merkintä - edited

Tänään ehtii vielä treenata. Männä viikolla ehdin koe-esiintyä tiistaina ja perjantaina. Niistä oli molemmista hyötyä. Lisäksi sunnuntaina päivällä pienen pätkän töräytin. Se ei ollut ehkä kaikkein hyödykkäin, mutta oli kumminkin. Omat jännitysmomenttinsa siinäkin.

Vuorokauden kuluttua saattaa olla aika karmea olo. Mutta 2 vrk:n päästä ainakin vähän helpottaa jo. Tai sitten vituttaa ihan sikana. Tai kärpäsenä.

Kattellaan.

***

Mua oikeastaan vituttaa, että kirjotin väsyneenä mitään tohon kissapedot-ketjuun. Heti siel on joku järjenvalo vääntämässä sanomisia. Hohhoi, en jaksa enempää oikoa. Sen sanon tänne erikseen, että kaverilta naapuri myrkytti yhden kissan (reilukerho). Toiselta kaverilta sen naapuri ampui kissan (sama kerho). Toinen tapahtui maalla, toinen kaupungissa (omakotitaloalueella). Toinen tapahtui 80-luvulla, toinen vuosi sitten. Molempia kissoja kävi sääliksi.

Sitten on kuitenkin esimerkiksi äiteen ja iskän kotiympäristössä koirallisia naapureita, jotka antaa karvaturrien olla vapaana pihassa. Ihan ok mun mielestä silloin, jos on joku aitaus ettei koiruus juokse tielle tms. Parilla nuapurilla ei aitoja ole ja kas, aika usein näiden koirat käyvät kakkimassa toisten pihaan. Kiva siinä sitten leikata nurmikkoa, kun paska lentää. Mutta en vois kyllä kuvitellakaan, että joku myrkyttäisi tai ampuisi toisen koiran vaan siksi, että se on käynyt Meidän Pihassa.

Koirista aiheeseen omakohtainen lapsuuden trauma nimeltään koirapelko. Tänään tultiin kisun ja veljen kanssa iltajunalla. Lemmikkiosasto oli ic2-junan päätyosa, eli sinne mahtuu 12 ihmistä. Möntin lisäksi siellä oli 7 koiraa. Isoin oli ihan lunkisti, ei päästänyt ääntäkään koko (reilun) tunnin matkalla. Kaikkein pienin räksytti useaan otteeseen - oli muuten kohtalaisen kova ja korkea ääni. Ihan hauska otus kuitenkin. Mutta: mua ei pelottanut ollenkaan :)

Ja möntti nukkui koko matkan <3

Loppukevennyksenä nalle.