...enkä tiedä miten sait Mitchumin kiikkiin.

Soneran sim-kortti on haettu. Ilmottelen uutta numeroa vähitellen ihmisille. Ihan kiva numero onkin. Joopajoo.

Ekasta työpäivästä on selvitty. Oli ihan ok. Ahdistus Ei poistunut. Odottelen huomiseen.

Käytin erään lahjakortin paikkaan, josta tykkään kovasti. Hankkimani tuote täytti odotukset, täyttää jatkossakin, mutta ei parantanut fiiliksiä. Siis henkisesti, kuten yleensä on tapahtunut.

Samat syyt tympeytymiseen kuin ennenkin. Se, etten ole ottanut itseäni esimerkiksi viime syksynä niskasta ja hankkiutunut kouluun keväällä. Tai siis mennyt pääsykokeisiin. Töitä kyllä hain, niin että sen kannalta ei ole voinut tehdä paljon muuta. Tai no, aina voi lähettää cv:n joka puolelle...

Mistä päästään siihen, että mua VITUTTAA, kun eräs entinen mentori ei ota enää työasioissa yhteyttä kuten ennen, vaan silloin pelkästään kun tahtoo puhua kosmetiikkabisneksestä, jonka on vaimonsa kanssa aloittanut. Ei mua kiinnosta se. Ja siis hra itse ei voi puhelimessa tai sähköpostilla kertoa mistä on kyse, kohteen (kosmetiikka) kuulin yhteiseltä tutulta. Tämä henkilö suhtautui bisnekseen yhtä innottomasti kuin allekirjoittanut. Samaa hommaa kun kipporvaarat - ei mulle.

Serkku on kunnallisvaaliehdokkaana Helsingissä ja kyseli tukiryhmään. Lupasin mennä, vaikka mulla niistä hommista olekaan käsitystä. No. Ehkä mun ei tarvi olla se, joka ottaa isoimman vastuun tällä kertaa.

Näin töissä yhden semi-hottiksen. Miehen siis. Normaalisti olisin kuikuillut perään innokkaana, tänään totesin vaan, että tuskin on mahdollisuuksia. En ajattele sitä oikeastaan kenenkään kohdalla. Lähinnä mietin, että teen vaan ittestäni pellen, vaikka en tekiskään mitään. Hah.

Eilen sai taas parille vanhalle tutulle kertoa, että valmistumisen jälkeen oli 2 vuotta töitä ja sen jälkeen vaan vähentynyt. Että tuen varassa mennään. Ja en ole päässyt Akatemiaan tms. Hieman pistää... rasittamaan. Tänään kun olin lähdössä töistä, teki mieli heittää pilli seinään. Tai myydä se. Vittuakos sillä tekee, kun ei ole intoa mihinkään.

Väyväyväy. Jne.

Tosissaan korpeaa sekin, että kaveri joka sai yhden molempien hakeman viran, sai myös opiskelupaikan. Onhan molemmat kyllä ansaittuja hommia, mutta minkäs sitä kateellisuudelle voi. Muuta kun että nielee sen ja on hiljaa ja nysvää omia juttujaan.

Niin ja ne tanssitunnit. Haluaisin aikuisbalettiin verestämään muistoja, mutta onko siihen rahaa? No eipä ei. Ja kotoa en pyydä, kun just jouduin pyytämään avustusta opintolainan lyhennystä varten. Ja perjantaina menen lainaihmisen puheille, jos voitaisiin pienentää maksuerää. Hävettää jo valmiiksi.

En mä huomenna valita ihan näin paljoa.