jotain edistystä

Sain käytyä työpaikalla. Vein omat paperit, niin ei ollut sitten maksullista se kopiotoiminta. Joojoo, pihi eukko xD Mut kopioin aika rutkasti ja vielä jäi tekemistäkin.... 20 senttiä sivu olisi tuntunut paljolta siinä vaiheessa. Huomenna illalla sitten loput.

Edistyikö pakkaaminen tänään? No eipä juurikaan. Ostin mä kolme rullaa ruskeaa pakkausteippiä kyllä, kun kävin kaupassa. Ja rullan muovipusseja. Ja kävelin ulkona t-paidassa ja farkuissa. Pitkähihaista paitaa tuli kova ikävä, kun tuuli reippaasti. Tuulee. Edelleen. Vieläkin. Laantumatta.

Mikähän siinä on, kun tuntuu, että kaikki on nyt raskaana. Lapsuuden kaveri, serkun vaimo, kaksi muuta tuttua. Yksi kavereista synnytti tuossa keväämmällä, kaksi nyt hiljattain. Eipä kun kolme. Ja varmaan kesän aikana tulee tietoon vielä lisääkin. Se yksi raskaus selvisi mulle lauantaina tädin yo-juhlissa. Mulle tuli lähinnä sellainen olo, että mikähän mun arvo ihmisenä taas on. Kun itsekseni katselen maailmaa ja elämää, eikä oikein ole urakaan urjennut. Aiemminkin mietin, että onko sitten arvokkaampi yhteiskunnalle, kun on pariutunut.

Hehhee. Joku mahtaisi sanoa edellisiä lauseita katkeran puheiksi. Mutta kun en koe itseäni katkeraksi. Yleensä olen suht tyytyväinen tähän, mitä on tullut saavutettua. Hiljattain ollut pääsykoe osoitti sen, että pääseminen yliopistoon ei ole niin hankalaa. Tai ainakaan jatkoon pääsy kokeissa... Tai joku. Tai jotain. Plääh. Harmittaa kun meni vähän läskiksi opiskelu ekaan ammattiin. Aina voi jossitella - jos olisin harjoitellut enemmän, opettaja olisi arvostanut mua enemmän ja ollut kärsivällisempi, olisin ehkä päässyt musiikkiyliopistoon (joita Suomessa on vain se yksi), olisin ehkä päässyt ainakin A-kurssia tekemään entiseen opinahjooni eikä olisi tarvinnut hävitä kaverille siinä kisassa. Jos olisin lukenut tentteihin enemmän, olisin oppinut enemmän, olisin saanut parempia numeroita. Jos olisin ollut ahkerampi lopputyön kanssa, siitä olisi tullut sisällöltään fiksumpi, olisin ehkä saanut paremman arvosanan siitä.

Jos ja jos.

Jos mä en olisi näin pitkä, miehet ei pelkäisi mua niin paljon. Ne pelkäisi vähän vaan. *myydään kymmenen senttimetriä pituutta*

Mutta. Jossittelu voi olla positiivistakin. Jos en olisi ottanut kisua, sen elämä ei kenties jatkuisi tänä päivänä. Jos en olisi hakenut viime kesänä nykyistä työpaikkaa, en olisi varmaan ikinä muuttanut Lappiin, tutustunut uudenlaisiin ihmisiin, tullut paremmaksi opettajaksi, tutustunut hra Hankalaan... Ja tämän viimeisenkin kohdan listalla katson olevan myönteinen. Loppujen lopuksi.