lapsista

Tähän mennessä mun mielipide on ollut, että ei kiitos lapsia ennen kuin oma elämä on järjestyksessä. Tarkoittaen sitä, että on vakituinen työ. Sen myötä säännölliset tulot jne.

Kyllä mä periaatteessa olen samaa mieltä edelleen. Aiemmin en vaan ole ollut oikeastaan huolissani(kaan) siitä, tuleeko tollasta tilannetta elämässä ikinä. Kaverit ympärillä kuitenkin menee naimisiin ja saa niitä muksuja, tai ylipäätään saa muksuja. Kuukauden sisään oon tutustunut kahteen kivaan miekkoseen, joista ensimmäisellä on jo 2 lasta. Ei halua enempää. Toisella ei ole lapsia, mutta ei niitä haluakaan. Minä sitten ajattelemaan, että no ei noista voi kiinnostua, kun ei ne halua lapsia.

Wot??? Ei se ole ollut mikään määre mun pään sisällä ennen.

Kyllä mua edelleen yököttää ajatus kakkavaippojen vaihtamisesta.