perjantai on pahin?

Puoltoista viikkoa sitten kaveri läks ambulanssilla sairaalaan yöllä, viime perjantaina meikäläinen. Tosin itsehän kaaduin reippaasti klo 11.30 aamupäivällä siinä suojatiellä, vihreiden valojen palaessa. Kävelin aivan rauhassa ja kas, olinkin seuraavaksi tuskissani pitkin maita ja mantuja :D Erittäin ystävälliset naisihmiset tulivat kyllä heti auttamaan mut sivumpaan ja soittivat hätänummeroiseen. Yksikään mies ei tullut paikalle, vaikka niitäkin siinä pysäkillä oli.

No mut joo. Ambulanssin pojat olivat erittäin hyviä tyyppejä ja vetivät nilkan oikeaan asentoon. Tuntui aika vinkeältä, varsinkin siinä pikkujoulutumussa, jonka suoneen annettu lääke aiheutti. Nilkkaa kuvattiin ja käärittiin Töölössä, kolmen kohdan murtumat leikattiin ja levyitse & ruuvitse pakoilleen aseteltiin lauantaina iltapäivällä. Maanantaina pääsin pois.

Kipsi on aikas hieno, violetti! Ja mustat tarrat, joilla sen saa suljettua/joista sen saa avattua. Pitää pari kertaa päivässä ottaa pois ja jumppailla. Ja kipsin kanssa pitää jumppailla. Ja vaikka mitä. 6 viikkoa sen kanssa pitää sitten heilua. Saikkua olisi saanut varmaan sen verran tai 8kin viikkoa, mutta ei ollu meikäläisen töiden kannalta possible. Olon kannalta olis varmaan ollu kyllä fiksumpaa.

Niin että vähän erilaista meininkiä tässä nyt sitten. Sunnuntaina kävi vieraita osastolla, piristi kovasti :) <3