mä en nyt vaan jaksaisi taas tätä tällaista

Valvoin myöhään, heräsin yhdeksältä - ihan ok. Mutta perusväsymys päällänsä. Blöh. Käytiin äsken sitten herättämässä iskä ja lahjomassa se. Tykkäsi nuoteista, vaikka etydivihko naurattikin. Äiti totesi, että siinä sitä on sitten projektia ja urakkaa, kun niitä soittaa. Kokoelmassa samoin. Ehdotin, että pitää sitten 100-vuotiaana konsertin, kun on oppinut soittamaan ne kaikki.

Vaikuttaneeko synkeä sää ja maisema olotilaan, tiedä sitten. Aamulla sängyssä loikoessa kuului katosta taas rapinaa. Siellä niitä hiiriä vaan on. Myrkkyä ja loukkuja meinaavat laittaa vintille. Toivottavasti ne eivät mun aikana ilmesty sisälle, moiset jyrsijät.

Päätin eilen, että menen ensi perjantaina elokuviin. Suomalainen elokuva on ensi-illassa, Joulutarina siis. Kaveri joka varmasti lähtisi seuraksi, on viikonlopun pois. Pitänee kysyä muita... Jos sen päälle kävisi glögillä. Tai jotain. Ei noista tuttavista oikein kaikista vaan tiedä, moniko näin hyvissä ajoin sulattaa jouluaiheisen leffan.

Nyt aamiaiselle.

***

Otsikolla ei ollut taas oikeastaan mitään tekemistä sisällön kanssa, vahvuuteni kirjoittamisessa. Hehee. Se tuli vaan mieleen, kun kaverin lemmikkikissa (vai oliko hamsteri) Jarmo sanoo lähes samoin.