Kriiseilyä

Tän viikon tiistai oli kyllä oikea maanantai. Illalla pää täynnä ajatuksia, vähän kaiken suhteen. Pari sanaa ystäville netin kautta ja sain välittömästi verbaalista tukea. Ei voi muuta kuin olla kiitollinen siitä, millaisia ihmisiä parin viime vuoden aikana on ilmaantunut lähipiiriin.

I'm happy.

Aamulla on kaikki (ainakin vähän) paremmin. Tämän oon kuullut ehkä miljoonasti, mutta aina se vaan on osoittautunut myös melkoisen todeksi. Sain nukuttua sikeästi, eikä kissakaan meuhkannut aamulla. Noustessa vielä tympi vähän, mutta ärsytys antoi potkua joidenkin asioiden hoitamiseen. Niin että plussan puolelle päästiin ja heti päivän alkajaisiksi.

Silloin tällöin sitä tulee ajateltua, että olis kiva olla vähän lyhyempi tai kuppia pienempi. Pikkuhiljaa oon kuitenkin pääsemässä olotilaan, että tää on ihan hyvä näin. Tää mun kroppa. Itseisarvo ei ole kiinni siitä miltä mä näytän. Kökköpöö-päiviä riittää edelleen, mutta ehkä alan vähitellen saada kiinni jostain fiksusta... :)

Ja sitten on tietysti vielä tää kaikkein tärkein kysymys mietittävänä: pysynkö punaisessa vai pitäskö vaihtaa.

Ei mulla muuta.