hämmennys

Taidan vaihteeksi ylireagoida, mutta erään kuvan näkeminen pisti miettimään.

Tuossa taannoin entinen soitonopettaja soitteli useamman kerran ja oli kyselevinään kuulumisia, esim. paljonko mulla on töitä jne. No sitten kun aloin kertoa tilanteestani, tämä kertoi että on mukana yhdessä bisneksessä. Ja että meidän pitäisi tavata, niin hän selittäisi mulle sen bisneksen ja mäkin voisin ruveta. Joo-o, ei ihan hirveästi kiinnostanut. Varsinkin, kun toisten tuttujen kautta kuulin homman koskevan kosmetiikan kotikauppaa.

Jossain vaiheessa lakkasin vastaamasta, kun ko. henkilö soitti. Päätin, että jättäköön vastaajaan viestin, jos on kiireistä asiaa. Niin tämä oli tehnyt aiemmin esimerkiksi sijaistamis-kyselyjen kohdalla. No eipä jättänyt viestejä. Paitsi että X tässä terve, soitellaan sitten myöhemmin uudestaan.

Lopulta soitin sitten vuorostani ja päätin, että sanon tarjousten riittävän. En paljastanut tietäväni mistä on kyse, mutta sain sanoa MONTA kertaa kiitos-mutta-ei-kiitos, ennen kuin uskoi.

Huvittavinta on, että kun koitin sitten kysellä hänen kuulumisiaan, alkoi kertomus siitä miten meidän ala ei kiinnosta häntä enää yhtään. Muuten kuin harrastelumielessä. Että opettajan palkalla ei elä yms. Ja kuinka hän saa bisneksestä sen elämiseen tarvittavan rahan. (Niinpä niin, kuinkas muuten.) Kysyin samalla siinä sitten, että onko hän tulossa marraskuun puolivälissä Jyväskylään, kun on meidän seuran 25-vuotisjuhlinnat. Sanoi että ei ne seurahommat ole kiinnostaneet aikoihin ja että ei ole tulossa.

Puhelun lopuksi tämä onnistui vielä mainitsemaan, että 2 tonnia puhtaana käteen ja reissu Sisiliaan taimikänyolikaan tiedossa, että sellaista olisi ollut vaan tarjolla jos olisin lähtenyt mukaan. Mutta että ei hän ketään halua pakottaa.

JOOJOO.

No. Äsken oli tullut sen meidän seuran johtokunnan pj:lta mailia. Liitteenä oli pari kuvaa viikonlopun juhlista. Kukas se siellä kuvissa olikaan.... Juurikin tämä entinen opettajani, joka EI ollut menossa sinne.

Okeiokei. Saa tietenkin muuttaa mieltään ja lähteä paikalle, mutta eipä tuo muhun ollut millään lailla yhteyksissä, vaikka tiesi että olin menossa. (Olkoonkin että peruin menemiseni rahapulassa, mutta se ei kuulu tohon aiheeseen.)

Sen alkusyksyisen kiitos-ei-puhelun jälkeen ko. henkilöstä ei ole kuulunut Mitään. Ilmeisesti mua ei voi pyytää enää sijaiseksikaan tai kuulumiset ei kiinnosta. Vituttaa suoraan sanoen. Olin ajatellut, että ilman muuta olisi tsäänssit saada jalka ovenrakoon entiseen opinahjoon, kun olen siellä sijaistanut. Mutta ton bisneksestä kieltäytymisen myötä se vissiin sitten meni se rako.

Ei mulla muuta.

Paitsi että tän päivän luokanopettajanleikkiminen meni hyvin. Saa nähdä miten huomenna.

V*ttu että ottaa päähän.