ha-ha-harmaa

Fiilistä voisi kuvailla kahdella sanalla: ihan kiva. Ei valittamista, noin periaatteessa. Mutta ihan vaan periaatteesta voisi vähän valittaa. En viitsi kuitenkaan, koska oikeastaan mikään ei ole huonosti.

Selailin pinon naistenlehtiä (harmillista, niissä ei ollut alastomia miehiä) ja löysin pari juttua, jotka otin talteen. Ihan kuin olisi joskus aikaa&halua laittaa ne johonkin Järjestykselliseen kansioon tms, josta sitten muistaisin niitä lukea. No, näön vuoksi ne kuitenkin nyt on otettu.

Juoksukengät jäivätten Helsinkiin, joten en lähde lenkille. Just nyt ei edes sada. Huomenna sitten, kun kylään palajan.

Mistä päästään aiheeseen Vastaanotto. Totesin juhannuksena serkulle, että on sangen harmillista tulla takaisin kotikaupunkiin (Hki), kun ikänä ei ole kukaan just mua vastassa. Enkä tarkoita, että kotona = mun kämpässä pitäisi olla joku, koska kissahan siellä yleensä on. Paitsi huomenna, koska se jää tänne porukoille viikoksi. Vaaaaaaaan siellä rautatieasemalla. Tai lentokentällä. Tai Kampissa.

Mistä päästään aiheeseen, josta varmaan viimeinen vuosi (okei, koko elämä) on tullut jauhettua. Josta en edes aloita tässä kohtaa. *hymiö*

Paksukais-olo. Plop.