isän tyttö

Olli Kortekankaan uuppera olikin sangen kuunneltava ja katsottava juttu. Mietittiin etukäteen penkkiin istuessa, että jos se on lääh-poks-puuh-pam-riks-raks, karataan väliajalla (me ammattimuusikot, noloa). Ei tarvinut karata kuin evästykselle kadun toiselle puolelle ja juosten takas :) Kyl ne maar lauloivat hyvin. Tosin puolet ajasta tuijotin orkesteria, yllättävää sinänsä. Haha.

Möntin uusvessakoulutus edistyy hitaasti, mutta edistyy kuitenkin. Yöksi otin koko kannen siitä kopperosta pois. Neiti suvaitsi aamutuimaan käydä sitten testaamassa laitoksen (hiekkaa oli kiitettävästi lattialla). Päiväksi pistin katoksen siihen, mutta jätin luukun vielä kiinnittämäti. Olkoon vaikka pari päivää noin, niin Möntteröinen tottuu uuteen hajuun. Sitä nuuskittiin kyllä sen verran hartaasti taas äsken.

Mää tahtosin vaan joka päivä ommella. Kone nököttää kirjoituspöydällä ja houkuttelee. Kankaille hommasin ison säilytysloodan, saa suojaan kissankarvoilta und pölyltä ne ja vähän siistimmin muutenkin.

Huomenna taas junailupäivä ja paljon muuta ei ehdikään. Aamulla vois tietysti mennä treenaamaan koululle, mutta todennäköisyys aamulla aikaisin heräämiseen on aaaaaaaika pieni. Katsotaan nyt.