muistettavan asian tänään. Eli en vienyt kirjettä postiin. Prkl, huomenna vien vaikka olis pää kainalossa.

Kaverin kanssa pidettiin Allien perustava palaveri, tai alustava sellainen. Iltojen rakenne on nyt selvillä, samoin mukaan kutsuttavat ihmiset. Sovittiin myös tarjoilumaksusta ja foorumin perustamisesta. Jei :) Vielä kun saadaan sovittua syksylle kokoontumispäivät, niin homma on hanskassa. Tai ainakin meillä on hanska, jota aletaan tehdä.

Sen kampaamon edessä oli äsken kynttilä. Sammunut kylläkin jo. Eilen illalla oli netissä, että se epäilty on heilunut aiemmin esim. kirveen kanssa, telonut jonkun miehen. Ja sitä ennenkin tuomittu. Että tuota... Ihan kiva. Kaveri totesi, että on se kivampi että löytyi Porvoon satamasta (taimistäolikaan), kuin että ruumis olisi ollut esimerkiksi kampaamossa. Tai meidän rapussa tms.

Murisin pyykkäämisestä ketjuissa. Ei mua sinänsä se pyykkien peseminen ja ripustaminen vaivaa. Ärsyttää vaan, jos kuivatushuoneen narut on täynnä. Kävin äsken kurkkaamassa ja oli ihan semikivasti tilaa. Se vaan, että noi lakanat ei kyllä kaikki mahdu, jos vaatteiden pitää mahtua myös. Mjooh... Katsellaan miten käy.

Niin ja toi jalka. Tänään on taas sattunut. Olin superstareilla liikenteessä, yleensä ihan hyvä ratkaisu. Tänään ei.