Treenasin tänään, kun oli sopivasti sellainen mukava 2 tunnin tauko töissä. Sujui ihan hirvittävän hyvin. Tuli melkein olo, että osaankin jotain. Tauon loppupuolella päätin kokeilla jotain erijännää ja pistin nakuttimen näyttöön 155. Onnistui kivuttomasti!!!!!!! 160 jäi vielä vähän sotkuksi. Huomenna sekin onnistuu :P
Ny lähen muutaman tunnin harjotuksiin. Että näin. *tohisee*
Joo, ei tuu uni. Skannailin jotain kuvia lisää ja photobucket tökkäs, joten parin tunnin unien jälkeen jatkan sinne lataamista.
Se odotettu posti tuli torstain päiväpostin seassa. Että semmoiset kolmisen viikkoa tässä vissiin on aikaa. Kraah. Ahistaa. Ei paljon muuta sanottavaa ole.
Käytiin kattomas viimeinkin se Batman. Oli ihkaomat ennakkoluulot esimerkiksi superhypetettyä Jokeria kohtaan, mutta olihan tuo aivan mainio. Varsinkin se suun lipominen, brrrrh...
Eniten häiritsi Batmanin puhetyyli. Krapulasäkin kuuloista mörinää.
Eräs vanha toivehaave ilmoitteli taas itsestään. Olisi hienoa olla soittamassa elokuvamusiikkia tekevässä orkesterissa.
Klo 9.00 pitäisi olla paikalla Itiksessä, vähitellen jo tutuksi käyneen (suorasukaisen) kampaajan tuolissa. Veikkaan edellisen kerran linjan pitävän, mutta on sieltä ennenkin tullut uudenlaisia ehdotuksia, enkä kyllä pistä vastaan, mikäli niin käy tälläkin kertaa. Turhan pitkä lause.
Muttttta joka tapauksessa... Viime päivinä olen selannut Kasapäin vanhoja kuvia ja löysin erään otoksen, joka on hyvä lisätä tähän merkintään.
Kuvan on ottanut iskän kaveri aikanaan, ammattivalokuvaaja. Virallisessa potretissa mulla ei ole nukkea, tämä otettiin muuten vaan. Huomio kiinnittyköön otsatukkaan (ihme patapää muutenkin). Olin joitain päiviä ennen kuvan alkua itsekseni keittiön pöydän alla, kera SAKSIEN. Sellaisten Fiskarsin isojen keittiösaksien. Päätin leikata hiuksia ja kas, kuinka kaunista jälkeä tuli <3 Äiti tykkäsi.
Mulla olisi tuonne kommentoitavaa. Tai ainakin kommentit on herättäneet ajatuksia aika paljonkin. Ny ei kerkiä, joten pohdin asiaa lisää töiden jälkeen. Syysloman alkamisen kunniaksi, hahhaa. Piti vaan pistää muistiin tää juttu.
Eniten karhasti kuitenkin se, että mainittiin opettajilla olevan surkea kyky tunnistaa tiettyjä tilanteita. Tai siis esimerkin yhteydessä sanottiin näin. Kyllä mä väitän, että on poikkeuksiakin.
Perjantaina kun kävin jättämässä ne paperit, päätin etten sano niistä kenellekään. Alle viidelle olen sanonut, mutta toivottavasti ne ei kysele. Mua jännittää valmiiksi. Viikolla 46 viimeistään tiedän jotain. Kattoo sitten että mitä.